Kun­nan ja La­pe­con yh­tei­nen jä­te­huol­lon ke­hit­tä­mis­han­ke jär­jes­tää syys­kuus­sa avoi­men ide­a­kil­pai­lun jä­te­mää­rien vä­hen­tä­mi­sek­si ja jä­te­huol­lon ke­hit­tä­mi­sek­si. Ide­oi­ta käy­te­tään lop­pu­vuon­na val­mis­tu­vas­sa Le­vin alu­een jä­te­huol­lon ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­mas­sa, ja aja­tuk­sia kai­va­taan niin asuk­kai­den, yri­tys­ten kuin mat­kai­li­joi­den­kin nä­kö­kul­mas­ta. ”Ki­saan ovat ter­ve­tul­lei­ta kaik­ki ide­at, niin ko­ti­ta­louk­sien pie­net ar­ki­set rat­kai­sut kuin laa­jat, koko alu­et­ta tai yri­tys­toi­min­taa kos­ke­vat eh­do­tuk­set”, ym­pä­ris­tö­tar­kas­ta­ja Kai­sa Pik­ka­rai­nen sa­noo. Hank­keen jär­jes­tä­mäs­sä työ­pa­jas­sa on to­det­tu esi­mer­kik­si, et­tä suu­res­sa osas­sa lo­ma­huo­neis­tois­ta jät­teet me­ne­vät yh­teen as­ti­aan. Haas­tei­ta tuo esi­mer­kik­si ker­ty­vä bi­o­jä­te. Kol­men vuo­den pääs­tä bi­o­jä­te ei enää to­den­nä­köi­ses­ti saa men­nä muun jät­teen jouk­koon, jo­ten rat­kai­su­ja on kek­sit­tä­vä.

Kuin­ka vää­räs­sä voi­kaan ih­mi­nen ol­la. Tois­ta­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, kun Met­sä­hal­li­tus al­koi suun­ni­tel­la pol­ku­jen kes­tä­vöin­tiä suo­si­tuim­mil­le ret­kei­ly­rei­teil­le, aja­tus tun­tui mie­les­tä­ni hul­lul­ta. Teh­dä nyt kä­ve­ly­ka­tu­ja tun­tu­riin! Pi­tää­kö Sär­ki­tun­tu­riin pääs­tä rol­laat­to­ril­la? Vuo­sia ja kä­vel­ty­jä ki­lo­met­re­jä myö­hem­min so­ras­te­tut ja ki­vi­murs­kal­la ra­ken­ne­tut po­lut ovat osoit­tau­tu­neet huip­pu­kek­sin­nök­si ruuh­kai­sim­mil­la alu­eil­la.

Ha­vu­ja, pala ter­vas­kan­toa. Eh­kä sam­ma­lei­nen pik­ku­ki­vi. – Mitä it­se pak­kai­sit omaan Si­be­lius­bok­sii­si?

Pa­ras rus­ka on Kit­ti­läs­sä 10. syys­kuu­ta tai vas­taa­jas­ta riip­pu­en hie­man sen jäl­keen. Rus­kan vä­re­jä al­kaa jo nä­kyä maas­tos­sa, ai­na­kin mus­ti­kan­var­vut, jän­kien vai­vais­koi­vut ja tun­tu­rin­rin­tei­den rie­kon­mar­jo­jen leh­det heh­ku­vat jo pu­nai­se­na.

Juna nuor­ta mies­tä nyt kul­jet­taa, ta­voit­tee­na on run­saat sor­sa­maat. Näin voi ku­vail­la erään lau­lun sa­no­ja mu­kail­len, kun 1970-lu­vul­la mat­ka­sin ete­läs­tä poh­jois­ten ve­sil­le maa­gi­seen elo­kuun 20. päi­vän ta­pah­tu­maan. En­kä mat­kan­nut ju­nas­sa yk­sin, sil­lä muis­ta kau­pun­geis­ta nou­si ju­naan tut­tu­ja, joi­den mää­rän­pää oli sama. Kit­ti­län kai­roil­le piti pääs­tä sor­sas­ta­maan. Piti ko­kea tuo yh­den päi­vän klii­mak­si, jos­ta sit­ten voi mat­ka­to­ve­reil­le ker­toa seu­raa­van päi­vän Ala­ky­län seu­ro­jen ta­lon tai Kit­ti­län työ­vä­en­ta­lon tans­seis­sa. Ei­kä tar­vin­nut lii­oi­tel­la saa­liis­ta. Sor­sia tuli tuo­hon ai­kaan il­man si­tä­kin.

