Lo­mal­la niin mo­nen pu­heis­sa vi­lah­del­leet pai­kan­ni­met tu­li­vat vih­doin mi­nul­le­kin tu­tuik­si ihan oi­ke­as­ti. Py­hä­ke­ro, Han­nu­ku­ru, Pa­ha­ku­ru, Nam­ma­la­ku­ru. Kä­ve­lin He­tas­ta Pal­lak­sel­le, tuon yh­den tun­ne­tuim­mis­ta va­el­lus­rei­teis­tä täs­sä ihan mei­dän ta­ka­pi­hal­lam­me.

Täl­lai­sen mo­ni­paik­kai­sen kit­ti­lä­läi­sen ke­sään kuu­luu ai­na käyn­ti pai­kal­li­sis­sa mu­se­ois­sa. Pal­san tai­de­mu­seo on jo help­pou­ten­sa­kin ta­kia pa­kol­li­nen käyn­ti­koh­de, sil­lä se si­jait­see Na­ri­kal­la. Sin­ne olen vie­nyt myös vie­rai­ta­ni. Sä­res­tö­nie­men tai­de­mu­se­oon joh­ta­va tie on va­li­tet­ta­van huo­nos­sa kun­nos­sa eri­tyi­ses­ti sää­riit­to­ai­ka­na, mut­ta ke­säl­lä­kin huo­non tien kun­non kor­vaa­vat mu­se­on vaih­tu­vat näyt­te­lyt. Tänä vuon­na suun­taan sin­ne Ko­ti­seu­tu­päi­vien ret­kel­lä syys­kuus­sa. Pa­ka­tis­sa si­jait­se­vas­sa ko­ti­seu­tu­mu­se­os­sa on tänä ke­sä­nä ol­lut mo­nia ta­pah­tu­mia.

Heti al­kuun voin sa­noa, et­tä en ole kum­moi­nen­kaan ru­no­jen asi­an­tun­ti­ja, mut­ta ys­tä­vä kyl­lä­kin. Tuo, kir­jal­li­suu­den ken­ties epä­kau­pal­li­sin osa-alue on kui­ten­kin kieh­to­nut ja kiin­nos­ta­nut mi­nua ai­na. Kir­ja­hyl­lys­tä löy­tyy muu­ta­ma kym­me­nen ru­no­te­os­ta ja olen­pa jos­kus lai­nail­lut nii­tä kir­jas­tos­ta­kin. 

Alue oli to­del­la kau­nis­ta ja help­po­kul­kuis­ta va­el­lus­maas­toa, ja sa­tuin pai­kal­le par­haa­seen kas­vien ku­kin­ta-ai­kaan. Esi­mer­kik­si har­vi­nai­sia jää­lei­nik­ke­jä oli kor­keim­mil­la tun­tu­reil­la lu­mi­kent­tien lä­hel­lä vie­ri vie­res­sä. Jää­lei­nik­ki on yk­si ark­ti­sis­ta la­jeis­ta, joka on vaa­ras­sa hä­vi­tä tun­tu­reil­ta il­mas­ton läm­me­tes­sä. Ku­kat lois­ti­vat nyt lu­men­val­koi­si­na, mut­ta kas­vin val­koi­nen väri muut­tuu ka­me­le­ont­ti­mai­ses­ti ke­sän ede­tes­sä ja uv-sä­tei­lyn vai­ku­tuk­ses­ta pin­kik­si. Jää­lei­nik­ki on maa­il­man poh­joi­sim­pa­na kuk­ki­va kas­vi, ja se mais­tuu ai­na­kin po­rol­le.

Sain jo lap­se­na tie­tää, et­tä uu­den­vuo­de­nyö on mer­kit­tä­vä het­ki. Ei pel­käs­tään sil­lä, et­tä sil­loin vuo­si vaih­tuu ja ra­ke­tit pauk­ku­vat näyt­tä­väs­ti, vaan myös sen vuok­si, et­tä uu­den­vuo­de­nyö­nä ole­va täh­tien mää­rä ker­too tu­le­van ke­sän hil­la­sa­dos­ta. Eli jos täh­tiä on run­saas­ti, niin hei­nä–elo­kuus­sa on odo­tet­ta­vis­sa ras­kai­ta ja hi­ki­siä reis­su­ja, tai jos tai­vas on vas­taa­vas­ti pil­ves­sä ja täh­det pois nä­ky­vis­tä, niin sil­loin hil­la­reis­sut tu­le­vat ole­maan – jos mah­dol­lis­ta vie­lä­kin ras­kaam­pia. Moi­nen en­nus­tus tus­kin pi­tää paik­kaan­sa, mut­ta se vies­tii osal­taan muun mu­as­sa hil­lak­si, suo­muu­rai­mek­si, va­lo­kik­si, la­kak­si ja soi­den kul­lak­si­kin kut­su­tun mar­jan ar­vos­tuk­ses­ta.

