Kun­nan­hal­li­tus kä­sit­te­li täl­lä vii­kol­la vuo­den en­sim­mäi­ses­sä ko­kouk­ses­saan vuon­na 2019 teh­ty­jä kun­ta­lais- ja val­tuus­to­a­loit­tei­ta.

Um­pi­han­ki­hiih­don hil­jai­suu­den rik­koo vain met­sä­suk­sien poh­ja­ku­vi­on na­ri­na. Etääl­lä Kum­pu­tun­tu­rin ete­lä­rin­ne on saa­nut aa­mu­rus­kon kyl­keen­sä, kaa­mos al­kaa väis­tyä. Yöl­lä sa­ta­neen lu­men rik­koo ke­tun jät­tä­mä hel­mi­nau­ha. Nau­ha kat­ke­aa suo­mät­tää­seen. Saa­lis­ta­ja on kai­va­nut lun­ta, mut­ta myy­rä on pi­tä­nyt puo­len­sa.

Mie­li­a­la ja työ­il­ma­pii­ri pa­ra­ni­vat, kun­to­tes­tin tu­lok­set ko­he­ni­vat, pai­no ale­ni ja lää­kä­ri­kin to­te­si, et­tä ve­res­tä mi­tat­ta­vat ar­vot pa­ra­ni­vat. Si­vu­vai­ku­tuk­se­na oli riip­pu­vuus, mut­ta on nii­tä pa­hem­pi­a­kin riip­pu­vuuk­sia kuin lii­kun­ta. Pal­ve­lu­ta­lo Koi­vu­ko­din hen­ki­lö­kun­nal­la oli syk­syl­lä tree­ni­jak­so, joka ylit­ti kaik­ki odo­tuk­set. Lii­kun­nas­ta näyt­täi­si tul­leen tapa, sil­lä työn­te­ki­jät jat­ka­vat vuo­den vaih­dut­tua liik­ku­mis­ta omal­la ajal­laan ja yh­tei­sil­lä vuo­roil­la.

Tui­jo­tin jou­lu­lo­mal­la pal­jon ur­hei­lua telk­ka­ris­ta. Sii­nä ei ole mi­tään ih­meel­lis­tä, teen niin ym­pä­ri vuo­den, mut­ta var­sin­kin vä­li­päi­vi­nä ja uu­te­na­vuo­te­na tun­tui ole­van tar­jon­taa äh­kyyn as­ti: Va­li­o­lii­ga, Tour de Ski, Mä­ki­viik­ko, al­le 20-vuo­ti­ai­den jää­kie­kon MM, dart­sin MM ja niin edel­leen.

Tun­tu­ri-La­pis­sa jär­jes­te­tään yhä enem­män ta­pah­tu­mia, jot­ka voi­vat ol­la fyy­si­ses­ti ra­ju­ja­kin. Ta­pah­tu­mis­sa tar­vi­taan en­si­a­pu­päi­vys­tä­jiä, ja mitä suu­rem­pi ta­pah­tu­ma, sitä enem­män pai­kal­la tu­lee ol­la pu­na­tak­ki­sia aut­ta­jia. Vaik­ka pai­kal­la on yleen­sä myös am­bu­lans­si, esi­mer­kik­si vii­me vuon­na SPR:n Kit­ti­län osas­ton en­si­a­pu­päi­vys­tä­jien apua tar­vit­tiin eri ta­pah­tu­mis­sa noin sata ker­taa. Toi­min­ta on va­paa­eh­tois­ta, ei­kä sii­tä saa palk­kaa. Suu­rin osa päi­vys­tä­jis­tä on vuo­sia mu­ka­na ol­lei­ta, ja mu­kaan toi­vo­taan li­sää vä­keä, myös nuo­ria.

Vuo­det ei­vät ole vel­jiä kes­ke­nään. Vii­me vuo­si al­koi lu­men osal­ta ko­vin toi­sen­lai­sis­sa tun­nel­mis­sa kuin tämä vuo­si. Lu­mes­ta oli sil­loin pula. Le­vin las­ket­te­lu­rin­tei­tä jou­dut­tiin lu­met­ta­maan vie­lä jou­lun jäl­keen­kin, en­sim­mäis­tä ker­taa vuo­siin, kos­ka lu­men li­säk­si puut­tui­vat pak­ka­set. Lu­men vä­hyys vai­keut­ti myös kelk­ka­reit­tien ja la­tu­jen avaa­mis­ta ja kun­nos­ta­mis­ta.

