Mielipiteet

KOLUMNI

Palsa oli valinnut tiensä

Kalervo Palsan ystävä Esa Ylläsjärvi muisteli viime torstaina Palsa Art Cake -tapahtumassa, miten kittiläläiset toisinaan vaihtoivat kadun puolta Palsan kohdatessaan – ja totesi, ettei ollut itsekään sen parempi, ennen kuin tutustui Kalleen. Valokuva- ja installaatiotaiteilija Juha Allan Ekholm puolestaan kertoi, miten ei 15 vuotta sitten löytänyt Kittilästä Getsemanea: tuntui kuin paikkakunnalla olisi vallinnut hiljainen sopimus, ettei Kalervo Palsa -nimistä henkilöä ole ollut olemassakaan.

Palsa olisi täyttänyt tänä keväänä 75 vuotta. Viime torstaina hänen elämäänsä ja taidettaan juhlistettiin työväentalolla puhein, esityksin ja nykytaideteoksin. Vielä parikymmentä vuotta sitten tällaista tapahtumaa tuskin olisi järjestetty – ei sen yhteydessä ainakaan olisi myyty Palsa-t-paitoja, -muistivihkoja ja -magneetteja. Palsan teoksia esiteltiin kyllä vuonna 2002 laajasti nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, mutta hänet tunnettiin ja tunnustettiin taiteilijana lähinnä taidepiireissä.

”Palsan merkitys on suurempi kuin tällä hetkellä tiedetään. Hän teki kansainvälisesti merkittävää työtä, jonka arvo selviää vasta myöhemmin”, Kiasman intendentti Helka Ketonen totesi Kittilälehdelle syyskuussa 2001, kun haastattelin häntä Kiasman väen vieraillessa näyttelyn alla Kittilässä.

Kansainvälisestä merkityksestä en osaa sanoa mitään, mutta ainakin Kittilässä aika on tehnyt tehtävänsä: olipa Palsasta tai hänen teoksistaan mitä mieltä hyvänsä, hänestä ei enää vaieta eikä hänen ansioitaan taiteilijana kyseenalaisteta.

Syntymäpäiväjuhlassa korostettiin Palsan herkkää puolta. Ohjelma avasi hänen rankkoja kasvuolosuhteitaan. Hän näki lapsena paljon alkoholinkäyttöä ja väkivaltaa. Palsa itse ei saanut hengiltä edes syötäväksi kasvatettuja hanhia, Ylläsjärvi kertoi.

Palsa oli valinnut tiensä. Hän olisi päässyt helpommalla, jos olisi valinnut kevyempiä aiheita, mutta hän ei halunnut tehdä niin. Museonjohtaja Anne Koskamo lainasi puheessaan Maj-Lis Pitkästä, joka on todennut, ettei Palsa ollut marttyyri vaan että hän tietoisesti eli niin kuin eli.

Juuri tämä tinkimättömyys on tehnyt vaikutuksen varsinkin moneen taiteilijaan, sillä taiteilijaksikin Palsa oli erikoislaatuinen. ”Taiteilijat saavatkin olla hulluja, mutta Kalle oli muukalainen heidänkin joukossaan”, Maj-Lis Pitkänen sanoi Kittilälehdelle vuonna 2001.

Jos eivät vertaisetkaan aivan ymmärtäneet, miten sellaista olisi voinut vaatia tavallisilta kittiläläisiltä?

Kaikki eivät kuitenkaan vaihtaneet kadun puolta, sekin on syytä muistaa. ”Kalervo Palsa ei Kittilässäkään jäänyt aivan vaille ymmärrystä, ei ainakaan ymmärtämisen yrittämistä”, Rauni Räsänen (tulloin Yrttiaho) sanoi Palsan hautajaisissa vuonna 1987.

↔Mari Palomaa