Met­sä­nis­tu­tus on mo­nil­le tut­tua ke­sä­työ­tä, ja it­se­kin olin lu­ki­oai­koi­na kah­te­na ke­sä­nä is­tut­ta­mas­sa met­sää Kar­hu­lan tie­noil­la. Au­to vei aa­mul­la seit­se­män ai­kaan met­sään ja toi ta­kai­sin nel­jän jäl­keen. Met­sä­nis­tu­tus oli mu­ka­vaa ja hy­vin pal­kat­tua ul­ko­työ­tä, mut­ta myös ras­kas­ta. Urak­ka­pal­kan vuok­si tai­mia täyn­nä ol­lut vak­ka pai­noi – eri­tyi­ses­ti se pai­noi sil­loin, kun tai­mia piti ke­sä­kuu­mal­la kas­tel­la. Alue oli oji­tet­tua en­tis­tä met­sää tai rää­sik­köä. Ko­vaan ja ki­vi­seen maa­han tai­met is­tu­tet­tiin me­tal­li­sen pot­ti­put­ken avul­la. En muis­ta enää is­tu­tet­tu­ja tai­mi­mää­riä, mut­ta ei työ ol­lut tur­haa, sil­lä alu­eel­la kas­vaa nyt taas pui­ta. En kyl­lä tie­dä, kos­ka sin­ne pääs­tään met­sän­hak­kuu­seen.

Vaik­ka ele­tään kes­ki­ke­sää, uu­ti­sia pii­saa. Täs­sä leh­des­sä ker­rom­me muun mu­as­sa vas­ta va­li­tun kun­nan­joh­ta­ja Jari Ran­ta­pel­ko­sen ha­keu­tu­mi­ses­ta So­dan­ky­lään sekä kai­vok­sen oi­keu­des­sa ku­mou­tu­neis­ta laa­jen­nuk­sen ym­pä­ris­tö­lu­vis­ta. Uu­ti­soim­me myös esi­mer­kik­si sii­tä, et­tä San­te­ri Hän­ni­nen si­joit­tui vii­kon­lop­pu­na toi­sek­si Iron­man-ki­sas­sa ja et­tä Jal­ma­ri Tam­me­la saa­vut­taa tä­nään sa­dan vuo­den iän.

Jä­te­lain­sää­dän­töä uu­dis­te­taan par­hail­laan, ja mit­ta­vat muu­tok­set kos­ket­ta­vat myös yrit­tä­jiä ja asuk­kai­ta Kit­ti­läs­sä. Yrit­tä­jien eril­lis­ke­räys­vel­voi­te eli vel­voi­te jär­jes­tää la­sin, muo­vin, me­tal­lin, pa­pe­rin, kar­ton­gin ja bi­o­jät­teen ke­räys, as­tuu voi­maan tä­män vii­kon per­jan­tai­na. Taa­ja­mis­sa si­jait­se­vien, vä­hin­tään vii­den hen­gen kiin­teis­tö­jen on jär­jes­tet­tä­vä eril­lis­ke­räyk­sen ke­räy­sas­ti­at kun­toon en­si vuo­den lo­ka­kuun al­kuun men­nes­sä, bi­o­jät­teen osal­ta päi­vä­mää­rä on vie­lä au­ki. Kit­ti­läs­sä vel­voi­te kos­kee rei­lua sa­taa kiin­teis­töä.

Täs­sä leh­des­sä on kir­joi­tus pu­na­kot­ta­rais­ha­vain­nos­ta Kit­ti­läs­sä. Lin­tu­har­ras­ta­jat on­nis­tui­vat bon­gaa­maan har­vi­nai­sen lin­nun Ala­kit­ti­läs­sä 17. ke­sä­kuu­ta, ja sitä tul­tiin kat­so­maan kau­em­paa­kin.

Var­hai­saa­mu pais­taa met­si­kön läpi, ja ran­ta­si­pi pon­nah­taa ja­lois­ta sa­mo­tes­sa­ni jo­el­le. Kuu­len Muot­ka­kos­ken tu­tun ko­hi­nan. Tör­mäl­lä ihai­len au­rin­gon­sä­tei­den kul­taa­mia ve­si­kuo­hu­ja. Kir­jo­siep­po il­moit­taa re­vii­ris­tään. Urok­sel­le ei yk­si ke­sä­ka­ve­ri rii­tä, haus­sa on ju­han­nus­mor­sio.

