A-
A+
A-
A+
Ennätyspedolla painoa 11,8 kiloa
Kallosta pyydettiin Suomen suurin kettu
Mari Palomaa
Jouni Salmi oli nähnyt ketun neljä päivää aiemmin. Se oli juossut tien yli, ja kuten jäljistä oli jo päätelty, se oli suuri.
– Hiton iso kettu, Salmi muistaa ajatelleensa.
Kettu oli myös erikoisen tumma, kuin saksanpaimenkoira.
Suomenajokoira Diego oli pantu ketun perään, mutta kettu oli juossut koira kintereillään auki jääneeseen poroaitaan, karkottanut sieltä poromiesten harmiksi porot ja paennut paikalta.
Seuraavana sunnuntaina, 25. marraskuuta, jäljet näki ensimmäisenä Salmen pyyntikaveriksi lähtenyt Ismo Pulliainen. Tällä kertaa ajoon lähti Salmen amerikankettukoira Pamela. Salmi jäi tielle, ja omalta passipaikaltaan Pulliainen näki pian, miten kettu tuli suoraan kohti. Noin 70 metriä ennen Pulliaista repolainen aikoi metsään, ja Pulliainen ampui. Kettu jäi kuitenkin henkiin ja juoksi erotusaidan sisälle.
Tällä kertaa aidassa ei ollut poroja, ja pian Pamela haukahti sen merkiksi, että saalis oli löytynyt. Kettu oli paennut luolaan, ja koira oli jäänyt vahtiin luolan suuaukolle. Ulostulojälkiä ei ollut.
Veli Matti Niemelän puhelin soi Rouravaarassa. Hän oli siellä metsällä ja ampunut juuri jäniksen.
– Sanoin, että suolistan sen ja lähden tulemaan, hän kertoo vastanneensa metsästyskavereittensa puheluun Kallosta.
Niemelää kaivattiin, sillä hän omistaa kokeneen luolakoiran, kahdeksanvuotiaan jackrusselinterrieri Lumian.
Kallossa Lumian kaulaan pantiin tutkapanta, ja koira solahti ketun perään luolastoon.
– Kuin saippuapala, Niemelä sanoo.
Pian tutka kertoi, että kettu ja koira olivat reilun kuuden metrin päässä miehistä ja noin 1,7 metrin syvyydessä maan alla.
Lumialla ei ole tapana käydä kesken jahdin ulkona luolasta, mutta tällä kertaa se piipahti maan päällä useaan otteeseen. Jo ensimmäisellä kerralla valkoinen koira oli aivan musta, sillä ketun turvapaikka oli märässä turveluolassa.
Miehet alkoivat kaivaa lapiolla tietään ketun luo. Pulliainen sanoo aavistelleensa, että kun he pääsisivät läpi, kettu pyrkisi pakoon.
Niin kävikin, mutta Lumia roikkui tiukasti kiinni itseään puolet suuremman ketun peräpäässä eikä päästänyt irti. Ampua ei voinut, sillä riski osua koiraan olisi ollut liian suuri.
– Varmuuden vuoksi kaikki huusivat, Salmi kertoo.
Kettu siirtyi hitaasti koira itsessään yhä kiinni ulos luolastosta, ja ulkona Pulliainen heittäytyi kaksikon perään ja painoi ketun jalallaan maata vasten. Hän lopetti sen pistoolilla, joka on yleinen lopetusase pienpetojen pyynnissä.
Kettu oli purrut Lumiaa päähän, mutta vammat eivät olleet vakavia. Niistä selvittäisiin antibioottikuurilla.
Koiran tavoin kettukin oli turveluolakamppailun jäljiltä likainen ja musta. Se oli myös suurikokoinen ja ketuksi harvinaisen pulskassa kunnossa. Koska sillä oli kokoa, se päätettiin punnita.
Kettu painaa Suomen riistakeskuksen mukaan 5–8 kiloa.
– Rapalan jousivaaka meni pohjaan, yhteentoista kiloon, Pulliainen kertoo.
Digitaalivaa`an antama lukema tuntui epävarmalta sekin, ja koska selvyyttä haluttiin paitsi ketun painoon myös ikään ja kuntoon, se päätettiin lähettää Ruokavirastoon. Ruokavirasto eli entinen Evira toivoo näytteitä normaalista poikkeavista luonnonvaraisista eläimistä.
Vastaus saatiin 19. tammikuuta. Ruokaviraston mukaan Kallon kettu painoi 11,8 kiloa, mikä tekee siitä suomenennätyssaaliin. Edellinen virallinen ennätys on 10,4 kiloa ja epävirallinenkin 11,1 kiloa. Virallista ennätystilastoa ylläpitää Metsästys ja kalastus -lehti.
Salmi, Pulliainen ja Niemelä ovat kaikki kokeneita metsästäjiä ja metsästyskoirien kouluttajia. Kittiläläinen Niemelä on metsästänyt vuosikymmeniä hirviä ja kaatanut karhunkin, mutta viime vuosina etenkin pienpetopyynti on alkanut tuntua suuria saaliita mielekkäämmältä.
Hämeestä Kaukoseen viime syksynä muuttanut Pulliainen on osallistunut muun muassa Suomen neljänneksi suurimman ilveksen kaatoon ja mielii pohjoisessa karhunpyyntiin. Pienpetopyynnistä hän innostuu silti yhä.
– Petoja jahdataan, aina kun on aikaa. Se on meille intohimo. Pedon saaminen on myös aina riistanhoitotyö, hän sanoo.
Esimerkiksi supi siirtyy hiljalleen pohjoiseen, eikä vieraslajin saapumista katsota hyvällä. Niemelä kertoo saaneensa ensimmäisen supinsa Könkäältä neljä vuotta sitten.
Kolarin Kurtakossa asuva Salmi on pyytänyt aiemmin muun muassa metsäkanalintuja ja jäniksiä mutta pitää petopyynnin haasteellisuudesta.
– Esimerkiksi ketunpyynnissä jo kontaktin saaminen saaliiseen on puoli voittoa. Voi mennä kuukausi, etten näe kettua, ja sitten tulee niitä päiviä, että on neljä kettua, hän sanoo.
"Pedon saaminen on myös aina riistanhoitotyö.
TIETOLAATIKKO
