Paikallisuutiset

Viikon kirje: Postia toivovaisille

Olen kuunnellut ajankohtaisia asiaohjelmia ja uutisia ja ollut hämilläni niiden sisällöstä. Miten paljon on sotaan, sotimiseen ja tai siihen varustautumiseen liittyviä ennenkuulumattomia sanoja ja käsitteitä. Niin paljon ilmastonmuutokseen liittyviä uhkakuvia. Onneksi sentään on tarjolla sen hidastamiseen liittyviä ehdotuksia ja näkökulmia. Olen monen kanssa samaa mieltä, että joskus on vaan pakko suojata itseään uutisilta. Ei jaksa, eikä kestä kuulla niitä vähään aikaan.

Hätääntyneenä ja yksin ei helposti löydä toivoa ja luottamusta elämään. Liian suuria asioita ja liian paljon tapahtuu samaan aikaan. Yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa myönteiseen suuntaan tuntuvat niin vähäisiltä. Olemmeko uuden oppimisen kynnyksellä? Että alamme, ehkä meille itsellemme uudella tavalla, kantamaan vastuuta toisista, luonnosta ja rauhan rakentamisesta ja samalla itsestämme? Se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia ja löytöjä tarkoituksellisempaan ja yhteisöllisempään elämään.

Usein häätilaisuuksissa luetaan 1. Korinttilaiskirjeen lukua 13. Alkuaan se on ollut kirje Korintin seurakunnalle, aivan tavallisille ihmisille ja heidän seurakuntayhteisölleen, ei vai vihittäville pareille. Heille puhutaan rakkauden tärkeydestä.

Kun olemme seurakunnassa tai missä muussa yhteisössä tahansa, niin tiedämme, että ne kauniitkin puheet, jos niistä puuttuu rakkaus ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan, kolisevat kuin tyhjät tynnyrit.

Vaikka kuinka olisi tietoa ja taitoa, mutta työstä ja tekemisestä puuttuu rakkaus, niin ei se paljon lämmitä, eikä täytä hyvää tarkoitustaan. Niin Korintin seurakunnan aikaan kuin nykyäänkin yhteinen elämä on monella tapaa vajavaista. Rakkaudellinen elämä ei aina toteudu. Ihmisen elämä on aina keskeneräistä. Tarvitsemme taivaallista apua, Jumalaa, joka on rakkaus. Hän voi auttaa niin sisäisessä paranemisessa kuin pääsemään erillisyydestä yhteyteen.

Usko ja toivo ja rakkaus pysyvät. Mutta suurin niistä on rakkaus, Paavali kirjoittaa. Jos nämä kolme olemusta liittyy yhteen ihmisessä, niin eikö meistä silloin tule toivovaisia! Sellaisia toivovaisia, jotka lähtevät liikkeelle toivon kantajina, uskon ja rakkauden voimalla tai pysyvät aloillaan Pyhän Jumalan edessä, tämän maailman ihmisten, luomakunnan ja itsensä tähden.

Tervetuloa viettämään ”Erämaan hedelmälliset puutarhat” -Marian kappelin 25 v-juhlaviikkoa 17.-23. syyskuuta.

Meri Tirroniemi

Kittilän seurakunnan seurakuntapastori