Kun se­laa Levi Lap­land -tun­nis­teel­la mer­kit­ty­jä ku­via suo­si­tus­ta ku­va­pal­ve­lus­ta Ins­tag­ra­mis­ta, val­ta­o­sa ja­e­tuis­ta ku­vis­ta on otet­tu hui­pul­le vie­vän Tun­tu­ri­tien lä­his­töl­tä. Ku­vil­la on tu­han­sia ja taas tu­han­sia tyk­käyk­siä ym­pä­ri maa­il­man. Pai­kal­la käy­dään ihai­le­mas­sa muun mu­as­sa tyk­ky­lu­men kuor­rut­ta­mia pui­ta, re­von­tu­lia ja elo­ku­vis­ta­kin tut­tua jou­lu­pu­kin ma­jaa. Ylös kul­je­taan pait­si au­tol­la, myös kä­vel­len ja pyö­räil­len.

Al­ku­vii­kos­ta man­gut­tiin taas po­ru­kal­la ka­teel­li­sis­ta suo­ma­lai­sis­ta. Kuin­ka Suo­mes­sa ei saa pär­jä­tä tai ai­na­kaan ri­kas­tua, va­rak­kai­den elä­mää ha­lu­taan urk­kia ja me­nes­ty­viä pai­naa alas. ”Mi­nua ei ai­na­kaan kiin­nos­ta”, to­te­si maa­nan­tai­na moni.

Tun­tu­ri-La­pin yrit­tä­jäyh­dis­tyk­set ko­koon­tui­vat tänä vuon­na en­sim­mäis­tä ker­taa kaik­ki yh­tei­seen yrit­tä­jä­juh­laan vii­kon­lop­pu­na. Ti­lai­suus on tar­koi­tus jär­jes­tää jat­kos­sa­kin.

Ava­sin pilk­ki­kau­den 20. lo­ka­kuu­ta mu­ka­val­la ah­ven­saa­liil­la vä­hän poh­joi­sem­pa­na, tu­ke­vil­la te­räs­jäil­lä. Sy­ven­tääk­se­ni har­ras­tus­ta­ni keit­te­lin ki­lon pai­noi­sen ah­ve­nen pään, jol­loin sain ki­dus­kan­net ja oto­lii­tit eli kuu­lo­luut val­ko­hoh­toi­sik­si ja puh­taik­si.

Työs­ken­nel­les­sä­ni ai­koi­naan Kit­ti­län kai­roil­la met­sä­töis­sä is­tuim­me tau­ol­la nuo­ti­on ää­res­sä. Yk­si pais­taa mak­ka­raa, toi­nen kä­ris­tää si­la­vaa ja kol­mas tyy­tyy voi­lei­vän jat­keek­si suo­la­si­lak­kaan. Jäl­kim­mäi­sen ruo­ka­la­jin met­su­ri ker­too meil­le seu­raa­van ta­ri­nan.

Vii­me vuo­den mar­ras­kuu jäi mo­nel­le mie­leen har­maa­na ja ve­ti­se­nä. Eh­kä juu­ri täs­tä syys­tä sa­mai­nen kuu­kau­si nä­kyy not­kah­duk­se­na myös Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­ton kä­vi­jä­mää­ris­sä. Vii­me mar­ras­kuu oli puis­tos­sa hil­jai­sin kuu­kau­si vuo­sien 2015–2018 vä­lil­lä.

Kit­ti­län kieh­to­vas­ta his­to­ri­as­ta ker­to­van kir­jan työs­tä­mi­nen on käyn­nis­sä. Kir­jan te­ke­mi­seen ha­lu­taan mu­kaan pai­kal­li­sia ih­mi­siä, ja esi­mer­kik­si Staa­lon Fes­teil­lä sai jät­tää vink­ke­jä ja toi­vo­muk­sia kir­jas­ta. ”Pai­kal­lis­his­to­ri­as­sa on tär­ke­ää saa­da pai­kal­li­sia mu­kaan”, ker­too kir­jan toi­mit­ta­ja, his­to­roit­si­ja An­na Nie­mi­nen. Kir­jaa var­ten on va­lit­tu usei­ta kir­joit­ta­jia, ja Nie­mi­nen it­se te­kee haas­tat­te­lu­ja esi­mer­kik­si va­paa-ajan vie­tos­ta eri ai­koi­na.

