Muualta Lapista

Haudoistaan ryöstetyt vainajat palautettiin kotihiekkaan Akamellan hautakumpuun ja rauhaan – katso kuvat ja video kauniista seremoniasta

Muoniolaisen Antti Suikin pääkallo on perimätiedon mukaan viety haudastaan. Hänen jälkeläisensä olivat mukana yli 200 muun kanssa, kun 23 vainajaa laskettiin tuohilaatikoissa takaisiin maahan Muodoslompolossa sunnuntaina.

– Miltä mahtoi kalloista tuntua, ko uuelleen hauathiin, muoniolainen Rauha Ryynänen mietti Muodoslompolon Akamellassa.

Hänellä oli tärkeä tehtävä, kun 23:n haudoistaan ryöstetyn vainajan jäänteet palautettiin kotihautuumaalleen koskettavassa uudelleenhautausjuhlassa sunnuntaina. Ryynänen kantoi yhtä tuohirasioista, joissa vuonna 1878 Akamellasta viedyt vainajien jäänteet haudattiin uudestaan erämaisen hautausmaan aidan sisäpuolelle, hautakummun juurelle.

Ennen hautaamista yli 200 hengen saattojoukko käveli tai matkasi hevoskärryn kyydissä parin kilometrin matkan Muodoslompolosta saattajia kuljettaneiden bussien jättöpaikalta.

Patikkamatkan päässä odotti polun päälle taivutettu, pihlajanmarjoilla koristeltu koivu ja kaksi vastaanottajaa ohjelmavihkosten kanssa. Muoniolainen Pirkko Rauhala ja muodoslompololainen Sirkka Riekkola toivottavat hautajaisväen tervetulleeksi Akamellaan.

Rauhala kertoo, että koristeet haluttiin etsiä luonnosta.

Punavalkoisella aidalla aidattu pieni hautausmaakumpu ja sen ympäristö täyttyy pikkuhiljaa jalan ja hevoskärryillä saapuvista vieraista kameroineen. Jokirannan nuotiopaikalla tuoksuu savu. Joku on keittänyt nokipannukahvit.

Rannassa on kolme venettä. Pieni osa vieraista on tullut paikalle niin kuin tänne tavattiin vuosisatoja tulla, veneellä Väylän yli Ylimuonion suunnalta.

Laulajien äänet avataan, seremonia alkaa. Kolme lava-autoa ajaa hitaasti koivuportin ali ja kiertää pihlajanmarjoilla ja porontaljoilla koristellun pöydän eteen. Nuoret kuljettajat nostavat lavalla peitteenä olevat porontaljat ja punaiset peitot syrjään.

Alta paljastuvat tuohilaatikot, joihin vainajien pääkallot on aseteltu. Rauhala ja Riekkola tuovat laatikot autoista pöydälle yksi kerrallaan. Saamenmaan, Meänmaan ja kveenien liput seisovat taustalla.

Päivä vain ja hetki kerrallansa lauletaan ruotsiksi, saameksi ja meänkielellä. Iso saattajajoukko siirtyy hautausmaan portin sisäpuolelle. Uusi hauta on kaivettu heti aidan viereen.

Rauha Ryynänen tuo vuorollaan yhden laatikoista ja antaa sen Ruotsin tornionlaaksolaisten keskusliiton varapuheenjohtajalle Terje Raattamaalle, joka laskee rasian haudan pohjalle. Päivä on suuri Ruotsin tornionlaaksolaisille, kveeneille ja saamelaisille. He ovat täällä yhdessä saattamassa esi-isiään.

Miksi ihmiset vietiin haudoistaan?

Eniten Akamellan vainajien kohtaloihin on perehtynyt Uppsalan yliopiston Haaparannalta kotoisin oleva tutkija ja opettaja Carl-Gösta Ojala. Hän laskee vuorollaan yhden tuohirasioista takaisin hautaan. Myöhemmin Muonion seurakuntakodilla hän kertoo, että mukana oli sekä lasten että aikuisten jäänteitä.