Rau­ha­las­sa vie­tet­tiin lau­an­tai­na kit­ti­lä­läi­sit­täin ja eh­kä val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin har­vi­nais­ta juh­laa. Ky­lään on ra­ken­net­tu tal­koo­työ­nä uu­si ky­lä­ta­lo. ”Rau­ha­lan kylä näyt­tää esi­merk­kiä sii­nä, mitä tar­koit­taa yh­tei­söl­li­syys. Juh­lim­me ky­lä­ta­loa, jon­ka te­ki­vät ky­lä­läi­set”, ava­jais­juh­lan juon­ta­nut Juk­ka Sirk­ka­la sa­noi toi­vot­ta­es­saan juh­la­vä­en ter­ve­tul­leek­si. Yh­teis­tä pon­nis­tus­ta kii­tet­tiin ja ke­hut­tiin myös juh­laan tuo­duis­sa kun­tien ja ky­lien ter­veh­dyk­sis­sä.

La­pin kesä on tun­ne­tus­ti ly­hyt ja vä­hä­lu­mi­nen, mikä aset­taa poh­joi­sen ih­mi­sil­le omat haas­teen­sa. Ete­läi­seen Suo­meen näh­den kesä na­pa­pii­rin poh­jois­puo­lel­la kun on kuu­kaut­ta ly­hy­em­pi mo­lem­mis­ta päis­tä. Täs­tä joh­tu­en su­lan maan puu­has­te­lut ja tal­veen va­rau­tu­mi­set tu­lee teh­dä ai­kai­le­mat­ta.

Mus­tik­ka ja hil­la kuk­ki­vat jo Kit­ti­läs­sä­kin – ja mo­lem­mat har­vi­nai­sen run­saas­ti. Moni on tä­hän ai­kaan vuo­des­ta syö­nyt pa­kas­ti­mes­taan edel­lis­ke­säi­set mar­jat, ja nyt toi­vo­taan suo­tui­sia olo­suh­tei­ta uu­den sa­don ke­hit­ty­mi­sel­le. In­nok­kaim­mat ko­lu­a­vat suon lai­to­ja tar­kis­ta­mas­sa ti­lan­net­ta pit­kin ke­sää, ja kun hil­la al­kaa kyp­syä, se on me­noa.

Täl­lä het­kel­lä mo­nien kii­rei­siin kuu­lu­vat lo­ma­suun­ni­tel­mat. Kuka suun­taa ul­ko­mail­le, kuka mö­kil­le tai me­rel­le, ku­ten mo­net tääl­lä ran­ni­kol­la. Mo­nil­le ko­ti­seu­tu on tär­keä lo­ma­viet­to­paik­ka, ja siel­lä on usein mök­ki.

Kit­ti­läs­sä on kaik­ki­aan yli 30 ky­lää, joi­den asu­kas­mää­rät vaih­te­le­vat al­le kym­me­nes­tä use­aan sa­taan. Kun­ta on pin­ta-alal­taan laa­ja, ja esi­mer­kik­si poh­joi­sim­man ja ete­läi­sim­män ky­län vä­li­nen etäi­syys on yli 140 ki­lo­met­riä.

Van­hus- ja vam­mais­pal­ve­luis­sa on työn­te­ki­jä- ja si­jais­pu­la. Uu­sia työn­te­ki­jöi­tä ei saa­da rek­ry­toi­tua, ei­kä si­jai­sia ole tar­peek­si. ”Voi sa­noa, et­tä kaik­ki hen­ki­löt, jot­ka on löy­det­ty, on pal­kat­tu”, kun­nan hoi­va­pal­ve­lu­pääl­lik­kö Kat­ja Hie­ta­nen ker­too.

”Oi Odes­sa, sä hel­mi Mus­tan­me­ren, oi Odes­sa sä hur­ma­sit mun niin” – sa­no­ja ta­pai­len, kun nou­sen Pot­jom­ki­nin por­tai­den ylä­ta­san­teel­le. Por­taat tu­li­vat maa­il­man­kuu­luk­si ve­nä­läi­soh­jaa­ja Ser­gei Ei­sens­tei­nin elo­ku­vas­ta Pans­sa­ri­lai­va Po­tem­kin. Lä­hes sa­ta­vuo­tis­ta fil­miä on esi­tet­ty myös So­dan­ky­län fil­mi­fes­ti­vaa­lil­la. Fes­ti­vaa­lien guru, hil­jat­tain edes­men­nyt ou­lu­lais­syn­tyi­nen Pe­ter von Bagh ar­vot­ti fil­min maa­il­man­va­li­oi­den kär­ki­pää­hän. Sa­noo fil­min kes­keis­ten osien ni­vel­ty­neen toi­siin­sa.