Lap­si oli jo pit­kään pu­hu­nut sii­tä, mi­ten tyh­mää on, et­tä kou­lus­sa on voi­na­pit. Ros­kan mää­rä ah­dis­ti. Ku­kaan ei kuu­lem­ma kos­kaan käy­tä koko nap­pia, ja sik­si voi­ta me­nee huk­kaan. Se­kin tun­tui hir­ve­äl­tä, et­tei jää­nyt­tä voi­ta ke­rä­tä bi­o­jät­teek­si ei­kä pak­kauk­sia kier­rä­te­tä. Hän tie­si, et­tä naa­pu­ri­kun­nan kou­lus­sa on au­to­maat­ti, jos­ta voi an­nos­tel­la sen ver­ran voi­ta kuin tar­vit­see. Voi­ra­si­a­kin oli­si nap­pe­ja pa­rem­pi, hän sa­noi.

Suo­ma­lai­nen kir­jal­li­suus on muu­ta­kin kuin Ki­veä, Lin­naa ja Wal­ta­ria. 2000-lu­vul­la on kir­joi­tet­tu fan­tas­ti­sia suo­ma­lai­sia kir­jo­ja. Suo­ma­lai­sen kir­jal­li­suu­den päi­vän kun­ni­ak­si lis­taan vuo­si­tu­han­nen kym­me­nen pa­ras­ta suo­ma­lais­ta ro­maa­nia – jän­ni­tyk­sen ta­kaa­mi­sek­si kään­tei­ses­sä jär­jes­tyk­ses­sä.

Vii­kon­lop­pu­na Kit­ti­läs­sä jär­jes­te­tään var­si­nai­nen syk­syn pi­ris­tys­ruis­ke, Staa­lon Fes­tit. Ta­pah­tu­ma ko­ko­aa yh­teen eri tai­tee­na­lo­ja, ja mer­kit­tä­vä osa päi­vän an­nis­ta on mak­su­ton­ta elä­mys­tä. Tänä vuon­na esi­mer­kik­si ku­va­tai­teet on mu­ka­na vah­vas­ti, kun Kit­ti­läs­sä voi tu­tus­tua tun­ne­tuim­pien pai­kal­lis­ten tai­tei­li­joi­den Ka­ler­vo Pal­san, Rei­dar Sä­res­tö­nie­men, Ei­na­ri Junt­ti­lan ja Rei­jo Ra­e­kal­li­on te­ok­siin ja nii­den tul­kin­toi­hin.

Ter­vei­siä päi­vä­ko­tiin, lap­sel­lem­me teh­ty tyy­li­käs let­ti­tai­de ei va­li­tet­ta­vas­ti ole edel­leen­kään mi­nun tai­don­näyt­tee­ni, vaan niis­tä vas­taa per­heem­me toi­nen let­ti­pää. Le­tin te­ke­mi­nen on ai­na vai­kut­ta­nut mi­nus­ta vai­ke­al­ta, ja se jos mikä on ra­ket­ti­tie­det­tä. Jos lap­si on sat­tu­nut tu­le­maan hoi­toon te­ke­mäs­sä­ni kam­pauk­ses­sa, sen olet­te kyl­lä hoi­dos­sa huo­ma­neet. Po­nin­hän­tä ja pari pin­niä on­nis­tuu nak­ki­sor­mil­la­kin.

Kit­ti­län kun­nan suu­rim­mat työ­nan­ta­jat, Kit­ti­län kun­ta ja Kit­ti­län kai­vos ovat vii­me ai­koi­na pa­nos­ta­neet työ­hy­vin­voin­tiin. Kit­ti­län kun­nal­la on me­nos­sa työ­hy­vin­voin­ti­han­ke, jon­ka yh­tey­des­sä vii­me vuon­na pal­kat­tiin hen­ki­lös­tö­pääl­lik­kö. Kun­nas­sa teh­tiin hen­ki­lös­tö­ker­to­mus, joka an­toi suun­taa tar­vit­ta­vien ke­hit­tä­mis­toi­men­pi­tei­den te­ke­mi­seen.

