Vaik­ka kesä on pääs­syt jo kun­nol­la vauh­tiin, vii­me tal­ven en­nä­tys­lu­mien rip­pei­tä voi ih­me­tel­lä vie­lä tun­tu­rei­den not­kois­sa. Pal­lak­sen pit­kit­ty­nyt hiih­to­kau­si­kin on jat­ku­nut in­nok­kaim­mil­la hei­nä­kuul­le saak­ka.

Edel­li­ses­sä ko­lum­nis­sa­ni mie olin puun­te­ko­hom­mis­sa, ja koin yks­toik­ko­sen, fyy­si­sen työn­te­on ai­heut­ta­maa fi­lo­so­fis­ta huu­maa. Näin nel­jän vii­kon jälk­hen puut pyö­rii etel­hen kä­sis­sä ja pääs­sä, olen siir­ty­ny pi­no­a­mis­vaih­hes­hen. Ko mui­tak­han aja­tuk­sia en ole on­nis­tu­nu kuu­kau­en sis­hän saam­han, to­te­sin, et­tä on pa­ras­ta jat­kaa Pöl­li­fi­lo­so­fi­an pa­ris­sa, ja ava­ta tar­kem­min sa­no­maa, jota polt­to­puut mi­nul­le kuis­ki­vat met­sän hil­jai­ses­sa hu­mi­nas­sa.

Vii­me ke­sä­lo­man jäl­kei­seen työ­e­lä­mään ovat toi­mi­tuk­ses­sa kuu­lu­neet pos­ti­lak­ko, yt-neu­vot­te­lut ja ko­ro­na lo­mau­tuk­si­neen ja etä­töi­neen. Kai­kes­ta on kui­ten­kin sel­vit­ty, mut­ta muu­ta­man päi­vän pääs­sä siin­tä­vä loma al­kaa jo ko­vas­ti kan­gas­tel­la mie­les­sä. Ul­ko­na rä­köt­tä­vä au­rin­ko ei var­si­nai­ses­ti ole li­sän­nyt in­toa is­tua ko­neen ää­res­sä.

Pyö­räi­ly­mat­kai­li­joi­den mää­rä on kas­va­nut voi­mak­kaas­ti Tun­tu­ri-La­pin kes­kuk­sis­sa vii­me vuo­si­na, ja ko­ro­na­vi­rus­pan­de­mi­an myö­tä kas­vun us­ko­taan kiih­ty­vän. Hy­vät pal­ve­lut ja La­pin upea luon­to edis­tä­vät var­mas­ti ko­ro­nan vuok­si kas­va­vaa ko­ti­maan mat­kai­lua, mut­ta pyö­räi­lyl­lä näh­dään jat­kos­sa ole­van myös kan­sain­vä­lis­tä ve­to­voi­maa, sil­lä pyö­rä on suu­rel­le osal­le maa­il­man vä­es­töä tu­tum­pi vä­li­ne kuin suk­set.

Hal­li­tus luo­pui val­mius­lais­ta, ja vi­ral­li­set poik­keu­so­lot päät­tyi­vät. Kum­man ke­vään ai­ka­na moni on voi­nut löy­tää uu­del­leen lais­kot­te­lun, kun oi­kein mi­tään ei ole voi­nut yrit­tää. Kii­rei­syys ih­mi­sar­von tär­kei­le­vä­nä mit­ta­na jäi het­kek­si vä­hem­män tär­ke­äk­si. En­sin eh­kä po­det­tiin jy­rää­vää tyl­sis­ty­mis­tä, mut­ta ajan kans­sa lais­kot­te­lun itu on hah­mot­tu­nut mo­nel­le.

Elä­mäs­sä on kär­si­mys­tä, bud­d­ha­lai­nen opet­taa. Aja­tus päl­käh­ti pää­kop­paan kont­to­rin si­sä­läm­pö­ti­lan hui­del­les­sa lä­hem­pä­nä kol­mea- kuin kah­ta­kym­men­tä as­tet­ta. Käm­päl­lä odot­ti näl­käi­nen sääs­ki­par­vi.

