Kolumnit

Kolumni: Lähiluonto voi antaa enemmän kuin kansallispuisto

Millainen on oma luontosuhteesi? Tällainen kysymys tuli vastaan lauantaina Vapaaehtoisen pelastuspalvelun rastilla Vapaalla tapahtuu -tempauksessa. Samana päivänä liput oli nostettu salkoon Suomen luonnon päivän kunniaksi.

Suomalaisten erityisestä luontosuhteesta on keskusteltu paljon viime aikoina — ja sitä on jopa kyseenalaistettu. Ja nyt kun kysymys esitettiin minulle, vastaaminen ei ollutkaan niin helppoa.

Keräilijä-nautiskelija. Niin taisin raapustaa kyselyyn, vaikka runollisempikin olisi voinut olla. Kuten moni suomalainen, itsekin tyydytän sisäistä metsästäjäkeräilijän viettiä luonnossa. Marjat, kalat ja riista löytyvät Suomen luonnosta ainakin vielä suhteellisen helposti, Kittilässä jopa asutuksen läheltä.

Suomen luonnon päivä tuntuu niin jokapäiväiseltä asialta, että sen juhlistaminen yhtenä elokuisena päivänä tuntuu vähän erikoiselta. Kenties juuri sen vuoksi sitä pitääkin juhlia, että ei tuntuisi itsestään selvältä. Kaikissa maissa ei voi vapaasti poimia luonnonantimia, telttailla tai mennä helposti luontoon, jossa ei ihmissuvun kasaamiin betonirakennelmiin törmää.

Jos et tunne kunnolla kotisi lähintä suurta suota tai vaaranlakea, se on taatusti enemmän tutustumisen arvoinen kuin suositulle Instagram-kuvauspaikalle johtava sorastettu polku.

Nuku yö ulkona -tempauskin oli samana lauantaipäivänä. Tempauksen päätarkoitus on mielestäni saada perhe luontoon edes yhdeksi yöksi vuodessa. Meillä onnistuttiin siinä kohtalaisella tuloksella tänäkin vuonna. Jos nyt saa valittaa, niin paras retkeilyaika ei ollut vielä alkanut, polttiaisia oli riesaksi asti.

Teltassa nukutti niin hyvin, että yhden vuosittaisen tempausyön sijaan alkoi kiehtoa erään norjalaisen oma tempaus nukkua vähintään yksi yö ulkona vuoden jokaisena viikkona. Tämä toimisi tehokkaana lääkkeenä sohvahalvausta vastaan, kun haasteen vuoksi on pakko lähteä metsään kovalla pakkasellakin. Eikä yöpymisen tarvitsisi missään kansallispuiston telttahotellissa tapahtua. Kotimetsäkin riittää. Lähiretkeily on asia, mitä pitäisi suosia enemmänkin ja jota olen yrittänyt harrastaa enemmän. Kittilässä jokaisesta kotipihasta pääsee yllättävän hienoihin ja luontorikkaisiin paikkoihin.

Jos et tunne kunnolla kotisi lähintä suurta suota tai vaaranlakea, se on taatusti enemmän tutustumisen arvoinen kuin suositulle Instagram-kuvauspaikalle johtava sorastettu polku. Terveyden kannalta on hyödyllisempää käydä lähiluonnossa joka päivä kuin kerran kuukaudessa virallisella retkeilyalueella. Sitä paitsi yksi vierailu kansallispuistoon kerryttää useimmilla ainakin sen toista sataa ajokilometriä.