Kit­ti­län kun­ta esit­täy­tyi tänä vuon­na ur­hei­lu­hal­lil­la jär­jes­te­tys­sä ta­pah­tu­mas­sa. Kai­vo­syh­tiö Ag­ni­co-Eag­le on use­am­man vuo­den ajan jär­jes­tä­nyt avoin­ten ovien päi­vän, jol­loin on mah­dol­lis­ta tu­tus­tua kai­vok­sen toi­min­taan ja vie­rail­la it­se kai­vo­sa­lu­eel­la. Mu­ka­na ta­pah­tu­mas­sa oli­vat nyt Kit­ti­län kun­nan suu­rim­mat elin­kei­not: mat­kai­lu, kai­vos ja it­se Kit­ti­län kun­ta. Voi­ko elin­kei­no­jen yh­teen­so­vit­ta­mis­ta enää pa­rem­min hoi­taa kuin esit­te­le­mäl­lä toi­min­taa yh­des­sä sa­man ka­ton al­la?

Kit­ti­län ur­hei­lu­hal­lil­la vie­te­tään lau­an­tai­na avoin­ten ovien päi­vää. Ti­lai­suu­des­sa esi­tel­lään kun­nan, Le­vin ja kul­ta­kai­vok­sen toi­min­taa, mut­ta myös kun­nan har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sis­ta voi saa­da pai­kal­ta tie­toa.

Haa­ra­pääs­ky­e­mot ruok­ki­vat pe­säs­tä vii­me vii­kol­la len­toon läh­te­nei­tä poi­ka­si­aan. Lin­nut pa­laa­vat yök­si nuk­ku­maan si­säl­le syn­ty­mä­paik­kaan­sa tal­liin, mut­ta siel­lä ole­vaan pe­sään ne ei­vät enää mah­du. Haa­ra­pääs­ky muut­taa elo-syys­kuus­sa troop­pi­seen Af­rik­kaan, jos­ta se pa­laa Lap­piin jäl­leen ke­sä­kuus­sa. Paik­kaus­kol­li­set lin­nut pa­laa­vat vuo­des­ta toi­seen pe­si­mään sa­maan paik­kaan. Haa­ra­pääs­ky on rau­hoi­tet­tu ja sen kan­ta on vä­hen­ty­nyt vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä, sil­lä so­pi­vat pe­sä­pai­kat ul­ko­ra­ken­nus­ten si­sä­ti­lois­sa ovat vä­hen­ty­neet maa­ta­lou­den muut­tu­mi­sen myö­tä.

Kii­tos kit­ti­lä­läi­sil­le ja kai­kil­le muil­le­kin, jot­ka ta­pa­sin työs­sä­ni tänä ke­sä­nä. Tul­les­sa­ni ke­sä­kuun alus­sa Kit­ti­lä­leh­teen lai­toin heti mer­kil­le elä­vän kir­kon­ky­län. Rait­tia vil­kas­tut­ta­vat ke­sä­ai­kaan ky­läl­le py­säh­ty­vät mat­kai­li­jat, mut­ta ar­va­ten­kin poh­joi­seen me­ne­vä lii­ken­ne val­ta­tiel­lä ei vai­me­ne tal­vel­la­kaan. Toi­mi­tuk­ses­ta kä­sin kat­sel­tu­na ul­ko­na ta­pah­tui pal­jon. Siel­lä, ra­ken­nuk­sen ul­ko­puo­lel­la odot­ti mi­nun työ­maa­ni. Otin teh­tä­väk­se­ni tie­don vä­lit­tä­mi­sen ja tei­dän to­del­li­suu­ten­ne ja­ka­mi­sen leh­den kaut­ta muil­le­kin. Asun Ko­la­rin Äkäs­lom­po­los­sa, jo­ten Kit­ti­län kir­kon­ky­lä ja Levi oli­vat jo en­nal­ta tut­tu­ja paik­ko­ja. Ke­sä­toi­mit­ta­ja­na pää­sin kur­kis­ta­maan sy­vem­mäl­le, kaik­ki­al­le sin­ne, mi­hin ta­val­li­ses­ti en ek­syi­si. Ko­lu­sin lä­vit­se si­vu­ky­liä ja ta­pa­sin ih­mi­siä, jot­ka ava­si­vat mi­nul­le elä­mään­sä. Yl­lä­tyin iloi­ses­ti ih­mis­ten ys­tä­väl­li­syy­des­tä ja us­ko­mat­to­man kau­niis­ta mai­se­mis­ta, jois­sa elät­te.

