Jä­te­lain­sää­dän­töä uu­dis­te­taan par­hail­laan, ja mit­ta­vat muu­tok­set kos­ket­ta­vat myös yrit­tä­jiä ja asuk­kai­ta Kit­ti­läs­sä. Yrit­tä­jien eril­lis­ke­räys­vel­voi­te eli vel­voi­te jär­jes­tää la­sin, muo­vin, me­tal­lin, pa­pe­rin, kar­ton­gin ja bi­o­jät­teen ke­räys, as­tuu voi­maan tä­män vii­kon per­jan­tai­na. Taa­ja­mis­sa si­jait­se­vien, vä­hin­tään vii­den hen­gen kiin­teis­tö­jen on jär­jes­tet­tä­vä eril­lis­ke­räyk­sen ke­räy­sas­ti­at kun­toon en­si vuo­den lo­ka­kuun al­kuun men­nes­sä, bi­o­jät­teen osal­ta päi­vä­mää­rä on vie­lä au­ki. Kit­ti­läs­sä vel­voi­te kos­kee rei­lua sa­taa kiin­teis­töä.

Täs­sä leh­des­sä on kir­joi­tus pu­na­kot­ta­rais­ha­vain­nos­ta Kit­ti­läs­sä. Lin­tu­har­ras­ta­jat on­nis­tui­vat bon­gaa­maan har­vi­nai­sen lin­nun Ala­kit­ti­läs­sä 17. ke­sä­kuu­ta, ja sitä tul­tiin kat­so­maan kau­em­paa­kin.

Var­hai­saa­mu pais­taa met­si­kön läpi, ja ran­ta­si­pi pon­nah­taa ja­lois­ta sa­mo­tes­sa­ni jo­el­le. Kuu­len Muot­ka­kos­ken tu­tun ko­hi­nan. Tör­mäl­lä ihai­len au­rin­gon­sä­tei­den kul­taa­mia ve­si­kuo­hu­ja. Kir­jo­siep­po il­moit­taa re­vii­ris­tään. Urok­sel­le ei yk­si ke­sä­ka­ve­ri rii­tä, haus­sa on ju­han­nus­mor­sio.

Rau­ha­las­sa vie­tet­tiin lau­an­tai­na kit­ti­lä­läi­sit­täin ja eh­kä val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin har­vi­nais­ta juh­laa. Ky­lään on ra­ken­net­tu tal­koo­työ­nä uu­si ky­lä­ta­lo. ”Rau­ha­lan kylä näyt­tää esi­merk­kiä sii­nä, mitä tar­koit­taa yh­tei­söl­li­syys. Juh­lim­me ky­lä­ta­loa, jon­ka te­ki­vät ky­lä­läi­set”, ava­jais­juh­lan juon­ta­nut Juk­ka Sirk­ka­la sa­noi toi­vot­ta­es­saan juh­la­vä­en ter­ve­tul­leek­si. Yh­teis­tä pon­nis­tus­ta kii­tet­tiin ja ke­hut­tiin myös juh­laan tuo­duis­sa kun­tien ja ky­lien ter­veh­dyk­sis­sä.

La­pin kesä on tun­ne­tus­ti ly­hyt ja vä­hä­lu­mi­nen, mikä aset­taa poh­joi­sen ih­mi­sil­le omat haas­teen­sa. Ete­läi­seen Suo­meen näh­den kesä na­pa­pii­rin poh­jois­puo­lel­la kun on kuu­kaut­ta ly­hy­em­pi mo­lem­mis­ta päis­tä. Täs­tä joh­tu­en su­lan maan puu­has­te­lut ja tal­veen va­rau­tu­mi­set tu­lee teh­dä ai­kai­le­mat­ta.

Mus­tik­ka ja hil­la kuk­ki­vat jo Kit­ti­läs­sä­kin – ja mo­lem­mat har­vi­nai­sen run­saas­ti. Moni on tä­hän ai­kaan vuo­des­ta syö­nyt pa­kas­ti­mes­taan edel­lis­ke­säi­set mar­jat, ja nyt toi­vo­taan suo­tui­sia olo­suh­tei­ta uu­den sa­don ke­hit­ty­mi­sel­le. In­nok­kaim­mat ko­lu­a­vat suon lai­to­ja tar­kis­ta­mas­sa ti­lan­net­ta pit­kin ke­sää, ja kun hil­la al­kaa kyp­syä, se on me­noa.