Vuo­si 2019 on ta­ka­na, ja on ai­ka vil­kais­ta men­nee­seen. Kes­ki­au­ke­a­mal­le ko­ko­sim­me pa­ri­kym­men­tä ku­vaa vuo­den var­rel­ta, mut­ta ne ei­vät ole tär­keys­jär­jes­tyk­ses­sä ja pal­jon hie­no­ja het­kiä jäi pois.

On ol­lut ilo teh­dä työ­tä Suo­men upeim­mas­sa kun­nas­sa Kit­ti­läs­sä, joka tuo iloa, tun­nel­maa ja luon­non­lä­hei­syyt­tä niin mo­nel­le. Kit­ti­län kun­nan ar­vo­ja ovat luon­to, in­hi­mil­li­syys, vie­raan­va­rai­suus ja edel­lä­kä­vi­jyys. Ne tu­ke­vat kun­ta­lais­ten hy­vän elä­män edel­ly­tyk­siä, kun­nan elin­voi­maa, mat­kai­lua, kai­vos­toi­min­taa ja kes­tä­vää ke­hi­tys­tä.

Kä­vin vii­me vuo­den puo­lel­la Pal­lak­sel­la hiih­te­le­mäs­sä, ja hi­ki­se­nä au­tol­le pa­lat­tu­a­ni huo­ma­sin, et­tä au­ton jar­rut oli­vat jää­ty­neet kiin­ni ei­kä au­to lii­kah­ta­nut mi­hin­kään. Luon­to­kes­kus ja ho­tel­li oli­vat sul­jet­tui­na, ei­kä hätä ol­lut vie­lä niin paha, et­tä oli­sin us­kal­ta­nut yrit­tää su­lat­taa jar­rut nii­hin virt­saa­mal­la. En­nen­kin ih­mi­siä on pe­las­tau­tu­nut tu­ka­lis­ta ti­lan­teis­ta omil­la tuo­tok­sil­laan. Tans­ka­lai­nen tut­ki­mus­ret­kei­li­jä Pe­ter Freuc­hen on sa­no­nut kai­vau­tu­neen­sa ulos lu­mi­hau­das­taan jää­ty­neen kak­kan­sa avul­la.

Kun­nan­val­tuus­ton ta­lou­sar­vi­o­ko­kouk­set ovat ta­van­neet ve­nyä pit­käl­le il­taan, mut­ta tänä vuon­na so­puun pääs­tiin har­vi­nai­sen ai­kai­sin, ja ta­lou­den ti­lan to­det­tiin ole­van hyvä. Suu­rim­pia in­ves­toin­te­ja ovat en­si vuon­na Le­vin ka­tu­jen ra­ken­ta­mi­nen ja kir­kon­ky­län tul­va­pen­ger.

Vuo­den suo­sik­ki­täh­ti Kat­ri Ylan­der lau­laa ker­to­sä­kees­sään: ”Sano mul­le jo­tain kau­nis­ta.” Minä toi­voi­sin si­nul­ta puk­ki kau­nii­den sa­no­jen li­säk­si, kai­kil­le meil­le, myös te­ko­ja. Ei­kä vain en­si vuo­dek­si, vaan koko uu­dek­si vuo­si­kym­me­nek­si.

Le­vin jä­te­huol­lon ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­ma jul­kis­tet­tiin vii­me vii­kol­la. Pai­kal­la oli har­mil­li­sen vä­hän yrit­tä­jiä, mikä juu­ri käyn­nis­ty­neen jou­lu­se­son­gin alus­sa oli si­nän­sä ym­mär­ret­tä­vää.