Jä­te­huol­toon liit­ty­viä asi­oi­ta poh­di­taan Tun­tu­ri-La­pin ja Kit­ti­län alu­eel­la täl­lä het­kel­lä use­am­mas­sa­kin hank­kees­sa. Le­vil­lä laa­di­taan jä­te­huol­lon ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­maa, ja toi­ses­sa hank­kees­sa sel­vi­te­tään bi­o­kaa­su­lai­tok­sen kan­nat­ta­vuut­ta Tun­tu­ri-La­pis­sa.

Mi­kään ei ole her­kul­li­sem­pi tuok­su, kuin aa­mu­var­hai­sel­la, au­to­mat­kal­la, jon­kun esiin kai­va­ma meet­vurs­ti­lei­pä. Vaik­ka oli­si en­nen läh­töä syö­nyt­kin, se eväs­pus­sis­ta tai -laa­ti­kos­ta tul­vah­ta­va tiet­ty tuok­su saa heti nä­län ai­kai­sek­si. Jos it­sel­le ei ole hok­san­nut teh­dä lei­pää, jou­tuu vain ka­teel­li­se­na seu­raa­maan vie­res­tä.

Kou­lu­työ al­kaa Kit­ti­läs­sä ma­nan­tai­na. Kir­kon­ky­läl­lä Luk­ka­rin kou­lun ala­kou­lu­lai­set aloit­ta­vat lu­ku­vuo­den van­has­sa kou­lu­ra­ken­nuk­ses­sa, sil­lä väis­tö­ti­lat saa­daan val­miik­si vas­ta en­si vii­kon ai­ka­na ja nii­hin muu­te­taan ar­vi­ol­ta maa­nan­tai­na 19. elo­kuu­ta. Väis­tö­ti­lo­ja tar­vi­taan, kos­ka kou­lus­sa kär­si­tään si­säil­ma­on­gel­mis­ta. Par­hail­laan sel­vi­te­tään mah­dol­li­sen re­mon­tin kus­tan­nuk­sia ja myös sitä, mitä ko­ko­naan uu­den kou­lun ra­ken­ta­mi­nen mak­sai­si. Väis­tö­ti­loik­si han­ki­tut pa­rak­ki­ra­ken­nuk­set on vuok­rat­tu ke­vät­lu­ku­kau­den 2022 lop­puun saak­ka.

Kit­ti­läs­sä vii­hän nyt mo­nen kou­lu­lai­sen ja opis­ke­li­jan vii­mis­tä ke­sä­lo­ma­viik­koa, ja aa­mu­kam­mas­ta kat­kot­han piik­ke­jä var­mas­ti mo­nen­lai­sin tunt­hein. Met van­hem­mat oo­tam­ma tie­ten­ki kou­lu­tak­sin pih­han pö­rä­hys­tä ko kuu­ta nou­se­vaa, et­tä saam­ma jo­ta­ki ro­tia nui­hin vail­la mink­hän­lais­ta jär­jes­tys­tä ja ai­ka­tau­lua eläv­hin yö­kuk­kuj­hin, jäl­ke­läi­set it­te ei­vät ole täs­tä vuo­ro­kau­si­ryt­min ym­pä­ri­kään­tä­mi­ses­tä niink­hän mie­lis­säns. Mei­lä on vie­lä mu­ka­va hom­ma, ko saam­ma pu­ka­ta nuot lap­set päi­vit­täin muu­ta­mak­si tun­nik­si opet­ta­jien rie­soik­si, mut­ta saam­ma net kui­ten il­lak­si ta­ka­sin ko­tia. Mo­nen perh­hen ko­hal­la on se ti­lan­ne, et­tä lap­su­kai­nen muut­taa­ki vähä kau­em­mas opin­to­jen per­hän, ja voin vain ku­vi­tel­la sitä kyy­nel­vir­ran mää­rää, jon­ka mie­ki vie­lä jos­kus jou­vun vuo­dat­tam­han.

