Elo­kuus­sa pää­sin käy­mään kah­des­sa sel­lai­ses­sa pai­kas­sa, jot­ka olen jo pi­tem­män ai­kaa ha­lun­nut näh­dä. Toi­nen näis­tä, Steil­ne­se­tin noi­ta­muis­to­merk­ki Vuo­rei­jas­sa on to­sin avat­tu vas­ta 2011, mut­ta toi­nen eli Mon­re­pos’n puis­to on jo 1700–1800-lu­vuil­ta. Sen res­tau­roin­ti al­koi 2017, jo­ten ei sii­tä hä­vi­tyk­ses­tä sen enem­pää. Steil­ne­set sen si­jaan oli vie­lä us­ko­mat­to­mam­pi kuin ku­vis­sa. To­sin paik­ka oli­si ol­lut vie­lä mie­len­pai­nu­vam­pi syys­myrs­kyn ul­vo­es­sa ja aal­to­jen ha­ka­tes­sa ran­taa.

Mag­nus Mi­ne­rals Oy ha­kee lu­paa mal­mi­net­sin­tään alu­eel­ta, joka si­jait­see vain rei­lun kah­den ki­lo­met­rin pääs­sä Le­vin mat­kai­lu­kes­kuk­ses­ta.

Suo­sik­ki­ke­sä­lu­ke­mis­too­ni kuu­lui­vat tä­nä­kin ke­sä­nä seik­kai­lu­kir­jat ja ret­ki­kun­ta­ker­to­muk­set. Heti al­ku­ke­säs­tä sain kä­sii­ni var­si­nai­sen aar­teen, Jack Lon­do­nin nuo­ri­sol­le suun­na­tun Me­ri­su­den. Kir­ja ker­too 1800-lu­vun lo­pun kamp­pai­lus­ta raa­ka­lai­sen kip­pa­roi­mal­la hyl­keen­pyyn­ti­a­luk­sel­la. Tuli myös sil­mäil­tyä uu­del­leen Lars Mon­se­nin va­el­lus­ta läpi Ka­na­dan. Kir­ja oli lai­nas­sa ka­ve­ril­ta ja se täy­tyi nöy­räs­ti pa­laut­taa vii­mein omis­ta­jal­leen. Ai­kam­me suu­rim­mat tut­ki­mus­mat­kat ovat kieh­to­vaa lu­et­ta­vaa. Voi vain ku­vi­tel­la, mil­lais­ta on saa­vut­taa koh­de, mis­sä ku­kaan muu ei ole en­nen käy­nyt. Nyt kaik­ki maa­il­man kol­kat al­ka­vat­kin ol­la ko­lu­tut. Mt Eve­rest ku­kis­tet­tiin vuon­na 1953, Poh­jois­na­val­le tup­sah­det­tiin 1909 ja ete­lä­man­te­reel­le ih­mi­nen pää­si kil­pa­juok­sun tu­lok­se­na vuon­na 1912. Kuus­sa­kin on jo käy­ty 1969.

Las­ten ka­la­ku­va­ki­sa ke­rä­si taas pal­jon ku­via, mikä ker­too sii­tä, et­tä ka­las­tus kiin­nos­taa kit­ti­lä­läi­siä. Ka­lo­ja nou­si mo­nis­ta ve­sis­tä, Kit­ti­län puo­lel­ta ai­na­kin Ou­nas­jo­es­ta tuli hau­kea, har­jus­ta ja sär­ki­ka­laa. Va­paa-ajan­ka­las­tus on yk­si suo­si­tuim­mis­ta har­ras­tuk­sis­ta. Lä­hes joka kol­mas suo­ma­lai­nen tart­tuu on­keen jos­kus va­paa-ajal­laan. Suo­mes­sa on Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen mu­kaan ka­la­mie­hiä ja -nai­sia lä­hes 1,6 mil­joo­naa. On­gin­ta ja pilk­ki­mi­nen ovat suo­si­tuim­mat ka­las­tus­muo­dot, ei­kä ih­me: ne kuu­lu­vat edel­leen jo­ka­mie­he­noi­keuk­siin ja mak­sua ei pe­ri­tä. Ka­las­ta­mi­nen kan­nat­taa, sil­lä suo­ma­lai­nen kala on ter­veel­lis­tä ja eko­lo­gi­nen vaih­to­eh­to ruo­ka­pöy­tään. La­pin ve­det ovat li­säk­si laa­dul­taan hy­viä. Vaik­ka kou­lut ja syys­kii­reet al­ka­vat, vie­lä kan­nat­taa käy­dä ka­las­sa. Ve­det vii­le­ne­vät ja ka­lat tart­tu­vat ken­ties ha­na­kam­min syöt­tiin. Me­he­vät ka­la­ju­tut saa­vat ai­na ka­la­mie­het liik­keel­le. Huhu ker­too, et­tä Aa­ke­nuk­sen Py­hä­jär­ves­tä oli­si saa­tu pe­rä­ti seit­se­män­ki­loi­nen nie­riä tänä ke­sä­nä!