Ou­nas­jo­ki suo­jel­tiin eri­tyis­lail­la ve­si­voi­ma­ra­ken­ta­mi­sel­ta vuon­na 1983. Sa­mal­la kun­nos­tet­tiin ties­töä, kos­ka uu­si laki edel­lyt­ti, et­tä Ou­nas­jo­ki­var­ren eli­no­lo­suh­teis­ta huo­leh­di­taan. Vie­lä sa­ma­na vuon­na Raat­ta­ma–Ke­to­mel­la-väli pääl­lys­tet­tiin ja Ke­to­mel­laan ja Te­pas­toon ra­ken­net­tiin sil­lat. Pal­jon jäi kui­ten­kin kun­nos­ta­mat­ta, ei­kä vuo­si­kau­sien kamp­pai­lu ole aut­ta­nut. ”Suo­jel­tiin­ko­han sa­mal­la Ou­nas­jo­en­tie­kin”, poh­tii te­pas­to­lai­nen Vuok­ko Män­ty­maa, joka on yk­si kuop­pien kier­te­lyyn kyl­läs­ty­neis­tä.

Levi al­kaa ol­la pie­ni kau­pun­ki, ja kau­pun­gis­sa park­ki­ti­lan löy­tä­mi­nen ei ole ai­na help­poa. Var­si­nais­ta park­ki­ti­laa on Le­vil­lä niu­kas­ti, kun taas au­to­jen mää­rä eten­kin se­son­gin ai­ka­na kas­vaa ja uu­den ra­ken­ta­mi­nen vaa­tii ti­laa. Esi­mer­kik­si ta­pah­tu­mien ai­ka­na ja se­son­gil­la myös ta­val­li­se­na päi­vä­nä ylei­sim­mät park­ki­pai­kat esi­mer­kik­si His­si­tiel­lä ovat het­kes­sä täyn­nä. Lä­hes koko Le­vin alue on py­sä­köin­ti­kiel­to­a­lu­et­ta, sil­lä taa­ja­ma-alu­eel­la ei saa py­sä­köi­dä tien ul­ko­puo­lel­le. Le­vil­lä vää­räs­tä py­sä­köin­nis­tä voi­daan myös sa­kot­taa. Täl­lai­sia paik­ko­ja ovat esi­mer­kik­si päi­vit­täis­ta­va­ra­kaup­po­jen pi­hat, jois­sa voi­daan vaa­tia py­sä­köin­ti­kie­kon käyt­töä, sekä Im­mel­tie, joka on mää­ri­tel­ty pi­ha­ka­duk­si. On­gel­ma­na on ol­lut myös kes­kus­tan alu­eel­la pe­las­tus­teil­le ja jal­ka­käy­tä­vil­le py­sä­köi­mi­nen.

Ny­ky­ään pi­täi­si kaik­ki voi­da kier­rät­tää ja tuot­tei­den val­mis­tuk­ses­sa on tär­ke­ää uu­si­o­käyt­tö. Näin­hän meil­le tie­dot­ta­vat leh­det ja muut tie­do­tus­vä­li­neet. Kun me­net kaup­paan ja os­tat jo­ta­kin, kaik­ki on pa­ke­tis­sa ja pa­ket­ti vie­lä jos­sa­kin li­sä­pa­ke­tis­sa. Suo­ma­lai­nen kier­rä­tys­kult­tuu­ri on ai­ka lap­sen­ken­gis­sä kun aja­tel­laan vaik­ka it-lait­tei­den tuo­te­vii­dak­koa. Täs­tä tuo­te­va­li­koi­mas­ta löy­tyy muun mu­as­sa tu­los­ti­mia ja vä­ri­ka­set­te­ja, mo­ni­toi­mi­lait­tei­ta, la­ser-tu­los­ti­mia ja vä­ri­tu­los­ti­mia sekä van­hak­si käy­vää tie­to­ko­ne­ka­lus­toa. Tie­to­ko­ne­han kat­so­taan jo van­hen­tu­neen mal­li­sek­si yli kol­me­vuo­ti­aa­na. Jos aja­tel­laan vaik­ka tu­los­ti­men han­kin­taa, it­se olen usein ih­me­tel­lyt, kuin­ka tu­los­ti­meen hank­ki­ma­ni vä­ri­ka­set­ti­set­ti mak­saa jopa tu­los­ti­men ver­ran. On­ko täs­sä mi­tään jär­keä, jos saat sa­mal­la hin­nal­la uu­den tu­los­ti­men, jos­sa on teh­das­pa­ke­tis­sa vä­ri­ka­se­tit. Vie­des­sä­ni paik­ka­kun­nan sort­ti­a­se­mal­le säh­kö­o­sia huo­ma­sin, kuin­ka pal­jon lä­hes uu­den nä­köi­siä tu­los­ti­mia ja te­le­vi­si­oi­ta oli hei­tet­ty pois tai tie­to­ko­nei­ta, kun ovat vaik­ka 2–3 vuot­ta van­ho­ja. Mie­tin, et­tä kuin­ka­han näi­tä kier­rä­te­tään ja mi­ten pal­jon nii­tä voi­daan hyö­dyn­tää uu­si­o­käy­tös­sä.