Akamellan vainajilla ei ole nimiä. Tietoa siitä, keiden haudat ryöstettiin, ei ole löytynyt. Se tiedetään, että Akamellan hautausmaalla kävi kesällä 1878 suomalainen lääketieteen opiskelija Edvard Pfaler. Hän oli Muodoslompolossa aiemmin työskennelleen kirkkoherran poika, ja vei ainakin 25 vainajan jäänteitä.

Kallot täydensivät Helsingin yliopiston anatomian kokoelmaa. Yksi niistä lähetettiin ilmeisesti Uppsalan yliopistoon, toinen Ouluun. Siihen aikaan muodikas tutkimussuunta selvitti ihmisen kallojen mittoja ja todisteli mittaustuloksilla rotuihin liittyviä oletuksiaan. Pohjoisen ihmiset kiinnostivat tutkijoita.

Tietoa Akamellan kallojen tutkimuskäytöstä on hyvin vähän, Ojala kertoo.

– Kalloja mitattiin.

Ojala aikoo tulevina vuosina selvittää muun muassa sitä, miksi yksi kallo päätyi Uppsalaan. Uppsalassa toimi vuodesta 1922 alkaen Ruotsin valtion rotubiologinen instituutti. Ojala on töissä yliopiston lisäksi myös Ruotsin kirkolle, joka haluaa selvittää Akamellan vainajien tarinaa.

Vainajia kaivettiin Lapin hautausmailta laajemminkin, esimerkiksi vuonna 1915, jolloin Ruotsin Lapin Rounalan ja Markkinan hautausmailta kaivettiin jäänteitä tutkijoille.

Onko niistä saatu se hyöty? Rauha Ryynänen

Muoniolaiset Rauha Ryynänen ja Pirkko Rauhala ovat sunnuntaina mukana kallojen palauttamisseremoniassa, koska heidän suvussaan kulkee suullinen tieto esi-isän haudan ryöstämisestä.

– Antti Suikin pääkallo ei taia olla siinä hauassa, mihin se on hauattu.

Asia kerrottiin Ryynäselle lyhyesti ja ”niin varovasti”, vain yhden kerran vuonna 1970. Kertoja oli hänen tätinsä Selma Rauhala, silloin 80-vuotias, joka mietiskeli, saako asiaa edes sanoa. Suikki oli Ryynäsen isoäidin isä. Rauhalalle hän oli isoisän isoisä.

Sunnuntaina hautausmaalle hiekkakankaiden läpi patikoidessaan Ryynäsen mielessä liikkui monenlaista.

– Onko niistä saatu se hyöty, hän mietti.

– Se on kuitenkin suuri asia, että ne on viety sieltä. Se on verrattavissa hautarauhan rikkomiseen.

Ryynänen ja hänen Peltovuomassa asuva siskonsa Suoma Eira ovat pukeutuneet perinteiseen saamelaisasusteeseen luhkaan. Heidän juurensa ovat saamelaiset. Antti Suikki oli kirkonkirjoihin merkitty lappalaiseksi. Kieli oli lapin kieli.

Isoäidin isästään he tietävät, että hän ajoi työkseen pororaitiolla malmia Köngäsen ruukista Pajalasta. 200 vuotta sitten syntynyt Antti Suikki oli taitava saamenkäsitöiden tekijä, Muonion saamelaisasutuksesta kertovassa Vellikaara Vettasia -kirjassa kerrotaan.

Antin kuolinvuosi on selvillä, mutta hautapaikka ei. Ryynänen uskoo, että Selma-tädin paljastama tieto pitää paikkansa. Täti on ollut Antin kuollessa seitsemänvuotias, ja mahdollisen haudanryöstön aikaan vielä vanhempi.

– Emme voi olla varmoja, onko Antti Suikin pääkallo täällä, Ryynänen sanoo.

