Paikallisuutiset

Lukijoilta: Pappilan puinen miekka

Isoveljeni teki minulle laudanpätkästä miekan. Siitä tuli voittamaton. Mihinkä tahansa taisteluihin sen veinkään pappilan sisällä tai pihapiirissä, niin kamppailun tulos oli selvä: hyvä voitti lopulta aina pahan.

Ison remontin ollessa käynnissä (-68) joku vihollinen oli piiloutunut rautaiseen onttoon pystyputkeen keittiön ulkorappusilla, putken päälle tuleva kaideputki oli vielä hitsaamatta. Miekka kyllä hoiti silloinkin tehtävänsä, mutta minulta, sen käyttäjältä, ote lipsahti, ja ase putosi putken sisään. Pikku käsi ei ulottunut nostamaan sitä, mitään keinoa tilanteen selvittämiseksi en ehtinyt keksiä. Sillä jo seuraavana päivänä kaideputki hitsattiin paikoilleen. Miekka jäi pystyputken sisään, kuin säilöön tulevaa varten.

Minulle, miekan haltijalle, jäi tuosta kaikesta ikuinen jälki mieleen ja sieluun. Aina ohi mennessäni olen pysähtynyt portaitten luona, lämmöllä muistanut ja muistellut. Siellä se on tallessa.

Kun kaivinkoneen kauha repäisee rikki keittiön portaitten kaiteet, repeää samalla rikki jotain paljon enemmän. Osa juurista, osa historiaa, osa kasvua tuhoutuu niin yksilötasolla kuin yhteisöllisestikin. Se ei tunnu hyvältä ja oikealta. Se on surullista.

Pentti Raunio jr

rovasti, Kittilän pappilan kasvatti kymmenen ensimmäistä elinvuottaan (1959‒69)