Muualta Lapista

Paukkupakkaset eivät pidelleet Joni Maunusta sohvanpohjalla: ”Tulihan sitä kakspyöräsellä ajettua reilut 1600 kilometriä vuorokauteen”

Ivalolainen moottoriurheiluharrastaja Joni Maununen asteli moottoripyörämessujen jälkeen jyväskyläläiseen moottoriajoneuvoliikkeeseen ja otti sieltä pyörän 24 tunnin koeajoon.

Joku olisi saattanut käydä testaamassa ajokkia ”kyläajon” merkeissä, mutta Maununen päätti ottaa kaksipyöräisestä kaiken ilon irti. Hän käänsi moottoripyörän keulan kohti 800 kilometrin päässä olevaa Saariselkää – tavoitteenaan himottu Jääperse-titteli.

Ice Butt eli suomeksi jääperse-ajo on mahdollista suorittaa vain joulu-helmikuun aikana. Motoristin täytyy ajaa 1600 kilometriä vuorokaudessa, ja tämän lisäksi ajon yksi reittipiste täytyy olla napapiirillä.

– Minähän ajoin viime kesänä rautaperseajon, eli sen 1600 kilometriä mönkijällä, ja jokuhan halus heti korjata, etten minä saa itteäni rautaperseeksi sanoa, ku se on tarkotettu kakspyöräsillä ajettavaksi. Sehän täytyi tuo vääryys sitten korjata, ja käväistä talvikelillä puottelemassa 24 tuntia putkeen moottoripyörän sarvissa.

Jääperse-tittelin saaminen oli Maunusen mukaan tarkkaa hommaa.

– Tunnustuksen myöntävä Iron Butt Association Finland tarkastaa muun muassa tankkauskuitit ja koordinaatiopisteet niiltä huoltoasemilta, missä ajon suorittaja on matkan aikana käynyt pysähtymässä. He laskevat myös matkan keskinopeuden, ja ottavat näin talviaikaan huomioon tietysti talvinopeusrajoituksetkin. Kyllä siinä sai aivan ajamalla ajaa, että tuo 1600 kilometriä täyttyi vuorokauden aikana.

– Raja rautaperseelle on 1600 kilometriä, ja minä ajoin 1622 kilometriä, mutta tässähän otettiin huomioon vaan ne päätepisteet, eli lähtö-, tankkaus- ja kääntöpisteet. Kilometrejä kertyi pelkästään tankkauspisteiltä toiselle, eikä siinä otettu huomioon niitä rinkejä, joita minä kävin esimerkiksi Rovaniemellä ja Hirvaskankaalla heittämässä. Tankkauspisteet kun ynnättiin yhteen, niin kilometrejä tuli 1602 kappaletta, se olis harmittanut jos väli olisiki ollut 1599 kilometriä, Maununen naureskelee.

Maunusen ajama reitti Google Maps -palvelussa:

Moottoripyörä ei suinkaan ollut Maunuselle uusi tuttavuus, sillä olihan hän tutustunut bensalla kulkeviin kaksipyöräisiin jo reilusti alle kouluikäisenä. Ensimmäiset posetuskuvat mopon kanssa on otettu neljän ikäisenä.

Jossain vaiheessa lapsuus- ja nuoruusvuosien Honda Monkey vaihtui kuitenkin enduropyörään, ja toimipa mies vielä armeijassa kelkka- ja moottoripyörämiehenä.

– Nyt vaan oli tämmöne melekeen 10 vuoje paussi kakspyöräsistä. Samallalailla ne näkkyy kallahtelevan mutkasta tietä näkymättömiin ku ennenki.

Jääperse-ajon ratsuksi valikoitui nastatassuinen Honda Transalp 750 -24.

– Minulla oli sopivasti kelekkakamppeetki auton kyytisä ku Mp-messuille menin suoraan kelekkareissusta ni ei tarvinu alakaa varusteitakaan ostamaan.

– Gorillateippiä kuitenkin ostin rullallisen, että sain modattua Lynxin rossikypärän talvimopoiluun passeliksi. Sen lisäksi hommasin tankorukkaset, jotka blokkasivat sen isoimman tuulenvireen. Oikiastaan kaikki muut paikat paitsi pää ja kädet jäätyivät tuon reissun aikana.

Jääperse-ajo osoittautui heti kättelyssä nimensä veroiseksi.

– Sehän oli jännää ihan ekoista metreistä alkaen. Tiet oli jäisiä, ja lumi- ja jääpolanteet ovat melko erilaisia moottoripyörän selässä entä autonratissa.

Oman mausteensa toi myös se, että lumisade yllätti Maunusen Rovaniemellä.

– Rovaniemellä oli pakko käydä ostamassa Motonetistä villapaita ja laittaa se kelkkatakin alle lisälämmöksi. Samalla kertaa ostin ison läjän sellasia kengän lämmittimiä, jotka aktivoituvat ilmavirrasta. Niitä minä tungin suojapanssareiden ja housujen väliin ekstralämmöksi.