Is­tu­ta puu. Juur­ru­ta maa­han pi­hal­le­si sel­lai­nen pie­ni mi­tät­tö­män oloi­nen puun­tai­men­huis­ka­le, suo­je­le sitä tal­ven an­ka­ruu­del­ta ja seu­raa sen hi­das­ta kas­vua. Jos jo­kai­nen maa­il­man ih­mi­nen is­tut­tai­si edes yh­den puun pi­hal­leen tai jou­to­maal­leen, niin il­ma­ke­hän yli­mää­räi­ses­tä hii­li­di­ok­si­dis­ta saa­tai­siin tal­teen jopa nel­jä­so­sa enem­män kuin nyt. Puut ni­mit­täin kas­va­es­saan si­to­vat hii­len te­hok­kaas­ti it­seen­sä. To­sin par­haan hii­len­si­to­mis­po­ten­ti­aa­lin puu­si saa­vut­taa vas­ta 50­–100 vuo­den ku­lut­tua, sil­loin kun et eh­kä it­se to­den­nä­köi­ses­ti ole enää is­tut­ta­maa­si puu­ta var­je­le­mas­sa. Mut­ta seu­raa­vat su­ku­pol­vet ovat, ja he eh­kä muis­ta­vat ja ym­mär­tä­vät mei­tä pa­rem­min, mik­si il­mas­ton­muu­tos piti py­säyt­tää, ja mi­ten hel­pot kei­not sii­hen lo­pul­ta oli­vat. Is­tu­ta vain puu, yk­si puu, vaik­ka jo tä­nään.

Kit­ti­läs­sä on ta­ka­na vil­kas ur­hei­lu­vii­kon­lop­pu. Ta­pah­tu­mat tuo­vat sa­man­hen­kis­tä vä­keä yh­teen, vaik­ka­kin it­se kil­pai­lu­suo­ri­tus voi ol­la vä­lil­lä yk­si­näis­tä puur­ta­mis­ta. Ur­hei­lun yh­tei­söl­li­syys on mo­nel­le mo­ti­voi­va te­ki­jä, jon­ka vuok­si har­joi­tuk­sia jak­saa pai­naa ym­pä­ri vuo­den. Kit­ti­lä­läi­nen tri­ath­lo­nis­ta in­nos­tu­nut Pet­ri Wil­lst­röm ker­toi on­nis­tu­neen kil­pai­lun jäl­keen, et­tä vaik­ka tri­ath­lon on yk­si­lö­la­ji, tuo oma paik­ka­kun­nal­le pe­rus­tet­tu ur­hei­lu­seu­ra mu­ka­vas­ti yh­tei­söl­li­syyt­tä har­joi­tuk­siin. La­jin suo­la on kol­me eri­lais­ta la­jia, joi­ta kaik­kia voi har­joi­tel­la Kit­ti­läs­sä­kin. Tal­vel­la poh­joi­sim­mat har­ras­ta­jat kes­kit­ty­vät enem­män voi­ma­har­joit­te­luun sekä uin­tiin ja oheis­har­joit­te­luun hiih­toon.

Po­rot pyr­ki­vät tiel­le kes­ki­ke­sän ai­kaan, kun paar­mat ja muut ver­ta ja­no­a­vat hyön­tei­set kiu­saa­vat nii­tä. Tien pääl­lä voi näh­dä vauh­koon­tu­neen yk­si­lön tai use­am­pi­a­kin, jot­ka juok­se­vat hol­tit­to­mas­ti pää­tään pu­dis­tel­len tai it­se­ään ra­jus­ti vä­ris­tel­len. Ala­ky­län pa­lis­kun­nan po­roi­sän­tä Jani Jääs­kön mu­kaan hei­nä­kuu ei kui­ten­kaan ole pa­hin­ta po­ro­ko­la­rei­den ai­kaa, vaan loka–mar­ras­kuu.

