Kolumnit

Lottovoittoa odotellessa

Katsoin vastikään tv:stä Kaikki oikein -nimisen draamakomedian, jossa pääosassa ollut Eevi voitti miehensä kanssa jättimäisen lottovoiton.

Varsin mainiossa elokuvassa päähenkilö ja hänen miehensä sopivat jatkavansa toistaiseksi elämää kuten ennenkin, eivätkä kerro voitostaan muille. Rahat kuitenkin polttelivat pariskunnan taskussa, mikä aiheutti monenmoisia käänteitä.

Elokuva sai hetkellisesti miettimään, että mitä jos moinen sattuisi omalle kohdalleni. Vanhassa lottomainoksessa kysyttiin hirsirakennukseen nojaavalta savolaismieheltä, mitä hän tekisi voiton saadessaan — mainoksessa ei tosin tullut selville, oliko kyse jättipotista vai pienemmästä voitosta, mutta voitosta joka tapauksessa. Mainospätkän mies kertoo hymyillen ostavansa ensimmäisenä auton, laittavansa huvilan, pitävänsä kuntoloman ja kiertävänsä vähän muailmaa.

Luulen monilla olevan mainoksessa esiintyvän miehen kanssa samansuuntaisia ajatuksia. Riittävän ison potin saatuani minäkin varmaan ostaisin uuden auton ja kiertäisin vähän muailmaa.

Aivan ensimmäisenä kävisin haukkaamassa kostean raikasta ilmaa Irlannin nummilla ja sen jälkeen painelisin junalla pitkin Pohjois-Amerikkaa. Kanadassakin saattaisin käydä jollain järvellä vähän kaloja narraamassa ja jos saalista ei tulisi, niin ihailisin vain lippis vinossa kauniita vuoristomaisemia ja nautiskelisin paikallisen paahtimon jauhamista pavuista keitetyistä nokipannukahveista.

En tiennyt, että voittoon yltääkseen kaikki oikeat numerot tulee löytyä samasta ruudukosta, ei koko kupongista.

Oman ja läheisteni elämän laittaisin taloudellisesti niin hyvään kuosiin, että kenenkään ei ainakaan tarvitsisi katsella kaupassa punalappuisia tuotteita -mikä sinänsä on ok, sillä ruokahävikkiä vastaan taisteleminen on hieno homma.

Osan lottopotista laittaisin hyväntekeväisyyteen lasten ja nuorten sekä luonnon hyväksi. Lahjoituskohteet valitsisin suurennuslasin kanssa seuraisin lahjoitusteni vaikutuksia ja jos kaikki ei menisi luvatulla tavalla olisin Nasse-sedän tavoin hyvin, hyvin vihainen.

Mihinkään mahdottomiin turhuuksiin en tietenkään rahojani pistäisi vaan kaikki olisi sitä, mitä oikeasti tarvitsisin, joko elääkseni tai viihtyäkseni.

Muistan, kun isäni pyysi minua pienenä poikana ollessani tarkistamaan Lotto-kuponkinsa ja kuinkas ollakaan, vähän aikaa lehdestä numeroita kuponkiin vertailtuani kerroin kupongista löytyvän kaikki numerot, joten olemme voittaneet täysiosuman.

Asiahan ei tietenkään ollut niin, sillä en tiennyt, että voittoon yltääkseen kaikki oikeat numerot tulee löytyä samasta ruudukosta ei koko kupongista.

Mahdollisessa lottovoitossani on yksi mutta; en omista veikkauskorttia enkä niin ollen kai voi lotota. Toki kortin voi hankkia, mutta taidan kyllä rehellisesti sanottuna olla siihen liian saamaton.

Maailman myllerryksiä ja ties mitä kauheuksia mediasta seuratessa tulee mieleen vanha sanonta, jonka mukaan on lottovoitto asua Suomessa — ja niinhän se kaikista valtiontalouden huolista ja leikkauksista huolimatta taitaa olla.

Jos syntyminen tänne pohjoiseen periferiaan ei ole täysi lottopotti, niin on se nyt kyllä ainakin viisi oikein ja lisänumero.