Luk­ka­rin kou­lun eka­luok­ka­lai­set juh­lis­ti­vat per­jan­tai­na sa­dat­ta kou­lu­päi­vään­sä. Käy­tä­väl­le pys­ty­tet­tiin sa­ta­näyt­te­ly ja pe­lat­tiin bin­goa sa­ta­ruu­du­kol­la, jo­hon muo­dos­tui bin­gon päät­teek­si luku sata.

En­sim­mäi­nen viik­ko il­man li­haa oli opet­te­lua. Ihan pi­ruut­taan tes­tiin otet­tu li­ha­ton kuu­kau­si al­koi kur­ni­vil­la suo­lil­la. Teki vie­tä­väs­ti mie­li si­pais­ta lei­vän pääl­le meet­vurs­tia. Lap­sil­le teh­tyä ma­ka­ro­nia ja jau­he­li­haa -apet­ta lä­hes ka­deh­din.

”Ko­la­rin ja Kit­ti­län ra­ja­mail­la on laa­jo­ja met­sä­a­lu­ei­ta, jot­ka ulot­tu­vat kaik­kiin suun­tiin – suu­ria iki­met­sä­a­lu­ei­ta, jois­sa luon­to vie­lä esiin­tyy al­ku­pe­räi­ses­sä, suu­ren­moi­ses­sa iha­nuu­des­saan. Met­sien vil­lit eläi­met viih­ty­vät iki­met­sien tur­vas­sa. Mi­kään ei häi­rit­se alu­een val­lit­se­vaa erä­maa­tun­nel­maa. Yl­läs­tun­tu­rin tun­tu­ri­ry­kel­mä ko­ho­aa siel­lä ym­pä­röi­vän maas­ton yli ja tuo luon­toon La­pin tun­tua.”

Met­sä­hal­li­tus tie­dot­ti tors­tai­na uu­dis­ta­neen­sa am­mat­ti­ni­mik­keen­sä su­ku­puo­li­neut­raa­leik­si. Se luo­puu mies-lop­pui­sis­ta ni­mik­keis­tä, ja esi­mer­kik­si kor­juu­e­si­mies on nyt puun­kor­juun ope­raa­ti­oa­si­an­tun­ti­ja.

Mitä sul­le kuu­luu? On ai­na mu­ka­va, kun kuu­lu­mi­sia ky­sel­lään, vaik­ka sii­hen ei osai­si muu­ta vas­ta­ta kuin ihan hy­vää tai si­tä­pä sa­maa. Erä­jor­ma kun olen, kuu­lu­mi­set ky­sy­tään mi­nul­ta usein muo­dos­sa: olet­kos käy­nyt met­säs­sä tai on­kos tul­lut pil­kit­tyä?

Me suo­ma­lai­set olem­me sau­na­kan­saa, jopa niin, et­tä sul­jem­me kor­vam­me kuul­les­sam­me, et­tä muu­ta­mis­sa kult­tuu­reis­sa on sau­not­tu mei­tä ai­kai­sem­min. Sau­na on ol­lut meil­le syn­ty­mi­sen keh­to puh­dis­tau­tu­mis­ri­tu­aa­lei­neen, ja sau­na­puh­taa­na olem­me päät­tä­neet myös maal­li­sen va­el­luk­sem­me. Sau­na­riit­tim­me ovat jat­ku­neet mo­ni­puo­li­ses­ti. En­nen juh­lis­tet­tiin eri­tyi­ses­ti syk­syn sa­to­kau­den päät­ty­mis­tä kek­ri­sau­nal­la. Ny­ky­ään juh­lis­tam­me eri­tyi­ses­ti ke­sän­su­vea ju­han­nus­sau­nal­la ja kaa­mok­sen väis­ty­mis­tä va­lon odo­tuk­sin jou­lu­sau­nal­la.