Ke­sä­lo­ma­reis­sul­la kat­se­lin kar­tal­ta Ou­lun Nal­li­ka­rin lä­his­töl­tä so­pi­via näh­tä­vyyk­siä lenk­ki­mat­kan var­rel­le. Huo­ma­sin kar­tal­ta Top­pi­las­sa si­jait­se­van puun, jos­ta olin lu­ke­nut ai­em­min. Tas­ki­lan Suo­la­män­ty Top­pi­las­sa on toi­mi­nut ai­koi­naan ma­jak­ka­na ran­taan pyr­ki­neil­le me­ri­mie­hil­le, ja puu on edel­leen van­kas­ti pys­tys­sä, vaik­ka sa­la­ma il­mei­ses­ti on sitä vä­hän ly­hen­tä­nyt. Ja ko­mea se on­kin, lä­hes nel­jä met­riä ym­pä­rys­mi­tal­taan. Tien ja asu­tuk­sen vä­liin jää pie­ni sui­ka­le met­sää, jos­sa rau­hoi­tet­tu paik­ka on. Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan maa­no­mis­ta­ja sai vuo­sit­tain kuor­man suo­laa jos lu­pa­si jät­tää maa­merk­ki­nä toi­mi­van män­nyn pys­tyyn, ja täs­tä tuli nimi Suo­la­män­ty. Mui­ta­kin ko­mei­ta pe­tä­jiä kau­pun­gi­no­sas­sa ko­ho­si, tai­taa ol­la ra­vin­ne­ri­kas­ta maa­ta.

Lap­pi on ol­lut hei­nä­kuun Jää­me­rel­tä pu­hal­ta­nei­den vil­voit­ta­vien tuu­lien ar­moil­la. Nyt kyl­mä jak­so on kui­ten­kin ohi ja sää­en­nus­teet lu­paa­vat vii­me ke­sän ta­paan jopa 30 as­teen tun­tu­maan ko­ho­a­via päi­vä­läm­pö­ti­lo­ja.

Va­lo­kui­tu­verk­koa tal­koil­laan Kit­ti­län si­vu­ky­liin. Tänä ke­sä­nä ura­koi­daan Tep­sas­sa ja Ke­lon­te­ke­mäs­sä. Hank­keen ra­hoit­taa 70 pro­sen­tin osuu­del­la Maa­seu­tu­ra­has­to, ja lop­puo­sa kus­tan­ne­taan tal­koo­työl­lä. Ky­lä­läi­set ovat­kin teh­neet ju­han­nuk­ses­ta läh­tien jopa kak­si­tois­ta­tun­tis­ta päi­vää. Mu­ka­na on myös mök­ki­läi­siä, jot­ka käyt­tä­vät lo­maan­sa tär­ke­än asi­an eteen puur­taak­seen. Ky­sees­sä on ky­lien suu­rin yh­teis­han­ke sit­ten 1960-lu­vun säh­kö­ver­kon asen­nus­töi­den.

Kit­ti­län mark­ki­na­mes­sut avat­tiin 25 vuot­ta sit­ten Kit­ti­län len­to­a­se­mal­la, jos­sa vi­hit­tiin käyt­töön uu­si laa­jen­nu­so­sa. Oh­jel­mas­sa oli len­to­näy­tös, jon­ka ker­rot­tiin hui­pen­tu­van La­pin Len­nos­ton esi­tyk­siin. Myös ylei­söl­lä oli mah­dol­lis­ta pääs­tä il­maan Fin­nai­rin mat­kus­ta­ja­ko­neel­la. 25 vuot­ta sit­ten Kit­ti­lä oli La­pin Len­nos­ton toi­nen ko­ti­paik­ka, jos­sa oli kiin­teä mie­hi­tys. Ke­säl­lä 1994 Kit­ti­läs­sä oli­vat kaik­ki len­nos­ton Dra­ke­nit, kos­ka Ro­va­nie­men ken­täl­lä oli­vat me­nos­sa kun­nos­tus­työt.

Tshek­ki­läi­nen kir­jai­li­ja Mi­ros­lav Kun­de­ra lan­see­ra­si ai­ka­naan ot­sik­koon lai­naa­ma­ni aja­tel­man. Mei­dän va­lin­tam­me koh­dis­tu­vat usein teh­tä­viin, jois­sa on sekä au­rin­gon pais­ta­mia et­tä var­jo­puo­lia. Me sie­däm­me nii­tä niin hy­väs­sä kuin pa­has­sa. Mut­ta, ku­ten ny­ky­ään niin hie­nos­ti asia il­mais­taan. Haas­teet voi­maan­nut­ta­vat mei­tä. Mi­ten lie?