Täl­lä het­kel­lä mo­nien kii­rei­siin kuu­lu­vat lo­ma­suun­ni­tel­mat. Kuka suun­taa ul­ko­mail­le, kuka mö­kil­le tai me­rel­le, ku­ten mo­net tääl­lä ran­ni­kol­la. Mo­nil­le ko­ti­seu­tu on tär­keä lo­ma­viet­to­paik­ka, ja siel­lä on usein mök­ki.

Kit­ti­läs­sä on kaik­ki­aan yli 30 ky­lää, joi­den asu­kas­mää­rät vaih­te­le­vat al­le kym­me­nes­tä use­aan sa­taan. Kun­ta on pin­ta-alal­taan laa­ja, ja esi­mer­kik­si poh­joi­sim­man ja ete­läi­sim­män ky­län vä­li­nen etäi­syys on yli 140 ki­lo­met­riä.

”Oi Odes­sa, sä hel­mi Mus­tan­me­ren, oi Odes­sa sä hur­ma­sit mun niin” – sa­no­ja ta­pai­len, kun nou­sen Pot­jom­ki­nin por­tai­den ylä­ta­san­teel­le. Por­taat tu­li­vat maa­il­man­kuu­luk­si ve­nä­läi­soh­jaa­ja Ser­gei Ei­sens­tei­nin elo­ku­vas­ta Pans­sa­ri­lai­va Po­tem­kin. Lä­hes sa­ta­vuo­tis­ta fil­miä on esi­tet­ty myös So­dan­ky­län fil­mi­fes­ti­vaa­lil­la. Fes­ti­vaa­lien guru, hil­jat­tain edes­men­nyt ou­lu­lais­syn­tyi­nen Pe­ter von Bagh ar­vot­ti fil­min maa­il­man­va­li­oi­den kär­ki­pää­hän. Sa­noo fil­min kes­keis­ten osien ni­vel­ty­neen toi­siin­sa.

Van­hus- ja vam­mais­pal­ve­luis­sa on työn­te­ki­jä- ja si­jais­pu­la. Uu­sia työn­te­ki­jöi­tä ei saa­da rek­ry­toi­tua, ei­kä si­jai­sia ole tar­peek­si. ”Voi sa­noa, et­tä kaik­ki hen­ki­löt, jot­ka on löy­det­ty, on pal­kat­tu”, kun­nan hoi­va­pal­ve­lu­pääl­lik­kö Kat­ja Hie­ta­nen ker­too.

Tuli käy­tyä isos­sa kau­pun­gis­sa, Tu­rus­sa, ja en­si al­kuun se oli taas ihan mah­ta­vaa! Elä­mää, ih­mi­siä, sä­pi­nää, iloi­sia ohi­kul­ki­joi­ta. Jo­kai­nen oli sel­lai­nen kuin ha­lu­si ja kul­ki mui­den vä­lit­tä­mät­tä. Kai­ken ikäi­siä ih­mi­siä ja kaik­kia su­ku­puo­lia. Oli kuin ul­ko­mail­la oli­si, kun kuun­te­li suur­ten ra­ken­nus­ten kes­kel­lä vie­rai­ta kie­liä. Tai no, lä­hin­nä ruot­sia.

Vii­me vii­kol­la ran­nas­sa kä­vel­les­sä­ni ja­lois­ta py­räh­ti len­toon ke­vään en­sim­mäi­nen tai­vaan­vuo­hi. Pit­kä-nok­kai­nen lin­tu nou­si hei­ni­kos­ta vaap­pu­vaan len­toon ja nou­si pian pis­teek­si tai­vaal­le. Kor­keuk­sis­ta se pian syök­syi jo alas ja vi­rit­te­li pyrs­tö­sul­ki­aan, jois­ta sen mä­kät­tä­vä soi­di­nää­ni läh­tee. Taas py­säyt­ti ajat­te­le­maan, kuin­ka nuin­kin has­sul­la tyy­lil­lä len­tä­vä sii­ve­käs on Kit­ti­lään as­ti pääs­syt.

Ny­kyi­ses­sä maa­il­man­po­liit­ti­ses­sa ja ener­gi­a­ta­lou­den ti­lan­tees­sa Kit­ti­läs­sä ol­laan kun­nan­val­tuus­ton 16. tou­ko­kuu­ta jä­te­tys­sä aloit­tees­sa lin­jaa­mas­sa, et­tä kun­nan alu­eel­la ei käyn­nis­te­tä tuu­li­voi­man kaa­voi­tus­hank­kei­ta ku­lu­val­la val­tuus­to­kau­del­la vuo­si­na 2021–2025. Tämä an­taa vir­heel­li­sen vies­tin, et­tä Kit­ti­läs­sä ei kan­nat­tai­si kar­toit­taa tuu­li­voi­ma­loil­le so­vel­tu­via alu­ei­ta.