Kui­vuu­teen on tu­los­sa rei­lus­ti hel­po­tus­ta sää­en­nus­tei­den mu­kaan vii­kon­lop­pu­na. Joet ovat nyt pait­si en­nä­tys­läm­pi­miä, myös ve­det ovat har­vi­nai­sen vä­his­sä.

Olen ai­na ol­lut in­to­hi­moi­nen ra­ken­nus­mies. Lap­se­na aloi­tin kak­si ma­jap­ro­jek­tia ja mo­lem­mat jäi­vät kes­ken.

Ui­ma­ran­nal­la viih­dyt­tiin myös 25 vuot­ta sit­ten hei­nä­kuus­sa. 29. hei­nä­kuu­ta il­mes­ty­nees­sä Kit­ti­lä­leh­des­sä nau­ti­taan läm­mös­tä So­dan­ky­län­tien sil­lan vie­rei­sel­lä ui­ma­ran­nal­la. Tuol­loin lu­mis­ta tal­vea oli seu­ran­nut kyl­mä al­ku­ke­sä, ja läm­pi­mät säät tu­li­vat tar­pee­seen.

Toi­mit­ta­ja vie­rai­li vii­me vii­kol­la kun­nan poh­jois­pääs­sä Lom­po­lon Sär­ki­jär­vel­lä. Ky­sees­sä on yk­si Kit­ti­län suu­rim­mis­ta jär­vis­tä, mut­ta leh­ti­jut­tu­ja sii­tä ei ko­vin mon­taa löy­dy. Nyt jär­ven his­to­ri­aa oli ai­ka tut­kia ke­sä­sar­jan var­jol­la. Sär­ki­jär­vel­tä, ku­ten lu­ke­mat­to­mis­ta muis­ta Kit­ti­län pai­kois­ta, löy­tyy ta­ri­naa mui­na­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta. Sei­ta­ki­viä ja uh­ri­paik­ko­ja on ken­ties jo­kai­sen jär­ven ran­ta­mil­la. Näis­tä osaa ker­toa Sa­mu­li Pau­la­har­ju te­ok­sis­saan, jot­ka on tut­kit­ta­vis­sa myös ver­kos­sa ja ää­ni­kir­jan muo­dos­sa. Ke­säl­lä so­pi­vaa puu­haa on­kin vie­rail­la sei­dal­la tai muul­la mui­nai­sel­la pai­kal­la. Ret­ken sy­ven­tä­mi­sek­si voi tu­tus­tua kir­jal­li­suu­teen ja sa­to­ja vuo­sia sit­ten elä­nei­den ih­mis­ten aja­tuk­siin. Jos ret­keen si­säl­tyy ka­las­tus­ta, jää jo­kai­sen oman ar­vi­on va­raan, kan­nat­taa­ko sei­taa lah­joa.