Mi­nis­te­ri lu­pa­si tul­la Kit­ti­lään. Näin uu­ti­soim­me Kit­ti­län kar­va­lak­ki­lä­he­tys­tön an­si­o­kas­ta mat­kaa Hel­sin­kiin aja­maan huo­no­kun­tois­ten tei­den asi­aa.

Mat­kai­lu­a­lal­la on eri­koi­nen ti­lan­ne. Työ­tä on koko ajan enem­män, mut­ta osaa­vis­ta työn­te­ki­jöis­tä on pu­laa. Kit­ti­läs­sä tar­vit­tai­siin li­säk­si asun­to­ja.

Suo­ma­lai­nen yh­teis­kun­ta on maa­il­man pa­ras, ja sitä on syy­tä juh­lia näin jou­lu­kuun kuu­den­nen päi­vän lie­peil­lä. Lois­ta­van yh­teis­kun­nan kak­si kirk­kain­ta kruu­nua ovat neu­vo­lat ja kir­jas­tot. Vaik­ka Suo­mel­la on kasa mui­ta­kin kan­sal­li­saar­tei­ta – ku­ten kan­sal­lis­puis­tot, jo­ka­mie­he­noi­keus, sä­vel­tä­jä­ne­rot ja Ii­vo Nis­ka­nen – ja vaik­ka muu­ta yh­teis­kun­taa vuo­sien var­rel­la muu­tet­tai­siin ra­jul­la­kin kä­del­lä, näis­tä kah­des­ta suo­ma­lai­suu­den mak­sut­to­mas­ta kul­ma­ki­ves­tä po­lii­ti­kot pi­tä­köön näp­pin­sä eros­sa.

Jou­lu­se­son­ki on al­ka­nut. En­sim­mäi­set ti­laus­len­not ovat las­keu­tu­neet tal­vi­siin Kit­ti­län mai­se­miin täl­lä vii­kol­la, ja en­sim­mäi­nen ad­vent­ti­kynt­ti­lä sy­ty­te­tään sun­nun­tai­na. Jou­lu­puk­ki­kin vil­kut­te­li ylei­söl­le Le­vin pu­jot­te­lu­ki­sois­sa.

Erää­nä il­ta­na hiih­to­len­kil­lä tuli la­dul­la vas­taan kau­ris, ja täl­lä vii­kol­la la­dul­la kö­röt­te­li vie­lä suu­rem­pi eluk­ka: tuk­ki­rek­ka. Olen tot­tu­nut hiih­te­le­mään hy­vin vaih­te­le­vis­sa lu­mi­o­lo­suh­teis­sa, jo­ten kau­riin ka­vi­on­jäl­jet tai rek­kaa var­ten la­dul­le teh­ty tal­vi­tie ei­vät suu­rem­min mi­nua har­mit­ta­neet.

Täl­lä vii­kol­la moni on poh­ti­nut, tip­pu­vat­ko lu­met puis­ta suo­ja­säi­den myö­tä. Se on ihan ai­heel­li­nen ky­sy­mys, sil­lä Le­vin tal­vi­sia mai­se­mia ja pu­jot­te­lun maa­il­man­cu­pin avaus­ta kat­se­lee te­le­vi­si­os­ta tu­le­va­na vii­kon­lop­pu­na yli sata mil­joo­naa ih­mis­tä. Kit­ti­lä on ol­lut mar­ras­kuus­sa var­si­nai­nen tal­ven ih­me­maa, ja sitä kel­paa esi­tel­lä muil­le­kin. Le­vil­le saa­puu enem­män tv-yh­ti­öi­tä kuin kos­kaan en­nen, ja ku­vaus­ryh­mät ovat kiin­nos­tu­nei­ta muus­ta­kin kuin it­se ki­sa­ta­pah­tu­mis­ta, sen ovat näyt­tä­neet jo men­neet vuo­det. Ur­hei­li­joi­den li­säk­si ku­vis­sa vi­lah­taa var­mas­ti mo­nia tut­tu­ja, pai­kal­li­sia kas­vo­ja sekä pe­rin­tei­siä pal­kin­to­po­ro­ja. ”Jos re­von­tu­lia voi­tai­siin tar­jo­ta, nii­tä kaik­ki ha­lu­ai­si­vat”, sa­noo Le­vin maa­il­man­cu­pin me­di­a­pal­ve­luis­ta vas­taa­va Kat­ri Rou­va­li.