Ala­ky­län ete­lä­puo­lel­le, kym­me­nien ki­lo­met­rien pää­hän Kit­ti­län kir­kon­ky­läs­tä ja usei­den ki­lo­met­rien pää­hän asu­tuk­ses­ta, on suun­ni­tel­mis­sa 11 000 heh­taa­rin suu­rui­nen, 50–60 tuu­li­voi­ma­lan puis­to, joka mak­sai­si to­teu­tu­es­saan kiin­teis­tö­ve­ro­ja Kit­ti­län kun­nal­le ja vuok­raa so­pi­muk­sen teh­neil­le maa­no­mis­ta­jil­le seu­raa­van 60 vuo­den ajan.

Tuk­hol­mas­sa 12. tou­ko­kuu­ta 1806 syn­ty­nees­tä J. V. Snel­l­ma­nis­ta ke­hit­tyi yk­si vuo­si­sa­dan mer­kit­tä­vim­mis­tä kan­sal­li­suu­saat­teen mie­his­tä. Tä­hän liit­ty­en vie­täm­me huo­men­na myös suo­ma­lai­suu­den päi­vää. Kou­lus­sa myim­me hä­nes­tä ku­val­li­sia rin­ta­merk­ke­jä, myö­hem­min sääs­tim­me lomp­sas­sa sa­mal­la ku­val­la pai­net­tua sa­tas­ta. Mo­ni­tai­toi­nen Snel­l­man toi­mi 75-vuo­ti­sen ikän­sä ai­ka­na teh­tä­vis­sä, et­tä hän­tä voi ver­ra­ta maam­me Le­o­nar­do da Vin­ciin?

Ka­ler­vo Pal­san ys­tä­vä Esa Yl­läs­jär­vi muis­te­li vii­me tors­tai­na Pal­sa Art Cake -ta­pah­tu­mas­sa, mi­ten kit­ti­lä­läi­set toi­si­naan vaih­toi­vat ka­dun puol­ta Pal­san koh­da­tes­saan – ja to­te­si, et­tei ol­lut it­se­kään sen pa­rem­pi, en­nen kuin tu­tus­tui Kal­leen. Va­lo­ku­va- ja ins­tal­laa­ti­o­tai­tei­li­ja Juha Al­lan Ek­holm puo­les­taan ker­toi, mi­ten ei 15 vuot­ta sit­ten löy­tä­nyt Kit­ti­läs­tä Get­se­ma­nea: tun­tui kuin paik­ka­kun­nal­la oli­si val­lin­nut hil­jai­nen so­pi­mus, et­tei Ka­ler­vo Pal­sa -ni­mis­tä hen­ki­löä ole ol­lut ole­mas­sa­kaan.

Mi­nun en­nus­tee­ni ai­kai­ses­ta lu­men­läh­dös­tä ei­vät osu­neet koh­dil­leen, lun­ta on vie­lä to­del­la pal­jon, vaik­ka au­rin­koi­set päi­vät sitä haih­dut­ta­vat­kin vauh­dil­la.

Ko olin nuo­ri, ke­sät oli pit­kiä ja kuu­mia, ei­kä päi­vät lop­pun­het kes­ken. Au­rin­ko pais­to ai­na, ja jär­vi­ve­si oli läm­min­tä. Hy­vin eh­ti käyä ui­mas­sa Ah­ven­jär­ves­sä mon­ta ker­taa vuo­ro­kau­es­sa, vaik­ka vas­ta puo­lil­ta­päi­vin nou­si. Paar­mo­jak­han ei sil­loin ol­lu ko net kaks, joi­ta koko kä­ve­ly­mat­kan läis­kit­hin pa­jun­vit­tal­la palj­hais­ta sää­ris­tä. Ui­mi­sen vä­lis­sä mak­kui­lin tun­ti­kau­sia au­rin­koa ot­ta­mas­sa te­ras­sin kuu­mim­mal­la pai­kal­la, vih­re­äl­lä te­ko­nur­mi­ma­tol­la ul­ko-oven ees­sä, laa­va­sin ai­ka­kaus­leh­tiä ja haa­vei­lin. Vä­li­lä piti kään­tää varp­hat au­rin­gon suun­ta­ses­ti, et­tei tul­lu tois­puol­ta­nen rus­ke­tus, ja tehä muu­ta­ma yli­mää­rä­nen väis­tö­lii­ke, ko isäl­lä ja äi­til­lä oli joku tar­ve ra­va­ta ka­hak­kät­hen vuo­roin si­sä­le ja ulos.