Kun­nan ja La­pe­con yh­tei­nen jä­te­huol­lon ke­hit­tä­mis­han­ke jär­jes­tää syys­kuus­sa avoi­men ide­a­kil­pai­lun jä­te­mää­rien vä­hen­tä­mi­sek­si ja jä­te­huol­lon ke­hit­tä­mi­sek­si. Ide­oi­ta käy­te­tään lop­pu­vuon­na val­mis­tu­vas­sa Le­vin alu­een jä­te­huol­lon ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­mas­sa, ja aja­tuk­sia kai­va­taan niin asuk­kai­den, yri­tys­ten kuin mat­kai­li­joi­den­kin nä­kö­kul­mas­ta. ”Ki­saan ovat ter­ve­tul­lei­ta kaik­ki ide­at, niin ko­ti­ta­louk­sien pie­net ar­ki­set rat­kai­sut kuin laa­jat, koko alu­et­ta tai yri­tys­toi­min­taa kos­ke­vat eh­do­tuk­set”, ym­pä­ris­tö­tar­kas­ta­ja Kai­sa Pik­ka­rai­nen sa­noo. Hank­keen jär­jes­tä­mäs­sä työ­pa­jas­sa on to­det­tu esi­mer­kik­si, et­tä suu­res­sa osas­sa lo­ma­huo­neis­tois­ta jät­teet me­ne­vät yh­teen as­ti­aan. Haas­tei­ta tuo esi­mer­kik­si ker­ty­vä bi­o­jä­te. Kol­men vuo­den pääs­tä bi­o­jä­te ei enää to­den­nä­köi­ses­ti saa men­nä muun jät­teen jouk­koon, jo­ten rat­kai­su­ja on kek­sit­tä­vä.

Kuin­ka vää­räs­sä voi­kaan ih­mi­nen ol­la. Tois­ta­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, kun Met­sä­hal­li­tus al­koi suun­ni­tel­la pol­ku­jen kes­tä­vöin­tiä suo­si­tuim­mil­le ret­kei­ly­rei­teil­le, aja­tus tun­tui mie­les­tä­ni hul­lul­ta. Teh­dä nyt kä­ve­ly­ka­tu­ja tun­tu­riin! Pi­tää­kö Sär­ki­tun­tu­riin pääs­tä rol­laat­to­ril­la? Vuo­sia ja kä­vel­ty­jä ki­lo­met­re­jä myö­hem­min so­ras­te­tut ja ki­vi­murs­kal­la ra­ken­ne­tut po­lut ovat osoit­tau­tu­neet huip­pu­kek­sin­nök­si ruuh­kai­sim­mil­la alu­eil­la.

Ha­vu­ja, pala ter­vas­kan­toa. Eh­kä sam­ma­lei­nen pik­ku­ki­vi. – Mitä it­se pak­kai­sit omaan Si­be­lius­bok­sii­si?

Pa­ras rus­ka on Kit­ti­läs­sä 10. syys­kuu­ta tai vas­taa­jas­ta riip­pu­en hie­man sen jäl­keen. Rus­kan vä­re­jä al­kaa jo nä­kyä maas­tos­sa, ai­na­kin mus­ti­kan­var­vut, jän­kien vai­vais­koi­vut ja tun­tu­rin­rin­tei­den rie­kon­mar­jo­jen leh­det heh­ku­vat jo pu­nai­se­na.