Kit­ti­läs­sä otet­tiin ai­ka­li­sä ja ha­lut­tiin kuul­la li­sää tuu­li­voi­mas­ta ja sen vai­ku­tuk­sis­ta en­nen suun­nit­teil­la ole­vis­ta hank­keis­ta päät­tä­mis­tä. Maa­nan­tai­na val­tuus­ton ko­kouk­ses­sa kuul­tiin eri osa­puo­lien nä­ke­myk­siä, kun alus­ta­jia oli tuu­li­voi­ma-alan edun­val­von­ta­jär­jes­tös­tä, Met­sä­hal­li­tuk­ses­ta, tuu­li­puis­toa suun­nit­te­le­vas­ta yh­ti­ös­tä ja pai­kal­li­ses­ta pa­lis­kun­nas­ta. Mat­kai­lun edus­ta­jaa pai­kal­la ei ol­lut, mut­ta si­tä­kin ai­het­ta alus­tus­ten poh­jal­ta vi­rin­nees­sä kes­kus­te­lus­sa si­vut­tiin.

Meil­lä Suo­mes­sa las­ke­taan ole­van lo­pul­le pa­ri­sa­taa­tu­hat­ta jär­veä. Jouk­koon mah­tuu isoa Sai­maa­ta kuin Kit­ti­läs­sä si­jait­se­vaa pien­tä Lom­po­lo­jär­veä. Lap­suu­des­sa­ni tämä het­teik­köi­nen niit­ty­jär­vi tuli tu­tuk­si hei­nän­te­ko­reis­suil­la ja hau­en­pyyn­nis­sä. Hiu­kan myö­hem­min oli sor­sa­jah­din vuo­ro.

Mo­nel­la paik­ka­kun­nal­la ko­ro­na­e­pi­de­mia on vä­hen­tä­nyt ke­sä­työ­paik­ko­ja ja pe­ruut­ta­nut jo so­vit­tu­ja ke­sä­töi­tä. Kit­ti­läs­sä ke­sä­töi­hin pää­see kui­ten­kin myös tänä ke­sä­nä. Kun­taan tuli sata ke­sä­työ­ha­ke­mus­ta, ja ha­ki­jois­ta noin puo­let työl­lis­tyy yri­tyk­siin ja puo­let kun­taan. Ai­em­pi­na vuo­si­na ha­ke­mus­ten mää­rä on ol­lut noin 120. Vain päi­vä­hoi­toon ei kun­nas­sa voi­tu tänä vuon­na ot­taa ko­ro­na­ra­joi­tus­ten vuok­si ke­sä­työn­te­ki­jöi­tä.

Jo­kai­nen tääl­lä poh­joi­ses­sa asu­va tie­tää, mil­lais­ta on, kun tai­vas on kes­ki­ke­säl­lä kun­nol­la har­maa vii­kon yh­tä­mit­taa, yö­tä päi­vää. Har­maan val­li­tes­sa päi­vän­va­lo ei muu­tu edes sitä vä­hää, mitä kirk­kaal­la sääl­lä. On mah­dol­li­suus sot­kea uni­ryt­mi kun­nol­la. En­sim­mäi­se­nä ke­sä­nä poh­joi­ses­sa ko­kei­lin tätä. Har­maa ke­säyö on elä­mys.

Ko au­rin­ko vii­mein nou­see ho­ri­son­tin tak­kaa, al­kaa net jo­ka­vuo­ti­set puu­puh­heet. Et­tä kos­ka sin­ne met­hän pi­täis läh­teä, kuin­ka pal­jon pi­täis kaa­taa et­tä riit­tää tal­ven yli, ja et­tä yk­sin se pit­tää kui­ten taas teh­hä. Olen täs­sä use­am­pa­na vuon­na kuun­nel­lu vih­jai­lua ja ihan suo­raa­ki pu­het­ta sii­tä, kuin­ka sau­na ja talo ei ai­nak­han mi­nun an­si­os­ta läm­piä. Niin­pä pir­ruut­ta­ni pää­tin, et­tä nyt ko ker­ran­ki olin ke­vät­han­kien aik­han ko­to­na, veän haa­la­rit pää­le ja hyp­pään kel­kan ta­ra­kal­le. On­han mul­la kui­ten ko­ke­mus­ta kol­men­kym­me­nen vuo­jen tak­kaa ko pie­ne­nä poi­ka­na (mul­la oli vähä mie­hek­häm­pi vai­he sil­loin) ruu­ka­sin isän kans käyä puu­met­täl­lä, ja muis­tin muk­han pöl­li vain hei­lah­ti rek­hen ko sil­le vain vähä kouk­kua näyt­ti.