Aa­mu­au­rin­ko nos­taa us­vaa ke­vään sän­ki­pel­lol­le, jon­ka lu­mien su­la­mis­ta on jou­du­tet­tu tuh­kal­la. Ete­lä­tuu­li tuo muut­to­lin­tu­par­ven päl­vel­le. Par­ves­ta urok­set erot­tu­vat har­maan­rus­keis­ta naa­rais­ta ko­kon­sa ja vä­rik­kyy­ten­sä puo­les­ta. Vä­rit vaih­te­le­vat mus­tas­ta tum­man­si­ni­seen sekä pu­na­rus­ke­an eri sä­vyi­hin. Upe­at val­koi­set tai kel­tai­set röy­he­lö­kau­luk­set ja pää­la­en höy­hen­tup­sut ko­ros­ta­vat uh­keut­ta. Ne ovat tär­kei­tä avu­ja soi­din­tans­sis­sa. Ky­lä­kou­lun oves­ta tul­vah­ta­vat ala­luok­ka­lai­set, jois­ta en­sim­mäi­nen huu­taa pe­räs­sä­tu­li­joil­le: ”Kat­to­kaa, pel­lol­la kul­li­hauk­ko­ja.”

Vir­ta­ve­det al­koi­vat au­e­ta maa­lis­kuun läm­pöi­si­nä päi­vi­nä. Poh­ja­so­rat ki­mal­si­vat au­rin­gos­sa, ja het­ken aja­tuk­set vaih­tui­vat jo ke­sään. Mut­ta ei­pä­hän ole sääs­kiä! Tuol­lai­se­na päi­vä­nä tal­koo­lai­set puu­ha­si­vat Par­va­jo­en var­res­sa ja raa­ha­si­vat ki­ven­mu­ri­koi­ta tai­men­ten suo­ja­pai­koik­si. Jo­es­sa on ol­lut jos­kus to­den­nä­köi­ses­ti me­res­tä nous­sut­ta ka­laa, ja eh­kä oi­kein yl­ti­ö­po­si­tii­vi­sis­sa aja­tuk­sis­sa vie­lä jo­nain päi­vä­nä tu­le­vai­suu­des­sa­kin me­ri­tai­men ha­kee siel­tä ku­tu­pai­kaan­sa. Pai­kal­li­nen ka­la­kan­ta, joka liik­kuu Ou­nas­jo­en ja pik­ku­pu­ro­jen vä­lil­lä, on kui­ten­kin joka ta­pauk­ses­sa tär­keä asia eko­sys­tee­mil­le. Tai­men­kan­ta vah­vis­tuu koko ajan, kun eli­nym­pä­ris­tö pa­ra­nee tal­koi­den an­si­os­ta.

Uu­ti­set ja so­me­fii­di ovat vii­me­ai­koi­na ol­leet täyn­nä ikä­viä ja vie­lä ikä­väm­piä uu­ti­sia. Ot­si­kois­sa vuo­rot­te­le­vat Uk­rai­nan sota, polt­to­ai­neen hin­nan­nou­su, Ve­nä­jän hyb­ri­di­vai­kut­ta­mi­sen pel­ko, ei­kä­pä sitä ko­ro­na­kaan ole vie­lä se­lä­tet­ty. Mo­net seu­raa­vat maa­il­man me­noa huo­les­tu­nee­na ja jopa ah­dis­tu­nee­na, ei­kä se ole si­näl­lään mi­kään ih­me – eläm­me kyl­lä nyt to­del­la eri­koi­sia ai­ko­ja.

Maa­nan­tai oli kan­sain­vä­li­nen YK:n ra­sis­min­vas­tai­nen päi­vä, ja Suo­mes­sa koko tämä viik­ko on ni­met­ty val­ta­kun­nal­li­sek­si ra­sis­min­vas­tai­sek­si vii­kok­si. Vii­kon pää­vies­ti on tänä vuon­na: Tun­nis­ta, tie­dos­ta, toi­mi.