Ma­kaan se­läl­lä­ni jäi­ses­sä ve­des­sä. Kel­lun vai­vat­ta, kuin oli­sin kel­lah­ta­nut pak­sun il­ma­pat­jan pääl­le. Täy­si hil­jai­suus val­lit­see.

Tai kuu­luu­han jo­tain. Jos lii­kau­tan kä­si­ä­ni tai jal­ko­ja­ni, vesi hels­käyt­tää pie­nen ää­nen. Kuu­len hen­gi­tyk­se­ni kel­lun­ta­pu­vun si­säl­lä.

– Täs­sä ku ois vie­lä re­von­tu­let tai­vaal­la, opas Sasu El­lo­nen maa­lai­lee Pit­kä­jär­vel­lä ki­ven­hei­ton pääs­sä Yl­läs­jär­vel­tä si­jait­se­van avan­non reu­nal­la.

Niin, täs­sä voi­si me­ri­täh­te­nä köl­löt­tää ja näh­dä sa­mal­la tai­vaan­tu­let. Tai voi­si kat­soa täh­tiä. Nyt kes­ki­tal­ven il­ta on täy­sin pil­vi­nen ja tum­ma. Pi­meä kie­too ot­tee­seen, ja ve­des­sä pa­ras­ta on­kin sul­kea sil­mät. Vain kel­lua pik­ku­pak­ka­ses­sa.

On tä­hän kuu­lem­ma joku jos­kus nu­kah­ta­nut­kin, opas mai­nit­see.

Pie­ni jää­kel­lun­ta­ryh­mäm­me on mat­kan­nut Sa­farc­ti­ca-yri­tyk­sen kel­lun­ta­pai­kal­le pik­ku­pa­kul­la. Kol­me muu­ta kel­lu­jaa ovat läh­te­neet mat­kaan Le­vil­tä ja it­se olen hy­pän­nyt pa­ket­ti­au­toon Yl­läs­jär­vel­tä. Lo­vii­sas­ta ja Es­poos­ta tul­leet ovat ker­to­neet ha­lun­neen­sa ko­keil­la La­pin lo­man ai­ka­na jo­tain uut­ta. Po­rot ja hus­kyt oli jo näh­ty. Olem­me aja­neet lu­mi­sel­le pi­hal­le pie­nen jär­ven ran­taan ja is­tu­neet pirt­tiin.

Pik­kui­sen jän­nit­tää, kun ei oi­kein tie­dä, mitä tu­le­man pi­tää, olem­me vir­nis­tel­leet. On­nek­si sen­tään olem­me käy­neet jos­kus avan­nos­sa, ei­hän tämä voi mi­tään sii­hen ver­rat­tu­na ol­la? Pit­kin ku­lu­nut­ta viik­koa Tun­tu­ri-La­pis­sa on vär­jö­tel­ty ko­vis­sa pak­ka­sis­sa ja aja­tus­kin ve­teen me­nos­ta on pa­lel­ta­nut, mut­ta nyt­pä on suo­ras­taan läm­min sii­hen ver­rat­tu­na. Pak­kas­ta on pari as­tet­ta.

– Var­si­nais­ta pak­kas­ra­jaa meil­lä ei tä­hän ole, ol­laan käy­ty jos­kus ryh­män kans­sa 30 as­teen pak­ka­sel­la­kin, El­lo­nen ker­too.

Kyl­mä ve­des­sä ei pi­täi­si tul­la kos­kaan. Avan­toon men­nään son­nus­tau­tu­nee­na ne­op­ree­mi-pu­kuun, jota käy­te­tään ve­si­pe­las­tuk­ses­sa. Al­le jä­te­tään top­pa­hou­sut, vil­la­su­kat ja läm­min pai­ta. Ruk­ka­sia ei tar­vit­se, mut­ta ne voi pu­kea, jos kä­det pa­le­le­vat her­käs­ti.

Kel­lu­mis­ta voi ko­keil­la, vaik­ka ei osai­si ui­da­kaan. Pu­kua var­ten pi­tää ol­la vä­hin­tään 120-sent­ti­nen.

– Lap­set­han viih­tyis ve­des­sä vaik­ka kuin­ka kau­an, El­lo­nen nau­rah­taa.

Ve­des­sä voi pii­pah­taa niin pit­kään kuin it­ses­tä tun­tuu hy­väl­tä. Yleen­sä kel­lu­jat viet­tä­vät siel­lä noin var­tin, mut­ta saat­taa siel­lä men­nä pi­dem­pään­kin.

Vaih­dam­me yl­le pu­nai­sen­kir­ja­vat ne­op­ree­mi-pu­vut ja muu­tum­me Te­le­ta­peik­si kä­ve­lyn­kin puo­les­ta. Taa­per­ram­me isois­sa pu­vuis­sam­me pa­ri­sa­taa met­riä avan­nol­le. Mat­kan­te­ko on op­paan mu­kaan usein reis­sun vai­kein osuus. Pik­kui­sen jou­tuu pun­ner­ta­maan sii­nä­kin, kun las­keu­tuu avan­non por­tai­ta alas ja tai­vut­taa it­sen­sä se­läl­leen jää­ve­teen.

Sit­ten las­keu­tuu rau­ha. Ajan­ta­ju ka­to­aa, ja oi­ke­as­taan ai­ka me­net­tää het­kek­si mer­ki­tyk­sen­sä.

Tätä voi­si suo­si­tel­la ai­na­kin vä­hän uu­vah­ta­neil­le ja lii­an mo­nien aja­tus­ten su­men­ta­mil­le. Ve­des­sä köl­lies­sä ei pys­ty muis­ta­maan päi­vän huo­lia ja kii­rei­tä.

Ne me­net­tä­vät mer­ki­tyk­sen­sä ta­san sil­lä het­kel­lä, kun ne­op­ree­mi-pu­vun sel­kä­mys kos­ket­taa vet­tä.

Tun­tu­ri-La­pin Hui­put ja­os­sa täl­lä vii­kol­la.