Juna nuor­ta mies­tä nyt kul­jet­taa, ta­voit­tee­na on run­saat sor­sa­maat. Näin voi ku­vail­la erään lau­lun sa­no­ja mu­kail­len, kun 1970-lu­vul­la mat­ka­sin ete­läs­tä poh­jois­ten ve­sil­le maa­gi­seen elo­kuun 20. päi­vän ta­pah­tu­maan. En­kä mat­kan­nut ju­nas­sa yk­sin, sil­lä muis­ta kau­pun­geis­ta nou­si ju­naan tut­tu­ja, joi­den mää­rän­pää oli sama. Kit­ti­län kai­roil­le piti pääs­tä sor­sas­ta­maan. Piti ko­kea tuo yh­den päi­vän klii­mak­si, jos­ta sit­ten voi mat­ka­to­ve­reil­le ker­toa seu­raa­van päi­vän Ala­ky­län seu­ro­jen ta­lon tai Kit­ti­län työ­vä­en­ta­lon tans­seis­sa. Ei­kä tar­vin­nut lii­oi­tel­la saa­liis­ta. Sor­sia tuli tuo­hon ai­kaan il­man si­tä­kin.

Kit­ti­län kun­ta esit­täy­tyi tänä vuon­na ur­hei­lu­hal­lil­la jär­jes­te­tys­sä ta­pah­tu­mas­sa. Kai­vo­syh­tiö Ag­ni­co-Eag­le on use­am­man vuo­den ajan jär­jes­tä­nyt avoin­ten ovien päi­vän, jol­loin on mah­dol­lis­ta tu­tus­tua kai­vok­sen toi­min­taan ja vie­rail­la it­se kai­vo­sa­lu­eel­la. Mu­ka­na ta­pah­tu­mas­sa oli­vat nyt Kit­ti­län kun­nan suu­rim­mat elin­kei­not: mat­kai­lu, kai­vos ja it­se Kit­ti­län kun­ta. Voi­ko elin­kei­no­jen yh­teen­so­vit­ta­mis­ta enää pa­rem­min hoi­taa kuin esit­te­le­mäl­lä toi­min­taa yh­des­sä sa­man ka­ton al­la?

Kii­tos kit­ti­lä­läi­sil­le ja kai­kil­le muil­le­kin, jot­ka ta­pa­sin työs­sä­ni tänä ke­sä­nä. Tul­les­sa­ni ke­sä­kuun alus­sa Kit­ti­lä­leh­teen lai­toin heti mer­kil­le elä­vän kir­kon­ky­län. Rait­tia vil­kas­tut­ta­vat ke­sä­ai­kaan ky­läl­le py­säh­ty­vät mat­kai­li­jat, mut­ta ar­va­ten­kin poh­joi­seen me­ne­vä lii­ken­ne val­ta­tiel­lä ei vai­me­ne tal­vel­la­kaan. Toi­mi­tuk­ses­ta kä­sin kat­sel­tu­na ul­ko­na ta­pah­tui pal­jon. Siel­lä, ra­ken­nuk­sen ul­ko­puo­lel­la odot­ti mi­nun työ­maa­ni. Otin teh­tä­väk­se­ni tie­don vä­lit­tä­mi­sen ja tei­dän to­del­li­suu­ten­ne ja­ka­mi­sen leh­den kaut­ta muil­le­kin. Asun Ko­la­rin Äkäs­lom­po­los­sa, jo­ten Kit­ti­län kir­kon­ky­lä ja Levi oli­vat jo en­nal­ta tut­tu­ja paik­ko­ja. Ke­sä­toi­mit­ta­ja­na pää­sin kur­kis­ta­maan sy­vem­mäl­le, kaik­ki­al­le sin­ne, mi­hin ta­val­li­ses­ti en ek­syi­si. Ko­lu­sin lä­vit­se si­vu­ky­liä ja ta­pa­sin ih­mi­siä, jot­ka ava­si­vat mi­nul­le elä­mään­sä. Yl­lä­tyin iloi­ses­ti ih­mis­ten ys­tä­väl­li­syy­des­tä ja us­ko­mat­to­man kau­niis­ta mai­se­mis­ta, jois­sa elät­te.