Kä­rä­jä­oi­keu­des­sa syyt­teis­tä va­pau­te­tut kun­ta­päät­tä­jät ei­vät pää­se vie­lä luot­ta­mus­toi­miin­sa. Hal­lin­to-oi­keus ku­mo­si val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­ön te­ke­män hyl­ly­tys­pää­tök­sen kym­me­nen luot­ta­mus­hen­ki­lön osal­ta jo en­nen kä­rä­jä­tuo­mi­o­ta, mut­ta kos­ka pää­tök­sel­lä ei ole lain­voi­maa, he­kään ei­vät pää­se vie­lä luot­ta­mus­teh­tä­viin­sä. Kit­ti­län kun­ta pi­tää tur­vaa­mis­toi­mea lii­an jä­re­ä­nä ja koh­tuut­to­ma­na. Kor­keim­mal­le hal­lin­to-oi­keu­del­le laa­ti­mas­saan va­li­tuk­ses­sa kun­nan­hal­li­tus lau­suu, et­tä ky­sees­sä on va­ka­va is­ku kun­nan tu­le­vai­suu­del­le ja ke­hi­tys­työl­le.

Ju­han­nuk­sen al­la kä­vim­mä mie­hen ja isom­pien las­ten kans pa­rin päi­vän erä­maa­va­el­luk­sen, ja oli­han se taas soma. Mei­lä olis te­o­ri­as­sa kau­he­an help­po käyä reis­suis­sa ti­he­äm­min­ki, ko erä­maat au­ke­a­vat ai­van pot­tu­maan nur­kal­ta, mut­ta va­li­tet­ta­van har­voin se sil­ti to­teu­tuu – ko ar­ki on mitä on. Se on kyl­lä har­mi, kos­ka tuom­mo­set reis­sut tar­jo­a­vat sitä par­hain­ta laa­tu­ai­kaa perh­hel­le mitä vain voi ol­la. Hel­pos­ti vois aja­tel­la, et­tä mär­kiä jänk­kiä ja mie­hen­kor­ku­sia rää­ti­kö­jä tar­po­va, sääs­ki­par­vien ja hien pei­tos­sa ole­va ih­mi­nen ei ole ihan par­haim­mil­han, mut­ta niin se vain on. Ko met­tä­kamp­het veet­hän pää­le ja ko­ti­o­vi sul­keu­tuu, ta­pah­tuu lap­sis­sa sem­mo­nen er­hän­lai­nen va­lais­tu­mi­nen (mie­hes­tä nyt pu­hu­mat­tak­han). Sil­mät kir­kas­tuu, mie­li vap­pau­tuu, hymy on her­käs­sä. Koko ole­mus on jo­ten­ki eri­lai­nen, enäm­pi elos­sa. Rin­kat pai­naa jo läh­tiis­sä, kaik­ki tie­tä­vät et­tä seu­raa­vat kuus tun­tia on vähä hiki, ei­kä ihan heti kan­nat­te ky­syä ”kos­ka ol­han pe­ril­lä?”.

Mat­kai­lua on par­jat­tu luon­non­va­ro­jen tuh­lauk­sek­si. Siir­ty­mi­nen pai­kas­ta A paik­kaan B vie val­ta­vas­ti ener­gi­aa, var­sin­kin jos siir­ty­mi­seen käy­te­tään len­to­ko­net­ta. Joku rat­kai­see on­gel­man läh­te­mäl­lä reis­suun ju­nal­la tai vie­lä­kin eko­lo­gi­sem­min, lif­taa­mal­la tai pol­ku­pyö­räl­lä. Myös pe­ril­lä lo­ma­koh­tees­sa ku­luu ener­gi­aa ja luon­non­va­ro­ja, vaik­ka ma­joit­tui­si tel­tas­sa ja söi­si it­se mu­ka­naan tuo­maa eväs­tä.

Kit­ti­län ke­sä­mark­ki­nat käyn­nis­ty­vät tä­nään tors­tai­na juh­la­vas­ti Kiis­ta­lan ky­läs­sä jär­jes­tet­tä­vil­lä ava­jai­sil­ta­mil­la. Van­ho­jen kul­ku­neu­vo­jen joh­dat­ta­ma mark­ki­na­kul­kue saa­puu mark­ki­na-alu­eel­le per­jan­tai­na. Lu­vas­sa on ke­sän hui­pen­nus, kun pi­den­ne­tyn vii­kon­lo­pun ajan riit­tää ta­pah­tu­mia mis­sä kier­rel­lä.