Tuli käy­tyä isos­sa kau­pun­gis­sa, Tu­rus­sa, ja en­si al­kuun se oli taas ihan mah­ta­vaa! Elä­mää, ih­mi­siä, sä­pi­nää, iloi­sia ohi­kul­ki­joi­ta. Jo­kai­nen oli sel­lai­nen kuin ha­lu­si ja kul­ki mui­den vä­lit­tä­mät­tä. Kai­ken ikäi­siä ih­mi­siä ja kaik­kia su­ku­puo­lia. Oli kuin ul­ko­mail­la oli­si, kun kuun­te­li suur­ten ra­ken­nus­ten kes­kel­lä vie­rai­ta kie­liä. Tai no, lä­hin­nä ruot­sia.

Ala­ky­län ete­lä­puo­lel­le, kym­me­nien ki­lo­met­rien pää­hän Kit­ti­län kir­kon­ky­läs­tä ja usei­den ki­lo­met­rien pää­hän asu­tuk­ses­ta, on suun­ni­tel­mis­sa 11 000 heh­taa­rin suu­rui­nen, 50–60 tuu­li­voi­ma­lan puis­to, joka mak­sai­si to­teu­tu­es­saan kiin­teis­tö­ve­ro­ja Kit­ti­län kun­nal­le ja vuok­raa so­pi­muk­sen teh­neil­le maa­no­mis­ta­jil­le seu­raa­van 60 vuo­den ajan.

Ny­kyi­ses­sä maa­il­man­po­liit­ti­ses­sa ja ener­gi­a­ta­lou­den ti­lan­tees­sa Kit­ti­läs­sä ol­laan kun­nan­val­tuus­ton 16. tou­ko­kuu­ta jä­te­tys­sä aloit­tees­sa lin­jaa­mas­sa, et­tä kun­nan alu­eel­la ei käyn­nis­te­tä tuu­li­voi­man kaa­voi­tus­hank­kei­ta ku­lu­val­la val­tuus­to­kau­del­la vuo­si­na 2021–2025. Tämä an­taa vir­heel­li­sen vies­tin, et­tä Kit­ti­läs­sä ei kan­nat­tai­si kar­toit­taa tuu­li­voi­ma­loil­le so­vel­tu­via alu­ei­ta.

Vii­me vii­kol­la ran­nas­sa kä­vel­les­sä­ni ja­lois­ta py­räh­ti len­toon ke­vään en­sim­mäi­nen tai­vaan­vuo­hi. Pit­kä-nok­kai­nen lin­tu nou­si hei­ni­kos­ta vaap­pu­vaan len­toon ja nou­si pian pis­teek­si tai­vaal­le. Kor­keuk­sis­ta se pian syök­syi jo alas ja vi­rit­te­li pyrs­tö­sul­ki­aan, jois­ta sen mä­kät­tä­vä soi­di­nää­ni läh­tee. Taas py­säyt­ti ajat­te­le­maan, kuin­ka nuin­kin has­sul­la tyy­lil­lä len­tä­vä sii­ve­käs on Kit­ti­lään as­ti pääs­syt.

Tuk­hol­mas­sa 12. tou­ko­kuu­ta 1806 syn­ty­nees­tä J. V. Snel­l­ma­nis­ta ke­hit­tyi yk­si vuo­si­sa­dan mer­kit­tä­vim­mis­tä kan­sal­li­suu­saat­teen mie­his­tä. Tä­hän liit­ty­en vie­täm­me huo­men­na myös suo­ma­lai­suu­den päi­vää. Kou­lus­sa myim­me hä­nes­tä ku­val­li­sia rin­ta­merk­ke­jä, myö­hem­min sääs­tim­me lomp­sas­sa sa­mal­la ku­val­la pai­net­tua sa­tas­ta. Mo­ni­tai­toi­nen Snel­l­man toi­mi 75-vuo­ti­sen ikän­sä ai­ka­na teh­tä­vis­sä, et­tä hän­tä voi ver­ra­ta maam­me Le­o­nar­do da Vin­ciin?