Haa­ra­pääs­ky­e­mot ruok­ki­vat pe­säs­tä vii­me vii­kol­la len­toon läh­te­nei­tä poi­ka­si­aan. Lin­nut pa­laa­vat yök­si nuk­ku­maan si­säl­le syn­ty­mä­paik­kaan­sa tal­liin, mut­ta siel­lä ole­vaan pe­sään ne ei­vät enää mah­du. Haa­ra­pääs­ky muut­taa elo-syys­kuus­sa troop­pi­seen Af­rik­kaan, jos­ta se pa­laa Lap­piin jäl­leen ke­sä­kuus­sa. Paik­kaus­kol­li­set lin­nut pa­laa­vat vuo­des­ta toi­seen pe­si­mään sa­maan paik­kaan. Haa­ra­pääs­ky on rau­hoi­tet­tu ja sen kan­ta on vä­hen­ty­nyt vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä, sil­lä so­pi­vat pe­sä­pai­kat ul­ko­ra­ken­nus­ten si­sä­ti­lois­sa ovat vä­hen­ty­neet maa­ta­lou­den muut­tu­mi­sen myö­tä.

Kit­ti­län ur­hei­lu­hal­lil­la vie­te­tään lau­an­tai­na avoin­ten ovien päi­vää. Ti­lai­suu­des­sa esi­tel­lään kun­nan, Le­vin ja kul­ta­kai­vok­sen toi­min­taa, mut­ta myös kun­nan har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sis­ta voi saa­da pai­kal­ta tie­toa.

Mi­kään ei ole her­kul­li­sem­pi tuok­su, kuin aa­mu­var­hai­sel­la, au­to­mat­kal­la, jon­kun esiin kai­va­ma meet­vurs­ti­lei­pä. Vaik­ka oli­si en­nen läh­töä syö­nyt­kin, se eväs­pus­sis­ta tai -laa­ti­kos­ta tul­vah­ta­va tiet­ty tuok­su saa heti nä­län ai­kai­sek­si. Jos it­sel­le ei ole hok­san­nut teh­dä lei­pää, jou­tuu vain ka­teel­li­se­na seu­raa­maan vie­res­tä.

Jä­te­huol­toon liit­ty­viä asi­oi­ta poh­di­taan Tun­tu­ri-La­pin ja Kit­ti­län alu­eel­la täl­lä het­kel­lä use­am­mas­sa­kin hank­kees­sa. Le­vil­lä laa­di­taan jä­te­huol­lon ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­maa, ja toi­ses­sa hank­kees­sa sel­vi­te­tään bi­o­kaa­su­lai­tok­sen kan­nat­ta­vuut­ta Tun­tu­ri-La­pis­sa.

Kou­lu­työ al­kaa Kit­ti­läs­sä ma­nan­tai­na. Kir­kon­ky­läl­lä Luk­ka­rin kou­lun ala­kou­lu­lai­set aloit­ta­vat lu­ku­vuo­den van­has­sa kou­lu­ra­ken­nuk­ses­sa, sil­lä väis­tö­ti­lat saa­daan val­miik­si vas­ta en­si vii­kon ai­ka­na ja nii­hin muu­te­taan ar­vi­ol­ta maa­nan­tai­na 19. elo­kuu­ta. Väis­tö­ti­lo­ja tar­vi­taan, kos­ka kou­lus­sa kär­si­tään si­säil­ma­on­gel­mis­ta. Par­hail­laan sel­vi­te­tään mah­dol­li­sen re­mon­tin kus­tan­nuk­sia ja myös sitä, mitä ko­ko­naan uu­den kou­lun ra­ken­ta­mi­nen mak­sai­si. Väis­tö­ti­loik­si han­ki­tut pa­rak­ki­ra­ken­nuk­set on vuok­rat­tu ke­vät­lu­ku­kau­den 2022 lop­puun saak­ka.

