A-
A+
A-
A+
Makaan selälläni jäisessä vedessä. Kellun vaivatta, kuin olisin kellahtanut paksun ilmapatjan päälle. Täysi hiljaisuus vallitsee.
Tai kuuluuhan jotain. Jos liikautan käsiäni tai jalkojani, vesi helskäyttää pienen äänen. Kuulen hengitykseni kelluntapuvun sisällä.
– Tässä ku ois vielä revontulet taivaalla, opas Sasu Ellonen maalailee Pitkäjärvellä kivenheiton päässä Ylläsjärveltä sijaitsevan avannon reunalla.
Niin, tässä voisi meritähtenä köllöttää ja nähdä samalla taivaantulet. Tai voisi katsoa tähtiä. Nyt keskitalven ilta on täysin pilvinen ja tumma. Pimeä kietoo otteeseen, ja vedessä parasta onkin sulkea silmät. Vain kellua pikkupakkasessa.
On tähän kuulemma joku joskus nukahtanutkin, opas mainitsee.
Pieni jääkelluntaryhmämme on matkannut Safarctica-yrityksen kelluntapaikalle pikkupakulla. Kolme muuta kellujaa ovat lähteneet matkaan Leviltä ja itse olen hypännyt pakettiautoon Ylläsjärveltä. Loviisasta ja Espoosta tulleet ovat kertoneet halunneensa kokeilla Lapin loman aikana jotain uutta. Porot ja huskyt oli jo nähty. Olemme ajaneet lumiselle pihalle pienen järven rantaan ja istuneet pirttiin.
Pikkuisen jännittää, kun ei oikein tiedä, mitä tuleman pitää, olemme virnistelleet. Onneksi sentään olemme käyneet joskus avannossa, eihän tämä voi mitään siihen verrattuna olla? Pitkin kulunutta viikkoa Tunturi-Lapissa on värjötelty kovissa pakkasissa ja ajatuskin veteen menosta on paleltanut, mutta nytpä on suorastaan lämmin siihen verrattuna. Pakkasta on pari astetta.
– Varsinaista pakkasrajaa meillä ei tähän ole, ollaan käyty joskus ryhmän kanssa 30 asteen pakkasellakin, Ellonen kertoo.
Kylmä vedessä ei pitäisi tulla koskaan. Avantoon mennään sonnustautuneena neopreemi-pukuun, jota käytetään vesipelastuksessa. Alle jätetään toppahousut, villasukat ja lämmin paita. Rukkasia ei tarvitse, mutta ne voi pukea, jos kädet palelevat herkästi.
Kellumista voi kokeilla, vaikka ei osaisi uidakaan. Pukua varten pitää olla vähintään 120-senttinen.
– Lapsethan viihtyis vedessä vaikka kuinka kauan, Ellonen naurahtaa.
Vedessä voi piipahtaa niin pitkään kuin itsestä tuntuu hyvältä. Yleensä kellujat viettävät siellä noin vartin, mutta saattaa siellä mennä pidempäänkin.
Vaihdamme ylle punaisenkirjavat neopreemi-puvut ja muutumme Teletapeiksi kävelynkin puolesta. Taaperramme isoissa puvuissamme parisataa metriä avannolle. Matkanteko on oppaan mukaan usein reissun vaikein osuus. Pikkuisen joutuu punnertamaan siinäkin, kun laskeutuu avannon portaita alas ja taivuttaa itsensä selälleen jääveteen.
Sitten laskeutuu rauha. Ajantaju katoaa, ja oikeastaan aika menettää hetkeksi merkityksensä.
Tätä voisi suositella ainakin vähän uuvahtaneille ja liian monien ajatusten sumentamille. Vedessä kölliessä ei pysty muistamaan päivän huolia ja kiireitä.
Ne menettävät merkityksensä tasan sillä hetkellä, kun neopreemi-puvun selkämys koskettaa vettä.
Tunturi-Lapin Huiput jaossa tällä viikolla.
"Tässä ku ois vielä revontulet taivaalla. Sasu
TIETOLAATIKKO