Met­sä­nis­tu­tus on mo­nil­le tut­tua ke­sä­työ­tä, ja it­se­kin olin lu­ki­oai­koi­na kah­te­na ke­sä­nä is­tut­ta­mas­sa met­sää Kar­hu­lan tie­noil­la. Au­to vei aa­mul­la seit­se­män ai­kaan met­sään ja toi ta­kai­sin nel­jän jäl­keen. Met­sä­nis­tu­tus oli mu­ka­vaa ja hy­vin pal­kat­tua ul­ko­työ­tä, mut­ta myös ras­kas­ta. Urak­ka­pal­kan vuok­si tai­mia täyn­nä ol­lut vak­ka pai­noi – eri­tyi­ses­ti se pai­noi sil­loin, kun tai­mia piti ke­sä­kuu­mal­la kas­tel­la. Alue oli oji­tet­tua en­tis­tä met­sää tai rää­sik­köä. Ko­vaan ja ki­vi­seen maa­han tai­met is­tu­tet­tiin me­tal­li­sen pot­ti­put­ken avul­la. En muis­ta enää is­tu­tet­tu­ja tai­mi­mää­riä, mut­ta ei työ ol­lut tur­haa, sil­lä alu­eel­la kas­vaa nyt taas pui­ta. En kyl­lä tie­dä, kos­ka sin­ne pääs­tään met­sän­hak­kuu­seen.