Kit­ti­läs­sä vii­hän nyt mo­nen kou­lu­lai­sen ja opis­ke­li­jan vii­mis­tä ke­sä­lo­ma­viik­koa, ja aa­mu­kam­mas­ta kat­kot­han piik­ke­jä var­mas­ti mo­nen­lai­sin tunt­hein. Met van­hem­mat oo­tam­ma tie­ten­ki kou­lu­tak­sin pih­han pö­rä­hys­tä ko kuu­ta nou­se­vaa, et­tä saam­ma jo­ta­ki ro­tia nui­hin vail­la mink­hän­lais­ta jär­jes­tys­tä ja ai­ka­tau­lua eläv­hin yö­kuk­kuj­hin, jäl­ke­läi­set it­te ei­vät ole täs­tä vuo­ro­kau­si­ryt­min ym­pä­ri­kään­tä­mi­ses­tä niink­hän mie­lis­säns. Mei­lä on vie­lä mu­ka­va hom­ma, ko saam­ma pu­ka­ta nuot lap­set päi­vit­täin muu­ta­mak­si tun­nik­si opet­ta­jien rie­soik­si, mut­ta saam­ma net kui­ten il­lak­si ta­ka­sin ko­tia. Mo­nen perh­hen ko­hal­la on se ti­lan­ne, et­tä lap­su­kai­nen muut­taa­ki vähä kau­em­mas opin­to­jen per­hän, ja voin vain ku­vi­tel­la sitä kyy­nel­vir­ran mää­rää, jon­ka mie­ki vie­lä jos­kus jou­vun vuo­dat­tam­han.

Is­tu­ta puu. Juur­ru­ta maa­han pi­hal­le­si sel­lai­nen pie­ni mi­tät­tö­män oloi­nen puun­tai­men­huis­ka­le, suo­je­le sitä tal­ven an­ka­ruu­del­ta ja seu­raa sen hi­das­ta kas­vua. Jos jo­kai­nen maa­il­man ih­mi­nen is­tut­tai­si edes yh­den puun pi­hal­leen tai jou­to­maal­leen, niin il­ma­ke­hän yli­mää­räi­ses­tä hii­li­di­ok­si­dis­ta saa­tai­siin tal­teen jopa nel­jä­so­sa enem­män kuin nyt. Puut ni­mit­täin kas­va­es­saan si­to­vat hii­len te­hok­kaas­ti it­seen­sä. To­sin par­haan hii­len­si­to­mis­po­ten­ti­aa­lin puu­si saa­vut­taa vas­ta 50­–100 vuo­den ku­lut­tua, sil­loin kun et eh­kä it­se to­den­nä­köi­ses­ti ole enää is­tut­ta­maa­si puu­ta var­je­le­mas­sa. Mut­ta seu­raa­vat su­ku­pol­vet ovat, ja he eh­kä muis­ta­vat ja ym­mär­tä­vät mei­tä pa­rem­min, mik­si il­mas­ton­muu­tos piti py­säyt­tää, ja mi­ten hel­pot kei­not sii­hen lo­pul­ta oli­vat. Is­tu­ta vain puu, yk­si puu, vaik­ka jo tä­nään.

Kit­ti­läs­sä on ta­ka­na vil­kas ur­hei­lu­vii­kon­lop­pu. Ta­pah­tu­mat tuo­vat sa­man­hen­kis­tä vä­keä yh­teen, vaik­ka­kin it­se kil­pai­lu­suo­ri­tus voi ol­la vä­lil­lä yk­si­näis­tä puur­ta­mis­ta. Ur­hei­lun yh­tei­söl­li­syys on mo­nel­le mo­ti­voi­va te­ki­jä, jon­ka vuok­si har­joi­tuk­sia jak­saa pai­naa ym­pä­ri vuo­den. Kit­ti­lä­läi­nen tri­ath­lo­nis­ta in­nos­tu­nut Pet­ri Wil­lst­röm ker­toi on­nis­tu­neen kil­pai­lun jäl­keen, et­tä vaik­ka tri­ath­lon on yk­si­lö­la­ji, tuo oma paik­ka­kun­nal­le pe­rus­tet­tu ur­hei­lu­seu­ra mu­ka­vas­ti yh­tei­söl­li­syyt­tä har­joi­tuk­siin. La­jin suo­la on kol­me eri­lais­ta la­jia, joi­ta kaik­kia voi har­joi­tel­la Kit­ti­läs­sä­kin. Tal­vel­la poh­joi­sim­mat har­ras­ta­jat kes­kit­ty­vät enem­män voi­ma­har­joit­te­luun sekä uin­tiin ja oheis­har­joit­te­luun hiih­toon.