Olin huo­lis­sa­ni Liech­tens­tei­nis­ta. Kes­kie­u­roop­pa­lai­sel­la kää­pi­ö­val­ti­ol­la ei ole mi­tään hä­tää, mut­ta pel­kä­sin, et­tä Suo­mel­la oli­si liech­tens­tei­ni­lais­ten jal­ka­pal­loi­li­joi­den kans­sa per­jan­tai-il­lan EM-kar­sin­ta­ot­te­lus­sa. Suo­mi pe­la­si pää­sys­tä jal­ka­pal­lon Eu­roo­pan­mes­ta­ruus­ki­soi­hin, ja voit­to kar­sin­ta­loh­kon keh­noim­mas­ta vas­tus­ta­jas­ta oli­si si­ne­töi­nyt Huuh­ka­jien lii­don en­sim­mäi­siin ar­vo­ki­soi­hin­sa.

Muis­tan me­di­al­le ja­e­tut nel­jän­tuu­len­la­kit ja pa­lel­tu­neet sor­men­päät – ja tie­ten­kin Tan­ja Pou­ti­ai­sen voit­to­las­kun.

Mel­koi­sia volt­te­ja täl­lä vii­kol­la on teh­ty, et­tä leh­ti on saa­tu teil­le lu­ki­joil­le. Se on ai­heut­ta­nut pään­raa­pi­mis­ta, tus­kan­hi­keä ja tun­te­ja pu­he­li­mes­sa. Kui­ten­kin, kai­kes­ta vai­vas­ta huo­li­mat­ta, ym­mär­rys on pos­ti­lais­ten puo­lel­la. On ym­mär­ret­tä­vää, et­tä Pos­tin täy­tyy muut­tua, kir­je­pos­tin vä­hen­ty­es­sä se ei voi toi­mia ku­ten ai­na en­nen­kin. Mut­ta jos lii­ke­voit­toa läh­de­tään kis­ko­maan työn­te­ki­jöi­den sel­kä­na­has­ta, ol­laan vää­räl­lä tiel­lä. Eri­tyi­sen härs­kiä on tapa, jol­la Pos­ti on läh­te­nyt asi­aa hoi­ta­maan.

Kun se­laa Levi Lap­land -tun­nis­teel­la mer­kit­ty­jä ku­via suo­si­tus­ta ku­va­pal­ve­lus­ta Ins­tag­ra­mis­ta, val­ta­o­sa ja­e­tuis­ta ku­vis­ta on otet­tu hui­pul­le vie­vän Tun­tu­ri­tien lä­his­töl­tä. Ku­vil­la on tu­han­sia ja taas tu­han­sia tyk­käyk­siä ym­pä­ri maa­il­man. Pai­kal­la käy­dään ihai­le­mas­sa muun mu­as­sa tyk­ky­lu­men kuor­rut­ta­mia pui­ta, re­von­tu­lia ja elo­ku­vis­ta­kin tut­tua jou­lu­pu­kin ma­jaa. Ylös kul­je­taan pait­si au­tol­la, myös kä­vel­len ja pyö­räil­len.

Al­ku­vii­kos­ta man­gut­tiin taas po­ru­kal­la ka­teel­li­sis­ta suo­ma­lai­sis­ta. Kuin­ka Suo­mes­sa ei saa pär­jä­tä tai ai­na­kaan ri­kas­tua, va­rak­kai­den elä­mää ha­lu­taan urk­kia ja me­nes­ty­viä pai­naa alas. ”Mi­nua ei ai­na­kaan kiin­nos­ta”, to­te­si maa­nan­tai­na moni.

Tun­tu­ri-La­pin yrit­tä­jäyh­dis­tyk­set ko­koon­tui­vat tänä vuon­na en­sim­mäis­tä ker­taa kaik­ki yh­tei­seen yrit­tä­jä­juh­laan vii­kon­lop­pu­na. Ti­lai­suus on tar­koi­tus jär­jes­tää jat­kos­sa­kin.

