Tie­dät­te­kö mikä nos­taa La­pin ty­tön tun­teet pin­taan, me­nee ihon al­le ja mitä näi­tä tun­ne­kuo­hua il­mai­se­via sa­non­to­ja nyt on? Se on se, kun ete­län hen­ki­lö heit­täy­tyy yli­mie­li­sek­si ja an­taa ym­mär­tää, et­tä ei­hän Na­pa­pii­rin ta­ka­na mi­tään osa­ta! On­han tämä asen­ne nä­ky­nyt val­ta­kun­nan po­li­tii­kas­sa­kin. Sii­hen sop­paan en to­sin ka­pus­taa­ni pis­tä. Sa­non vain, et­tä soma se on isol­la kir­kol­la ot­taa kan­taa ja tie­tää asi­oi­den oi­kea lai­ta, oli­pa sit­ten kyse La­pin­maan ter­veys­pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­ses­tä, al­ku­pe­räis­kult­tuu­ris­ta, pai­kal­lis­hal­lin­non suh­mu­roin­nis­ta tai mat­kai­lu­kes­kus­ten le­gen­dois­ta.

Vii­mek­si tä­män koin ihan ar­ki­ses­sa, to­sin työ­hön liit­ty­väs­sä kes­kus­te­lus­sa. Ke­rät­tiin pa­lau­tet­ta erääs­tä Poh­jois-Suo­mes­sa pai­kal­lis­ten voi­min jär­jes­te­tys­tä val­ta­kun­nal­li­ses­ta ta­pah­tu­mas­ta. Se to­teu­tet­tiin ai­van mal­li- ja ver­tai­lu­kel­poi­ses­ti. Joku epä­o­len­nai­nen puu­te kui­ten­kin il­me­ni. Sii­hen eräs ete­lä­ran­ni­kon kau­pun­kia edus­ta­nut joh­ta­va toi­mi­hen­ki­lö to­te­si: ”kyl­lä­hän se piti ar­va­ta, et­tä se [or­ga­ni­soin­ti] on teil­le lii­an iso kak­ku”.

Luu­len­pa et­tä ai­ka moni meis­tä ju­nan pois­kul­jet­ta­mis­ta on saa­nut ko­kea ai­na­kin jos­sain mää­rin ky­see­na­lais­ta­mis­ta, jopa suo­ra­nais­ta pilk­kaa­kin syn­ty­pe­rän­sä pe­rus­teel­la. En­sim­mäi­ses­sä ete­lä­suo­ma­lai­ses­sa työ­pai­kas­sa­ni vuo­si­kym­me­niä sit­ten Ko­ke­mä­el­lä tu­li­vat ku­lah­ta­neet vit­sit säh­kö­va­los­ta ja poro-omai­suu­des­ta vas­taan. Kyl­lä niis­sä oli tar­koi­tuk­sel­li­nen kiu­san­te­on hen­ki, jos­kin eh­kä vä­hän huu­mo­ria ta­voi­tel­len. Omaa hy­vän­tah­toi­suut­ta ja si­sua se vä­hän ko­et­te­li mut­ta pa­kot­ti myös kek­si­mään na­se­via vas­tais­ku­ja näil­le Sa­ta­kun­nan san­ka­reil­le. Taus­tan kään­tä­mi­nen voi­ma­va­rak­si ja eri­tyis­piir­teek­si on aut­ta­nut. Sil­lä olen hy­vin pär­jän­nyt, ku­ten var­maan moni muu­kin jäl­jis­tä pää­tel­len.

Enää ei ruuh­ka­suo­ma­lai­sel­le tar­vit­se ker­toa ener­gi­a­läh­teis­tä, ku­vail­la kor­va­merk­ke­jä tai puo­lus­tel­la vaa­ti­mat­to­mia pal­ve­lui­ta. Niin moni on jo lo­man­sa viet­tä­nyt Kit­ti­läs­sä, et­tä tie­tä­vät mis­tä vir­ta tu­lee. Nyt osoi­te­taan ai­toa kiin­nos­tus­ta niin his­to­ri­aan, elin­kei­noon kuin luon­non mo­ni­muo­toi­suu­teen­kin. Moni ha­keu­tuu jopa ihan py­sy­väs­ti La­pin luon­toon ja lep­poi­saan elä­män­me­noon! Mut­ta jos Kit­ti­läs­tä kan­tau­tuu ikä­viä uu­ti­sia, jou­tuu yleen­sä kuu­le­maan, et­tä kun ei La­pis­sa osa­ta. Tai osa­taan vää­rin.

No, kun vä­hän vii­len­nyn, niin huo­maan et­tä tie­tys­ti sa­maan pa­rem­muu­den an­saan lan­ke­aa meis­tä it­se ku­kin sil­loin täl­löin ja mil­loin mis­sä­kin asi­as­sa. Jos­kus saan it­se­ni­kin kiin­ni La­pin ih­mis­ten tai ai­na­kin olo­suh­tei­den ja mah­dol­li­suuk­sien vä­hät­te­lys­tä. Tai mikä eh­kä vie­lä pa­hem­paa, yli­mie­li­syy­des­tä ja neu­vo­vas­ta asen­tees­ta! Kyl­lä me en­ti­set kit­ti­lä­läi­set­kin olem­me tääl­lä maa­li­ky­lis­sä hy­vät tie­tä­mään, mi­ten ko­ti­kon­nuil­la pi­täi­si asi­at hoi­taa. Sil­loin kyl­lä vä­hän hä­vet­tää, vaik­ka tar­koi­tus­pe­rät useim­mi­ten var­maan ovat ihan oi­ke­at.

Taan­noin tut­ki­muk­sel­la to­dis­tet­tiin, et­tä tätä ny­kyä vain noin puo­let Kit­ti­län vä­es­tös­tä on ”pal­jas­jal­kais­ta”. Työ tuo paik­ka­kun­nal­le uut­ta ver­ta ja sen myö­tä var­mas­ti myös uut­ta osaa­mis­ta ja nä­kö­kul­maa. Ve­ren vaih­tu­mi­nen nä­kyy, kun lu­kee syn­nyin­seu­dun uu­ti­sia ja vaik­ka il­moi­tuk­sia ris­til­lä. Usein siel­lä on jo oman­kin ikä­luo­kan edus­ta­jia, van­hem­mat ovat jo men­neet. Uu­si pol­vi, uu­det aat­teet, toi­vot­ta­vas­ti uu­det asen­teet myös.

Pa­ras tu­los saa­vu­te­taan­kin uu­sien nä­ke­mys­ten ja ko­ke­muk­sen yh­dis­tä­mi­sel­lä. Se juu­ri so­pi­van ko­koi­nen ja ma­kui­nen kak­ku sekä lei­vo­taan, et­tä syö­dään yh­des­sä. Tämä kau­nis aja­tus on hyvä lau­sua näin it­se­näi­syys­päi­vän jäl­ki­läm­mös­sä – ja tääl­tä et­häl­tä.

Ai­la Nie­me­lä

Kir­joit­ta­ja on Tu­rus­sa asu­va kou­lut­ta­ja, joka viet­tää va­paa-ai­kaan­sa lap­suu­den mai­se­mis­saan Im­mel­jär­vel­lä ja in­nos­tuu kai­kes­ta his­to­ri­aan liit­ty­väs­tä.