Run­saan kol­men vuo­den työ hui­pen­tui 9.12.2022 jul­kais­tuun Kit­ti­län his­to­ri­a­te­ok­seen ”Luon­nos­taan elä­väi­nen”. Olen hy­vin kii­tol­li­nen, et­tä olen saa­nut ol­la mu­ka­na hank­kees­sa alus­ta as­ti. Kun­nan pa­nos­tus osoit­taa, et­tä päät­tä­jät ar­vos­ta­vat kit­ti­lä­läis­ten juu­ria. Te­ok­seen on tii­vis­tet­ty alu­een his­to­ri­an koko kaa­ri luon­non­his­to­ri­as­ta ja met­sä­saa­me­lai­ses­ta la­pin­ky­läs­tä mo­der­niin yh­teis­kun­taan. Kir­ja pal­ve­lee kaik­kia his­to­ri­as­ta kiin­nos­tu­nei­ta niin pai­kal­li­sia kuin muu­al­ta tul­lei­ta. Mitä enem­män tie­tää pai­kan his­to­ri­as­ta, ih­mi­sis­tä ja elä­män­muo­dos­ta, sitä hel­pom­min sin­ne juur­tuu ja ym­mär­tää pai­kan mie­len­mai­se­maa.

Am­ma­tik­seen kir­joit­ta­van kan­nal­ta tus­kas­tut­ta­via ni­miä – ja edel­lä mai­ni­tut vain muu­ta­mia esi­merk­ke­jä niis­tä kit­ti­lä­läis­ni­mis­tä, joi­den kir­joi­tu­sa­su on tuot­ta­nut toi­mi­tuk­ses­sa pään­vai­vaa.

Rei­dar Sä­res­tö­nie­mi ke­rä­si ym­pä­ril­leen kau­nii­ta van­ho­ja esi­nei­tä. Kun hän vuon­na 1960 teki Van­han Sä­res­tön pir­tis­tä it­sel­leen oman huo­neen ja työ­ti­lan, hän kir­joit­ti Brita Polt­ti­lal­le saa­neen­sa ”van­han Kont­ti­har­jun – Sei­pi-Aa­pon isoi­sän – puu­ku­pin”. Rei­dar lait­toi kup­piin kraa­kun­kuo­ria, me­ri­sii­liä ja -täh­tiä. Rei­dar ku­vai­li ko­tin­sa tun­nel­maa: ”Van­ha kel­lo tik­kaa ai­kaa ja vii­li­py­tyis­tä nou­see jät­ti­läi­sa­ma­ryl­lik­sen sals­ke­at kuk­ka­tor­vet. Mon­tel­lin raa­nu­ja riip­puu sei­nil­lä ja iki­van­ho­ja kynt­ti­las­taa­ko­ja – toin ne Nor­jas­ta – on ran­sil­la.” Esi­neis­sä kul­ki mu­ka­na his­to­ria, Al­ma-äi­din Rui­ja ja Rei­da­rin oma elä­mä. Rei­dar ot­ti esi­neet mu­kaan­sa myös uu­teen atel­jee­ko­tiin­sa, joka myö­hem­min tu­hou­tui esi­nei­neen tu­li­pa­los­sa.

Val­tuus­to kes­kus­te­li maa­nan­tai­na kun­ta­lais­ten osal­lis­ta­mi­ses­ta. Iso osa kun­nan teh­tä­vä­ken­täs­tä siir­tyy vuo­den vaih­tees­sa hy­vin­voin­ti­a­lu­een vas­tuul­le, ja kun­ta­ken­täl­lä ta­pah­tuu pal­jon muu­tok­sia. Osaa val­tuu­te­tuis­ta huo­les­tut­taa, tuo­ko esi­mer­kik­si hy­vin­voin­ti­lau­ta­kun­ta li­sä­työ­tä ny­kyi­sin va­paan si­vis­tys­työn lau­ta­kun­ta­na tun­net­tuun pää­tän­tä­e­li­meen. Kun­nan­joh­ta­ja Ant­ti Jämsén ja uu­dis­tu­van lau­ta­kun­nan esit­te­li­jä­nä toi­mi­va si­vis­tys­toi­men­joh­ta­ja Jut­ta Har­to­jo­ki rau­hoit­te­li­vat, et­tä muu­tos on jo nyt hy­vin or­ga­ni­soi­tu ja tär­kein­tä on jat­kos­sa­kin kun­ta­lais­ten hy­vin­voin­ti.