Työt­tö­myys­lu­vut ovat ko­ro­na­ke­vään jäl­jil­tä ka­ru­ja. Tun­tu­ri-La­pis­sa työt­tö­mien työn­ha­ki­joi­den mää­rä kas­voi huh­ti­kuun lop­puun men­nes­sä yli tu­han­nel­la hel­mi­kuu­hun ver­rat­tu­na. Kit­ti­läs­sä työn­ha­ki­joi­den mää­rä kol­min­ker­tais­tui. Työt­tö­mä­nä on nyt Kit­ti­läs­sä run­sas nel­jän­nes työ­voi­mas­ta, ja avoi­mia työ­paik­ko­ja on puo­let vä­hem­män kuin vuo­si sit­ten.

Hel­let­tä yrit­tää. Pian sa­no­ma­leh­tiin il­mes­tyy jut­tu­ja, jois­sa va­roi­tel­laan koi­ran jät­tä­mi­ses­tä au­toon hel­teil­lä. Vaan ei koi­raa saa jät­tää au­toon tal­vel­la­kaan, va­roi­tel­tiin taan­noin. Ruot­sis­sa vii­den as­teen pak­ka­nen on si­kä­läi­sen maa­ta­lous­vi­ras­ton mu­kaan lii­an kyl­mä sää koi­ral­le.

Vuo­den 2005 tul­va ai­heut­ti Kit­ti­läs­sä ja Ylä-Ou­nas­jo­en alu­eel­la kuu­den mil­joo­nan eu­ron va­hin­got. Myös tä­män ke­vään tul­va on lä­hi­päi­vi­nä ylit­tä­mäs­sä va­hin­ko­ra­jan. Tul­va­kes­kuk­sen tiis­tai­sen en­nus­teen mu­kaan Ou­nas­jo­en ve­den­kor­keus voi nous­ta Kit­ti­läs­sä va­hin­ko­ra­jal­le vii­kon lop­pu­puo­lel­la ja tul­va on hui­pus­saan ke­sä­kuun al­ku­puo­lel­la.

Ylä­mä­es­sä on tai­kaa. Hiih­dä, kä­ve­le, pol­je tai juok­se ylä­mä­keen use­am­man ker­ran vii­kos­sa. Aluk­si keuh­kot ja li­hak­set to­tut­te­le­vat ylä­mä­keen. Ke­hon ter­mos­taat­ti työn­tää yli­mää­räi­sen läm­mön ulos raik­kaa­na hi­ke­nä. Pian kum­min­kin huo­maat, et­tä as­kel ja aa­tos kul­ke­vat ar­jes­sa ai­em­paa loi­ha­kam­min. Mis­sään muu­al­la Suo­mes­sa ei ole niin hie­no­ja, jyrk­kiä ja pit­kiä ylä­mä­kiä kuin La­pis­sa. Ylä­mä­ki tai­taa siis ol­la osa La­pin tai­kaa. Nä­kyy ylä­mä­en jäl­keen toi­si­naan mai­se­mi­a­kin.

Tou­ko­kuus­sa 2005 muut te­pas­to­lai­set miet­ti­vät tul­van kes­kel­lä, men­nä­kö töi­hin au­tol­la He­tan kaut­ta vai pää­si­si­kö Te­pas­ton tien ve­den kat­ko­mien osien yli ve­neel­lä, mut­ta abi­tu­rient­ti, pian yli­op­pi­las Ta­pio miet­ti ai­van muu­ta. Hän miet­ti kii­vaas­ti läh­töä. Jon­ne­kin pi­täi­si pääs­tä, kun Kit­ti­lä ja Te­pas­to pu­ris­ti­vat, mut­ta läh­tö kyl­lä jän­nit­ti­kin.

