Paikallisuutiset

Viikon kirje: Itikoista ja lakoista

Nyt kun ilmassa on alkanut lennellä pieniä eläimiä, en tiedä, miten nimittää niitä. Kutsunko niitä hyttysiksi, itikoiksi vai sääskiksi? Jos pyrin integroitumaan paikallisuuteen, kannattaisi selvittää, mikä on täällä yleisin vertaimevän inisijän kutsumanimi ja käyttää sitä. Jos päättäisin käyttää täkäläistä termiä, valitsisin samalla tietoisesti luopua jostakin itseeni juurtuneesta. Kävelenkö silloin itseni yli? Vai luovunko tarkoituksenmukaisesti jostakin lähimmäiseni vuoksi? Täytyykö tässä oikein perehtyä kaksisiipisten lajimäärityksiin osatakseni valita täsmällisimmät nimikkeet, kun en voi olla varma kuulijankaan murteesta? Ja kun asia on nuijittu siivekkäiden osalta, on sama edessä juhannussaunan kylpemisvälineen kanssa, puhumattakaan keltaisten loppukesän marjojen poimimisesta, noukkimisesta ja keräämisestä. H-kirjainta en edes yritä käyttää, varmuuden vuoksi säilytän kirjojanikin nykyään vain yllyssä.

Naiivin esimerkin avulla voi kysymyksenasettelun laajentaa kaikkeen vuorovaikutukseen. Sanat ja lauseet eivät automaattisesti näyttäydy kuulijalleen kuten puhuja tarkoitti. Sanattoman viestinnän sanotaan sävyttävän viestiä itse asiasisältöä enemmän. Hyväntahtoisuus ja luottamus lienevät tärkeitä vaillinaisen vuorovaikutuksen voiteluaineita.

Hengellisessä elämässä asetelma korostuu entisestään. Kun asia on itselle merkityksellinen, on usein ensinnäkin ehdottomampi ilmaisussaan, mutta myös suojelevampi toisen edustaessa erilaista näkemystä. Yhden korostaessa Pyhän Hengen lahjoja ja toisen Jeesuksen sovitustyötä puhuvat molemmat kuitenkin samasta Kolmiyhteisestä Jumalasta. Johanneksen evankeliumissa Jeesus kehottaa meitä keskinäiseen rakkauteen. Raja-aitoja olisi joskus helppo pystyttää, mutta yhteyden rakentamiseen vaaditaan enemmän.

Mika Sagulin

vs. kanttori

Kittilän seurakunta