Kah­vis­te­len aih­ki­pe­tä­jän kan­nol­la, jos­ta ar­vi­oin puul­la ol­leen ikää tois­ta­sa­taa vuot­ta. Il­lal­la sa­ta­nut lu­mi­har­so on yöl­lä ruok­ki­nut kym­me­nas­tei­sen pak­ka­sen. Aa­mu­päi­vän au­rin­ko kiil­lot­taa etääl­lä nä­ky­vän suu­ren suo­a­lu­een kul­lan­hoh­toi­sek­si. Kau­ka­na ho­ri­son­tis­sa piir­tyy sel­vä­ra­jai­se­na Yl­läk­sen si­lu­et­ti naa­pu­ri­tun­tu­rei­neen. Mut­ta mitä nä­en­kään lä­hi­maas­tos­sa!

Sain taas mie­lui­san kut­sun sa­nai­le­maan tän­ne syn­nyin­seu­dun avii­siin. Mo­nen­lai­sia aja­tuk­sia syn­tyy­kin eten­kin, kun ajaa tuo­ta vä­liä Tur­ku–Kit­ti­lä. Se saa usein muis­te­le­maan niin lap­suu­den tun­nel­mia ja ih­mi­siä kuin omaa iden­ti­teet­ti­ään ja his­to­ri­aan­sa. Tun­tu­rien tyt­tä­ren mi­nä­ku­vas­ta am­men­nan jo­tain joka päi­vä, ja luul­ta­vas­ti enem­män kuin edes huo­maan­kaan.

Kol­me­vuo­ti­as poi­ka­ni ky­syi erää­nä il­ta­na, mil­lais­ta ky­läl­lä oli, kun van­ha R-ki­os­ki oli uu­si. Olim­me ai­kai­sem­min seu­ran­neet uu­den K-kau­pan al­ta rai­vat­tu­jen ra­ken­nus­ten pur­kua. Ker­roin lap­suus­muis­to­ja­ni van­has­ta R-ki­os­kin ja ap­tee­kin ta­los­ta. Poi­ka kat­se­li in­nois­saan pur­ku­työ­maa­ta, mut­ta oli jää­nyt miet­ti­mään ra­ken­nuk­sen koh­ta­loa. Hän ky­se­li myö­hem­min lap­sen it­se­pin­tai­suu­del­la, mik­si sii­tä ei pi­det­ty huol­ta, mik­si sitä ei kor­jat­tu, mik­si se pu­ret­tiin.

Ve­nä­jän hyök­käys­so­ta Uk­rai­nas­sa saa yhä vas­ten­mie­li­sem­piä piir­tei­tä. Ki­o­vaan ja mui­hin suu­riin kau­pun­kei­hin teh­dyt ra­ket­ti-is­kut vi­a­ton­ta si­vii­li­vä­es­töä vas­taan täyt­tä­vät so­ta­ri­kos­ten tun­nus­mer­kit. Kun var­si­nai­set so­ta­toi­met tun­tu­vat tak­ku­a­van, käy Ve­nä­jä ra­ket­ti-is­ku­jen li­säk­si hyb­ri­di­o­pe­raa­ti­oi­ta eu­roop­pa­lais­ta yh­tei­söä vas­taan yrit­tä­en saa­da lyö­tyä kii­laa yh­tei­seen rin­ta­maam­me. Nord Stream -kaa­su­put­kien rä­jäy­tyk­set, Nor­jan dro­ne­ha­vain­not ja Puo­lan öl­jy­put­ken vuo­to ei­vät voi ol­la sat­tu­maa. Syyt­tä­vä sor­mi osoit­taa koh­ti Krem­liä, joka kui­ten­kin edel­leen kiis­tää su­ju­vas­ti kai­ken.

Vuo­si sit­ten syk­syl­lä is­tuin erää­nä il­ta­na tie­to­ko­neel­la ja et­sin ken­kiä, jot­ka ha­lu­sin. Omaa ko­ko­a­ni ei mei­nan­nut löy­tyä mis­tään net­ti­kau­pas­ta. Goog­let­te­lin, ja yh­täk­kiä oi­ke­at ken­gät lä­väh­ti­vät etee­ni. In­nos­tuin, ja sen enem­pää ajat­te­le­mat­ta ti­la­sin ne. Syö­tin tie­to­ni ja mak­soin os­tok­se­ni luot­to­kor­til­la – ja olin hy­vin tyy­ty­väi­nen it­see­ni.