teks­ti ja ku­vat: Vil­le-Mat­ti Han­nu

Tui­ja ja Mark­ku Jänt­ti ovat avan­neet Yl­läs­jär­ven ko­tin­sa ala­ker­taan kah­vi­la-lei­po­mo Herk­ku­pa­jan.

– Kym­me­nen viik­koa ol­laan nyt ol­tu au­ki. Al­peil­la on pal­jon tä­män tyy­li­siä gast­haus-tyyp­pi­siä rat­kai­su­ja. Tu­ris­tit ovat var­sin­kin ty­kän­neet, kun tu­lee vä­li­tön olo. Ikään kuin ky­läs­sä kä­vi­si, Jän­tit ker­to­vat.

Ko­ro­na ajoi ke­hit­tä­mään uu­sia rat­kai­su­ja elan­non hank­ki­mi­sek­si.

– Meil­lä on fir­ma, joka te­kee yri­tyk­sil­le mai­nos- ja lii­ke­lah­ja­tuot­tei­ta, mut­ta pan­de­mi­an myö­tä kau­pan­käyn­ti tys­sä­si kuin sei­nään. Aloi­tim­me pi­tä­mäl­lä lei­po­mo­ko­jua Yl­läs­jär­vel­lä, mut­ta ke­lin ar­moil­la ei ol­lut pi­dem­män pääl­le mu­ka­va teh­dä kaup­paa, jo­ten lo­pul­ta pää­tim­me muut­taa ko­tim­me ala­ker­ran yri­tys­ti­lak­si, Tui­ja Jänt­ti ker­too.

Herk­ku­pa­ja si­jait­see Ee­lin kau­pal­ta Yl­läs­jär­ven ran­taan päin, la­tu­jen ja keik­ka­reit­tien lä­hei­syy­des­sä.

– Ih­mi­set ovat kyl­lä hy­vin mei­dät löy­tä­neet. Jot­kut ovat ke­ren­neet käy­dä jo use­am­man ker­ran, mikä on mu­ka­vaa. Puo­let asi­ak­kais­ta ovat ol­leet ul­ko­mai­sia tu­ris­te­ja. Hol­lan­ti­lai­sia, rans­ka­lai­sia, itä­val­ta­lai­sia ja sveit­si­läi­siä on meil­lä käy­nyt.

Herk­ku­pa­jas­sa on asi­ak­kail­le tar­jol­la muun mu­as­sa ai­to­ja kar­ja­lan­pii­ra­koi­ta. Tui­jan suku on ko­toi­sin Kar­ja­las­ta.

– Kos­ka ky­sees­sä on maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­ri­ön tuo­te­suo­jaa­ma ni­mi­ke, sil­le on omat vaa­ti­muk­set, et­tä sitä saa kut­sua kar­ja­lan­pii­ra­kak­si, ei­kä pel­käk­si rii­si­pii­ra­kak­si. Sil­lä täy­tyy ol­la tiet­ty re­sep­tiik­ka, jota on vii­me vuon­na sen ver­ran höl­len­net­ty, et­tä ny­ky­ään pii­rak­kaa saa teh­dä myös lak­too­sit­to­ma­na. Tär­ke­ää vi­ral­li­sen pii­ra­kan kan­nal­ta, on myös oi­ke­aop­pi­ses­ti teh­ty tai­ki­na ja kei­tet­ty puu­ro. Ro­va­nie­mel­tä ter­veys­tar­kas­ta­ja teki syy­nin ja sen jäl­keen pöy­tä­kir­jan, et­tä saam­me sitä ni­mi­ket­tä mark­ki­noin­nis­sa käyt­tää. Ne ovat­kin ol­leet meil­lä hit­ti­tuo­te. Nii­tä me­nee mel­kein sitä mu­kaa, mitä ker­ki­ää teh­dä.

Lä­hes kaik­ki mitä kah­vi­las­sa on tar­jol­la, on Tui­ja Jän­tin it­se te­ke­mää.

–Kah­vin kans­sa, jos ha­lu­aa ma­ke­am­paa, niin tar­jol­la on kor­va­puus­tia ja voi­sil­mä­pul­laa. Me ha­lu­sim­me poi­ke­ta ylei­ses­tä munk­ki­lin­jas­ta. Keit­to­lou­nas­ta on meil­lä myös tar­jol­la. On ylei­ses­ti ot­ta­en mu­ka­vaa, et­tä ih­mi­set ovat jäl­leen al­ka­neet ar­vos­ta­maan pie­nien toi­mi­joi­den kä­sin­teh­ty­jä tuot­tei­ta. Vä­li­täm­me myös Pa­ja­las­sa sa­vus­tet­tua läm­min- ja kyl­mä­sa­vu­rau­tua, har­ria ja sii­kaa.

Sa­vu­ka­la on Jänt­tien suur­ta herk­kua ja sa­vus­ta­vat sitä usein myös it­se.

– Mark­ku oli sa­vus­ta­nut vi­mo­sen pääl­le tuo­reen pa­rin ki­lon ka­lan. Vein sen sit­te mei­dän tek­ni­seen ti­laan jääh­ty­mään. Sil­lä ai­kaa mei­dän koi­rat Äi­jä ja Jäbä oli­vat käy­neet au­kai­se­mas­sa oven ja tes­ti­mais­ta­mas­sa sen kak­si ki­loa. Mu­rus­ta­kaan ei­vät meil­le jät­tä­neet, Tui­ja ker­too.

– On­nek­si se oli ruo­dit­tua ja läm­min­sa­vus­tet­tua, et­tei ol­lut kui­ten­kaan ihan tol­kut­to­mas­ti suo­laa. Mut­ta kyl­lä niil­lä nyt tur­kit kiil­tää­kin, Mark­ku jat­kaa.

Myös Äi­jää ja Jä­bää saa moi­ka­ta Jänt­tien ko­ti­kah­vi­las­sa.

Tun­tu­ri-La­pin Hui­put il­mes­tyy joka toi­nen viik­ko koko ke­vään ajan. Lue leh­ti mak­sut­ta tääl­tä.