Pfalerin anastamien kallojen joukossa Suikki ei voi olla, sillä hän kuoli Ryynäsen ja Eiran tietojen mukaan haudanryöstön jälkeen, vuonna 1897.

Ojala pitää mahdollisena, että muoniolaisten kalloja on kaivettu vuoden 1878 jälkeenkin. Esimerkiksi Tukholman Karoliinisessa instituutissa on hänen tekemänsä selvityksen mukaan ollut yksi kallo Muoniovaarasta.

– Luultavasti jäänteitä otettiin vanhoilta hautausmailta. Akamellakin on vähän kauempana kylästä. Ihmiset varmasti protestoivat hautojen avaamista vastaan. Sen vuoksi niitä saatettiin kaivaa öisin, Ojala kertoo.

Miksi meille on palautettu nämä? Mitä me teemme? Eija Ojanlatva

Kaksi vuotta sitten syksyllä Rauha Ryynänen ja hänen sukulaisiaan sekä Ruotsin tornionlaaksolaisten, Muonion saamenkylän, totuus- ja sovintokomission sekä Pajalan seurakunnan edustajat odottivat Muoniossa Ruotsin sillalla sumussa, ”kuin poronvasikat”, pääkallojen saapumista.

Hetken muistaa hyvin myös kalloja Inarista kuljettanut saamelaismuseo Siidan intendentti Eija Ojanlatva.

– Oli mahtava sumu, maahan asti.

– Ajoin autolla sillalle ja sumu hälveni. Oli hiljaista. Se oli uskomaton tunne, Ojanlatva sanoo.

Hälvenneen sumun keskeltä kirkastuivat näkyviin vainajien vastaanottajat. Muodoslompolon kirkolla pidettiin hartaus ja allekirjoitettiin viralliset luovutusasiakirjat. Ojanlatva näytti vastaanottajille, miten vainajat oli pakattu.

Siida sai pääkallot Helsingin yliopistolta vuonna 2001. Pahvilaatikoihin pakatut jäänteet odottivat sen jälkeen yli 20 vuotta museon huoneessa. Muutama tutkimuspyyntö niistä tehtiin, mutta yhtään lupaa museon silloinen johtaja Tarmo Jomppanen ei myöntänyt. Kallot olivat olleet siihen mennessä tutkittavana jo yli sata vuotta. Se oli Jomppasen mielestä riittävästi.

Ojanlatva tuli töihin Siidaan vuonna 2011. Hän tutustui vainajista kertovaan taulukkoon ja totesi, että vainajia on nykyisen saamelaisalueen ulkopuolelta Rovaniemeltä, Kittilästä, Akamellasta ja Savukosken Mukkalasta. Taulukossa kerrottiin, mistä vainaja on kaivettu, ja onko vainajalla kallo. Rasti ruutuun.

– Miksi meille on palautettu nämä, Ojanlatva mietti.

– Mitä me teemme?

Ojanlatva alkoi edistää asiaa, ja vuonna 2015 museo aloitti työn vainajien palauttamiseksi oikeille hautausmaille.

– Nyt on suuri ilon päivä, ilon ja surun päivä, Ojanlatva sanoo hiekkatietä saamenpuvussa astellen.

Lopultakin vainajat pääsevät takaisin omaan maahansa.

Jutussa on käytetty lähteenä Siv Rasmussenin (Muonion kunta, 2008) kirjaa…vellikaara Vettasia… Muonion ja Äkäslompolon alueen saamen historia sekä Carl-Gösta Ojalan osuutta Tornionlaaksolaisten, kväänien ja lantalaisten totuus- ja sovintokomission osamietinnöstä: Ko ihmisarvoa mitathiin – Tornionlaaksolaisitten, kväänitten ja lantalaisitten eksklyteerinki ja assimileerinki (2022)

Katso kuvat uudelleenhautaustilaisuudesta Muodoslompolon Akamellassa ja Muonion seurakuntakodilla:

Juttua on muokattu 20.8. kello 12.59. Korjattu kirjoitusvirhe.