Ja napapiirillä alkanutta lumisadetta riitti tietysti ihan Saariselälle saakka.

– Ja takasin tullessaki lunta ja tuulta piisas. Siihen päälle ku sai kokea Vuotson reilun 30 asteen pakkaskelinki. Vuotsossa ku hieno pakkaslumi laskeutu jäisen polanteen päälle, niin olihan se melko liukasta menoa. Siitä oli tienpäällinen romantiikka kaukana, Maununen naureskelee.

– Täytyy myöntää, oli siinä Saariselän Nesteellä kylmissään ja väsyksissä tankatessa aika kova hinku ajella Magneettimäki alas kotia saunaan ja muljahtaa peiton alle nukkumaan. Mutta ei siinä auttanu muuta kun nokka takasin etelää kohti ja Rovaniemellä seuraava pikastoppi Kemppa-Nesteellä, vaihoin uuet lämmitinläpyskät takin alle ja juotin ponin, ja vamos kohti Oulua.

"Se on varmaan melko tylsä reissu, ku joutuu istua siinä mottoripyörän selässä 24 tuntia.” Näin kuului eräs kommentti, jonka Manununen sai matkansa alkuvaiheessa. Tylsää arktisissa olosuhteissa ajaminen ei kuitenkaan ollut.

– Kyllä siinä sai tehdä melkosia akrobatisia liikkeitä välistä, kun pyörä meinas lähteä luistamaan alta. Toki tämän päivän pyörissä on nastarenkaat ja luistonestot huippuluokkaa, niin kyllä niillä pärjää olosuhteissa kuin olosuhteissa.

– Olihan se hurjan tuntusta, kun piti ensimmäinen rekka lähteä ohittamaan. Siinä sydän skippas lyönnin, ku perä vähän luikahti kaistan keskellä olevalla liukkaalla kohdalla, mutta siihenki tottu nopeasti. Odotteli vaan pitkää suoraa, ja sellaista paikkaa josta joku muu oli lähtenyt jo aikaisemmin ohittamaan. Toisella kaistalla otettiinkin sitte pitkä väli rekkaan, ja käännyttiin sen jälkeen takaisin sille omalle kaistalle. Tuli sitä välillä rekan perässä ajettua monta kymmentä kilometriä, ennen kuin se sopiva ohituspaikka viimein löytyi.

Ajoreitin suunnitteluun Maunusella ei mennyt liiemmin aikaa. Jyväskylän ja Saariselän välillä oli sopivasti kolmen tunnin välein mahdollista käydä sisätiloissa lämmittelemässä. Pitkiin taukoihin ei kuitenkaan ollut varaa.

– Hirveästi ei ehtinyt taukoilemaan, kun tuo matka täytyi rajoitusten mukaan ajeleskella. Tuon reissun aikana oli kovat pakkaset, niin suunnittelin reitin silleen, että pääsen about 300 kilometrin välein käymään sisällä lämmittelemässä. Jos Jyväskylästä olisi lähtenyt etelään päin, niin siellähän olisi ollut suolatut ja sulat tiet, ja huoltoasemia joka nurkan takana.

– Ja mitä tulee syömisiin, niin Tupoksen ABC:llä minä hotkasin hamppariaterian, mutta muuten mentiin pikaisilla eväillä. Kahvia ei uskaltanu reissulla alkaa lipittämään, ku oli niin pirusti vaatetta yllä. Siinähän olisi tovi mennyt, ku olis tekassu riun ja käynyt pakkasessa tarpeilla. Suoritus meni kuitenkin vain kaksi kilometriä yli sen tarvittavan 1600 kilometrin, ja olishan se ollut makia ku tarvittavat kilometrit olis jääny paskalla istumisen takia ajamatta.

Maunusen päätepysäkkinä toimi Hirvaskankaan ABC. Miehen puheista päätellen helmikuinen 24 tunnin taival sisälsi kaksi talvista moottoripyöräreissua samalla kertaa – ensimmäisen ja viimeisen.

– Ainakaan talvipyöräilykärpänen minua ei puraissut, mutta kesäkeleillä lähden varmasti vielä ajamaan. Jos väkisin pittää tuosta talviajamisesta jotain hyvää keksiä, niin ei ainakaan vesisateessa kastu nuo ajokamppeet.

– Johonki kauemmas sitä varmasti tulee moottoripyörän kanssa lähdettyä, sitä en osaa vielä sanoa että mille mantereelle. Johonkin uuteen paikkaan olisi kiva päästä, Euroopassa olen autolla ajanut jo aika paljon. Näitten reissujen kanssa vaan tahtoo aina käydä se normaali: nälkä kasvaa syödessä, ja reissuista tulee aina vaan hullumpia...