Ava­sin pilk­ki­kau­den 20. lo­ka­kuu­ta mu­ka­val­la ah­ven­saa­liil­la vä­hän poh­joi­sem­pa­na, tu­ke­vil­la te­räs­jäil­lä. Sy­ven­tääk­se­ni har­ras­tus­ta­ni keit­te­lin ki­lon pai­noi­sen ah­ve­nen pään, jol­loin sain ki­dus­kan­net ja oto­lii­tit eli kuu­lo­luut val­ko­hoh­toi­sik­si ja puh­taik­si.

Työs­ken­nel­les­sä­ni ai­koi­naan Kit­ti­län kai­roil­la met­sä­töis­sä is­tuim­me tau­ol­la nuo­ti­on ää­res­sä. Yk­si pais­taa mak­ka­raa, toi­nen kä­ris­tää si­la­vaa ja kol­mas tyy­tyy voi­lei­vän jat­keek­si suo­la­si­lak­kaan. Jäl­kim­mäi­sen ruo­ka­la­jin met­su­ri ker­too meil­le seu­raa­van ta­ri­nan.

Vii­me vuo­den mar­ras­kuu jäi mo­nel­le mie­leen har­maa­na ja ve­ti­se­nä. Eh­kä juu­ri täs­tä syys­tä sa­mai­nen kuu­kau­si nä­kyy not­kah­duk­se­na myös Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­ton kä­vi­jä­mää­ris­sä. Vii­me mar­ras­kuu oli puis­tos­sa hil­jai­sin kuu­kau­si vuo­sien 2015–2018 vä­lil­lä.

Lap­si oli jo pit­kään pu­hu­nut sii­tä, mi­ten tyh­mää on, et­tä kou­lus­sa on voi­na­pit. Ros­kan mää­rä ah­dis­ti. Ku­kaan ei kuu­lem­ma kos­kaan käy­tä koko nap­pia, ja sik­si voi­ta me­nee huk­kaan. Se­kin tun­tui hir­ve­äl­tä, et­tei jää­nyt­tä voi­ta ke­rä­tä bi­o­jät­teek­si ei­kä pak­kauk­sia kier­rä­te­tä. Hän tie­si, et­tä naa­pu­ri­kun­nan kou­lus­sa on au­to­maat­ti, jos­ta voi an­nos­tel­la sen ver­ran voi­ta kuin tar­vit­see. Voi­ra­si­a­kin oli­si nap­pe­ja pa­rem­pi, hän sa­noi.

Kit­ti­län kieh­to­vas­ta his­to­ri­as­ta ker­to­van kir­jan työs­tä­mi­nen on käyn­nis­sä. Kir­jan te­ke­mi­seen ha­lu­taan mu­kaan pai­kal­li­sia ih­mi­siä, ja esi­mer­kik­si Staa­lon Fes­teil­lä sai jät­tää vink­ke­jä ja toi­vo­muk­sia kir­jas­ta. ”Pai­kal­lis­his­to­ri­as­sa on tär­ke­ää saa­da pai­kal­li­sia mu­kaan”, ker­too kir­jan toi­mit­ta­ja, his­to­roit­si­ja An­na Nie­mi­nen. Kir­jaa var­ten on va­lit­tu usei­ta kir­joit­ta­jia, ja Nie­mi­nen it­se te­kee haas­tat­te­lu­ja esi­mer­kik­si va­paa-ajan vie­tos­ta eri ai­koi­na.

Suo­ma­lai­nen kir­jal­li­suus on muu­ta­kin kuin Ki­veä, Lin­naa ja Wal­ta­ria. 2000-lu­vul­la on kir­joi­tet­tu fan­tas­ti­sia suo­ma­lai­sia kir­jo­ja. Suo­ma­lai­sen kir­jal­li­suu­den päi­vän kun­ni­ak­si lis­taan vuo­si­tu­han­nen kym­me­nen pa­ras­ta suo­ma­lais­ta ro­maa­nia – jän­ni­tyk­sen ta­kaa­mi­sek­si kään­tei­ses­sä jär­jes­tyk­ses­sä.