Maa­nan­tai­na vie­tet­tiin Er­kin päi­vää. Van­ha kan­sa on sa­no­nut, et­tä ky­sei­nen päi­vä rat­kai­see ke­sän säät ja kesä yli­pää­tään pää­see al­ka­maan. Nyt tai­si Kit­ti­län Er­keil­lä ol­la vil­la­pai­ta pääl­lä, ei­kä kuk­kaa käm­me­nel­lä – tie­täi­si­kö se sit­ten kau­nis­ta ke­sää? La­pis­sa Er­kin päi­vän ai­kaan on ta­van­nut syn­tyä myös val­ta­o­sa po­ron­va­sois­ta. En­sim­mäi­set va­sat ovat näh­neet päi­vän­va­lon jo ai­na­kin kir­kon­ky­läl­lä, mis­sä päl­vi­paik­ko­ja on jo hy­vin. Poh­joi­so­sas­sa kun­taa on kui­ten­kin vie­lä met­ri­nen han­ki, ja po­roil­la on ta­ka­na vai­kea tal­vi. Po­roil­le kan­nat­taa siis an­taa nyt va­so­mis­rau­ha.

Toi­mit­ta­ja on tot­tu­nut hoi­ta­maan asi­oi­ta pu­he­li­mes­sa, mut­ta niin kä­te­vä kuin pu­he­lin on­kin, se ei tai­vu kaik­keen. Var­sin­kin hen­ki­lö­haas­tat­te­lut py­ri­tään te­ke­mään kas­vo­tus­ten, sil­lä pu­he­li­mes­sa ih­mi­ses­tä ei vä­li­ty kuin osa. Käy­tös­sä on sil­loin yk­si ais­ti, ja vaik­ka ää­ni ja sa­nat ker­to­vat­kin pal­jon, jo­ta­kin oleel­lis­ta per­soo­nas­ta puut­tuu. Ih­mi­sen ole­mus jää ko­ke­mat­ta, tun­ne­ti­la ais­ti­mat­ta, eleet ja il­meet tul­kit­se­mat­ta, koti tai työ­paik­ka nä­ke­mät­tä. – Sama pä­tee tie­tys­ti toi­seen­kiin suun­taan. Kun haas­ta­tel­ta­va­kin kuu­lee vain toi­mit­ta­jan ää­nen, vuo­ro­vai­ku­tus jää va­ja­vai­sek­si.

Olen seu­rail­lut Kit­ti­län kir­kon­ky­län tul­via liki kah­dek­san­kym­men­tä vuot­ta. En­nen Ou­nas­jo­en sil­lan ra­ken­ta­mis­ta kul­jet­tiin los­sil­la joen yli So­dan­ky­län tiel­le. Kir­kon­ky­lää kas­te­le­via suur­tul­via ei ol­lut. Jos­kus oli to­del­la kyl­miä tal­via ja kuu­kau­si­kau­pal­la saat­toi pak­kas­ta ol­la 30 as­tet­ta ja yli­kin. Ker­ran Rii­kon­kos­ken ala­puo­lel­le muo­dos­tui pai­koin jopa kol­mi­met­ri­set jäät. Tul­va­ve­den nous­tes­sa läh­ti pak­su ja pit­kä jää­te­li liik­keel­le.

Iso-Bri­tan­ni­an yleis­ra­di­oyh­tiö BBC jul­kai­si täl­lä vii­kol­la vi­de­on Le­vin las­ket­te­lu­kau­den en­na­koi­tua ai­kai­sem­mas­ta päät­ty­mi­ses­tä. En­nä­tys­lu­mi­nen ke­vät päät­tyi ai­kai­sin, ja ko­ro­na toi su­per­tal­ven si­jaan mil­joo­nien tap­pi­ot. Lu­met ei­vät suin­kaan valu huk­kaan, vaan ne on va­ras­toi­tu eris­te­le­vy­jen al­le odot­ta­maan en­si syk­syä. Lo­ka­kuus­sa toi­von mu­kaan ti­lan­ne on rau­hoit­tu­nut ja las­ket­te­lu­kau­si al­kaa vilk­kaa­na – aluk­si ko­ti­mais­ten asi­ak­kai­den myö­tä. Näh­tä­väk­si jää, mi­ten har­ras­tus­ta ja koh­taa­mi­sia jou­du­taan ra­joit­ta­maan.