Tänä ke­sä­nä on La­pis­sa as­ti nä­ky­nyt run­saas­ti pit­kän­mat­ka­lai­sia sii­vek­käi­tä, usein mel­ko re­pa­lei­si­a­kin per­ho­sia. En­si vil­kai­sul­la ne saat­ta­vat näyt­tää pe­rin­tei­sel­tä nok­kos­per­ho­sel­ta, mut­ta ky­sees­sä on oh­da­ke­per­ho­nen. Per­ho­set ovat tul­leet il­ma­vir­to­jen mu­ka­na jopa Af­ri­kas­ta as­ti. Meil­le saa­pu­neet yk­si­löt ovat syn­ty­neet Af­ri­kas­sa, ja ne tu­le­vat li­sään­ty­mään ai­na sin­ne, mis­sä on al­ku­ke­sän otol­li­set olo­suh­teet. Kun uu­si per­hos­su­ku­pol­vi syn­tyy ko­te­lois­taan lop­pu­ke­säs­tä, ne suun­taa­vat jäl­leen van­hem­pien­sa ko­ti­seu­dul­le ete­lään. Sama su­ku­pol­vi ei va­el­la kuin yh­teen suun­taan, ja uu­sia su­ku­pol­via saat­taa kuol­la ja syn­tyä jopa pit­kän mat­kan var­rel­la. Jäl­ke­läi­set pää­se­vät pe­ril­le, ja nii­tä seu­raa­vat su­ku­pol­vet saa­pu­vat taas seu­raa­va­na ke­sä­nä Suo­meen. Käyt­täy­ty­mi­nen on poik­keuk­sel­lis­ta per­hos­ten kes­kuu­des­sa, sil­lä useim­mat ko­ti­mai­set per­hos­la­jit tal­veh­ti­vat joko ai­kui­se­na tai ko­te­lo­na.

Täl­lä vii­kol­la vie­te­tään Pri­dea. Se on sek­su­aa­li- ja su­ku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen kar­ke­lo, joka juh­lis­taa mo­ni­nai­suut­ta ja jo­kai­sen yl­peyt­tä omas­ta iden­ti­tee­tis­tään. Pri­des­ta on kas­va­nut Suo­men suu­rin kult­tuu­ri- ja ih­mi­soi­keus­ta­pah­tu­ma, ja vii­kon nä­ky­vin osa on Hel­sin­gis­sä jär­jes­tet­tä­vä kul­kue, jo­hon osal­lis­tui vii­me ke­sä­nä yli 100 000 ih­mis­tä.

Tien­var­sil­la kuk­kii. Vä­ri­käs mat­to saat­taa jat­kua vä­rik­kää­nä va­na­na sil­män ilok­si. Au­tol­la aja­es­sa ei vält­tä­mät­tä eh­di näh­dä yk­sit­täi­siä kas­ve­ja, jo­ten esit­te­lem­me kes­ki­ke­sän kol­me purp­pu­rais­ta kuk­ki­jaa. Py­säh­dy kat­so­maan kuk­ka­lois­toa lä­hem­pää!

La­pis­sa oli tou­ko­kuun lo­pus­sa 8980 työ­tön­tä, mikä on 830 vä­hem­män kuin vuot­ta ai­em­min. La­pin ely-kes­kuk­sen työl­li­syys­kat­sauk­sen mu­kaan vii­des­sä La­pin kun­nas­sa työt­tö­mien osuus työ­voi­mas­ta alit­ti kym­me­nen pro­sent­tia. Kit­ti­läs­sä työt­tö­mä­nä oli 13,4 pro­sent­tia työ­voi­mas­ta.

Pie­ni vih­reä per­ho­nen lii­hot­te­lee par­ves­sa al­ku­ke­sän läm­mös­sä. Ky­sees­sä on kan­gas­per­ho­nen, joka tun­ne­taan myös ni­mel­lä vi­her­nop­sa­sii­pi. Se tal­veh­tii ko­te­lo­na, ja len­to al­kaa tou­ko­kuun al­ku­puo­lel­la. Kan­gas­per­ho­nen kuu­luu Suo­men ylei­sim­piin per­ho­siin. Len­nos­sa sen sii­vet ovat ylä­puo­lel­ta rus­ke­at, jo­ten sitä on vai­kea tun­nis­taa en­nen kuin se las­keu­tuu ja näyt­tää sii­vis­tään vih­re­ä­nä ki­mal­te­le­van ala­puo­len. La­jis­ta on help­po var­mis­tua, sil­lä se on ai­noa, jon­ka sii­vet ovat al­ta vih­re­ät. Kan­gas­per­ho­set len­te­le­vät hei­nä­kuul­le as­ti.