Val­ko-Ve­nä­jän jal­ka­pal­lo­lii­ga pyö­rii, sa­moin e-ur­hei­lu, darts ja muu­ta­mat ou­dot sar­jat ja la­jit, mut­ta niis­tä ei ole täyt­tä­mään tyh­ji­ö­tä penk­kiur­hei­li­jan sie­lus­sa. Ur­hei­lu­sar­jat py­säyt­ti­vät toi­min­tan­sa yk­si ker­ral­laan ko­ro­na­pan­de­mi­an vuok­si, ja se te­kee meil­le penk­kiur­hei­li­joil­le tiuk­kaa.

Le­vin jä­te­ve­den­puh­dis­ta­mo, joka kä­sit­te­lee Kit­ti­län kir­kon­ky­län ja Le­vin alu­een jä­te­ve­det, on vuo­sien ajan ohi­juok­sut­ta­nut tul­va-ai­ka­na kä­sit­te­le­mä­tön­tä yh­dys­kun­ta­jä­tet­tä muu­ta­man vii­kon ajan suo­raan Ou­nas­jo­keen. Ala­vil­la alu­eil­la si­jait­se­vien kiin­teis­tö­jen vie­mä­ri­put­kis­tot al­ka­vat ke­rä­tä tul­va­vet­tä, joka al­kaa vir­ra­ta koh­ti pump­paa­moa, joka ei pys­ty kä­sit­te­le­mään kas­va­vaa ve­si­mää­rää vaan las­kee ne Ou­nas­jo­keen. Jä­te­ve­si­pääs­töis­tä pi­tää il­moit­taa jäl­ki­kä­teen ely-kes­kuk­sen vi­ra­no­mai­sel­le, mut­ta ky­sees­sä ei ole lupa, vaan ta­pah­tu­neen to­te­a­mi­nen. Pääs­tön aloi­tuk­ses­ta ei tie­do­te­ta ala­vir­ran asuk­kai­ta etu­kä­teen, ei pääs­tön ai­ka­na ei­kä jäl­ki­kä­teen­kään, jos ei it­se asi­aa kysy.

Suo­mes­sa ale­taan hil­jal­leen pa­la­ta ar­keen. Kir­jas­tos­ta voi taas ha­kea lu­ke­mis­ta, pe­rus­kou­lu al­kaa pyö­riä kou­lun ti­lois­sa en­si vii­kol­la ja ke­sä­kuun alus­ta al­ka­en voi käy­dä vaik­ka­pa mu­se­os­sa. Myös ra­vin­to­lat avau­tu­vat en­si kuus­sa, mut­ta vie­lä ei tie­de­tä tark­kaan, kuin­ka asi­a­kas­mää­riä ra­ja­taan.

Tor­nien tais­to käy­dään tänä vuon­na ko­ti­pi­hois­sa. Toi­mit­ta­ja aset­ti ha­luk­kail­le bon­ga­reil­le hel­pon ri­man yli­tet­tä­väk­si.

Tänä ke­vää­nä olen hiih­del­lyt ja pilk­ki­nyt lä­hes en­ti­seen ta­paan. Mitä nyt olen py­sy­tel­lyt en­tis­tä tar­kem­min ko­ti­kun­ta­ni puo­lel­la, en­kä ole pal­jon huu­del­lut hiih­tä­mi­sis­tä­ni kuin lä­hi­pii­ril­le. So­si­aa­li­seen me­di­aan en ole us­kal­ta­nut lait­taa ku­via kirk­kail­ta ke­vä­han­gil­ta. Ih­mi­siä kun ei sai­si ke­hot­taa nyt mat­kus­ta­maan. Vä­lil­lä on ol­lut huo­no oma­tun­to, saam­me naut­tia us­ko­mat­to­man hie­nos­ta ke­vääs­tä, vaik­ka sa­maan ai­kaan osa ei saa pois­tua ko­ti­o­ve­aan pi­dem­mäl­le.

Jos meni pää­si­äi­nen poik­keuk­sel­li­sis­sa mer­keis­sä, nyt pi­tää malt­taa ol­la vie­lä vap­pu­kin omis­sa olois­sa. Suo­mes­sa on edel­leen voi­mas­sa kym­me­nen hen­gen ra­joi­tus ko­koon­tu­mi­siin, ja kaik­kien fyy­sis­ten kon­tak­tien tu­li­si ol­la mi­ni­mis­sä. Kit­ti­läs­sä on ol­lut vap­pu­pe­rin­tei­nä vap­pu­mars­si ja Le­vin Me­ga­vap­pu, jon­ka rie­ha­kas kar­ne­vaa­li­tun­nel­ma tun­tuu näis­sä pi­dät­ty­neis­sä olois­sa eri­koi­sel­ta.

Kun ih­mi­set viet­tä­vät ai­kaan­sa nyt en­tis­tä enem­män ko­to­na, myös Kit­ti­län kult­tuu­ri­viik­ko tu­lee sin­ne. Täl­lä vii­kol­la kah­dek­sat­ta ker­taa jär­jes­tet­tä­vä ta­pah­tu­ma tuo ko­ti­soh­vil­le tai­de­näyt­te­ly­vie­rai­lut, kon­ser­tit, ru­no­e­si­tyk­set ja tau­ko­jum­pat. Ku­ka­pa oli­si us­ko­nut, et­tä täl­lais­ta saa­daan ai­kaan näin no­pe­al­la ai­ka­tau­lul­la? Ul­ko­paik­ka­kun­ta­lais­ten­kaan ei tar­vit­se ol­la ka­teel­li­sia, sil­lä kult­tuu­ri­vii­kol­le voi osal­lis­tua vaik­ka Ita­li­as­ta.

Jo­kai­nen sel­vi­ää eris­ty­sa­jas­ta omil­la kons­teil­laan. Jot­kut läh­te­vät pi­hal­le ja la­dul­le, jot­kut lu­ke­vat, jot­kut ah­mi­vat sar­jo­ja suo­ra­tois­to­pal­ve­luis­sa. It­se ryh­dyin etä­töi­den ja las­ten­hoi­don lo­mas­sa kek­si­mään kaik­kien tut­ta­vie­ni vai­voik­si puu­jal­ka­vit­se­jä. Pian nii­tä oli enem­män kuin lai­val­li­sel­la me­ri­ros­vo­ja, jo­ten lai­tan ne tä­hän teil­le­kin, jos niis­tä jo­tain iloa jol­le­kin oli­si.

Juu­ri kun moni ker­ke­si huo­kais­ta, et­tä lu­mi­työt on täl­le tal­vel­le teh­ty, tai­vaal­ta ti­pah­ti taas pa­ri­kym­men­tä sent­tiä uut­ta lun­ta. Si­vu­tiet oli­vat tuis­kun jäl­keen vii­kon­lop­pu­na pai­koin koko päi­vän kul­ku­kel­vot­to­mia, ja lu­men al­le jää­nyt jää pää­si yl­lät­tä­mään ja­lan­kul­ki­joi­ta. Suu­rem­mat hai­tat saat­ta­vat kui­ten­kin ol­la vie­lä edes­sä päin, sil­lä tänä ke­vää­nä ai­nek­sia on poik­keuk­sel­li­sen suu­reen tul­vaan, jopa suu­rem­paan kuin vuon­na 2005. Lu­men ve­si­ar­vot ovat La­pin mit­taus­pis­teis­sä suu­rim­mat 60 vuo­den mit­taus­his­to­ri­an ai­ka­na. Kaik­ki on kui­ten­kin kiin­ni lop­pu­ke­vään sääs­tä. Äkil­li­nen läm­pö­aal­to tie­tää huo­noa, mut­ta jak­sot­tai­set kyl­mät rin­ta­mat leik­kai­si­vat tul­va­huip­pua.

Kun lu­vut ovat tar­peek­si iso­ja, nii­den hah­mot­ta­mi­nen on to­del­la vai­ke­aa. Ote­taan esi­mer­kik­si raha, se on meil­le jo­ka­päi­väis­tä. Tu­hat eu­roa on useim­mil­le meis­tä iso mää­rä ra­haa. Sata tu­hat­ta eu­roa on sitä käy­tän­nös­sä jo­kai­sel­le maa­pal­lol­la kul­ke­val­le, mil­joo­nas­ta eu­ros­ta pu­hu­mat­ta­kaan. En­täs mil­jar­di eu­roa? Se on ai­van kä­sit­tä­mä­tön mää­rä ra­haa.