On vuo­den 2017 vii­mei­nen il­ta. Mus­ta­ke­ron kämp­pä Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­tos­sa läm­pe­nee erä­hiih­tä­jän toi­mes­ta hil­jal­leen. Tu­van pääl­le on sa­ta­nut met­rin ver­ran eris­tä­vää höt­tö­lun­ta, met­säs­sä mit­ta­tik­ku näyt­tää lu­men­sy­vyy­dek­si 97 sent­tiä. Ul­ko­na on täy­del­li­sen hil­jais­ta, vain sa­tun­nai­nen puu pau­kah­taa pak­ka­sen ki­ries­sä hie­man kym­me­nen as­teen lu­ke­mis­ta. Tai­vas on sel­jen­nyt ja vä­hää vail­le täy­si­kuu va­lai­see mai­se­man epä­to­del­li­sen kirk­kaak­si. Tupa jää het­kek­si yk­sin, mut­ta pian se saa uu­det asuk­kaat Sam­mal­tun­tu­ris­sa päi­vän viet­tä­neis­tä va­paa­las­ki­jois­ta.

Vesi on nyt har­vi­nai­sen läm­min­tä Kit­ti­läs­sä­kin. Yli kah­den­kym­me­nen as­teen läm­pö­ti­lo­ja ei näil­lä ki­ve­li­öil­lä joka kesä mi­ta­ta. Ou­nas­jo­el­la ui­ma­rei­ta ja mui­ta ve­sil­lä­liik­ku­jia riit­tää, ja uu­sia her­kul­li­sia ui­ma­paik­ko­ja löy­tyy li­sää, kun las­ke­va vesi pal­jas­taa toi­nen tois­taan hie­nom­pia hie­ti­koi­ta. Ve­des­tä nau­tis­kel­laan nyt pai­kois­sa, jois­sa ih­mi­siä ei ole ai­em­pi­na ke­si­nä nä­ky­nyt. Ti­laa riit­tää niin ih­mi­sil­le kuin koi­ril­le­kin. Esi­mer­kik­si Maa­ta­lous­kou­lun edus­tal­le on il­mes­ty­nyt var­sin miel­lyt­tä­vä, laa­ja ma­ta­lik­ko, joka ulot­tuu yli puo­leen jo­keen. Ui­ma­hom­mis­sa on nä­ky­nyt tut­tu­ja, jot­ka ei­vät ole ui­mi­ses­ta ai­em­pi­na ke­si­nä pe­rus­ta­neet. Nyt kan­nat­taa­kin tu­tus­tua uu­siin luon­non­ve­siin ja et­siä oma pie­ni pa­ra­tii­si. Kun ot­taa su­kel­lus­la­sit pää­hän, uin­ti on vie­lä elä­myk­sel­li­sem­pää.

Riis­ta­kol­mi­oi­den ke­sä­las­ken­ta al­kaa vii­kon­lop­pu­na. Las­ken­nat teh­dään 28. hei­nä­kuu­ta.–12. elo­kuu­ta. vä­li­se­nä ai­ka­na. Las­ken­ta­tu­lok­set kan­nat­taa pa­laut­taa heti las­ken­nan jäl­keen riis­ta­kol­mi­ot.fi -pal­ve­lun kaut­ta.

Hel­teet ovat hel­li­neet – tai pii­nan­neet – Kit­ti­läs­sä­kin jo tois­ta viik­koa. Mo­net naut­ti­vat ran­ta­ke­leis­tä ja liik­ku­mi­ses­ta har­vi­nai­sen läm­pi­mäs­sä ke­sä­sääs­sä, mut­ta kai­kil­le ei pit­kä läm­min jak­so mais­tu. Vaa­ral­lis­ta tu­ka­la hel­le on eten­kin ris­ki­ryh­mil­le, ku­ten pit­kä­ai­kais­sai­rail­le, ikään­ty­neil­le ja pie­nil­le lap­sil­le. Myös mo­net ul­ko­na työs­ken­te­le­vät pi­tä­vät hel­let­tä kiu­sal­li­se­na.

Lo­mal­la on ai­kaa teh­dä sel­lais­ta, mi­hin työ­kii­reis­sä ei eh­di. Lu­em­me pal­jon – eri­tyi­ses­ti muis­tel­mia ja elä­män­ker­to­ja – jut­te­lem­me tut­tu­jen ja su­ku­lais­ten kans­sa ja muis­te­lem­me; muis­te­lem­me sel­lai­sia asi­oi­ta, jot­ka olem­me jo unoh­ta­neet tai jois­ta em­me tie­dä mi­tään. Kes­kus­te­le­mi­nen mui­den, usein van­hem­pien ih­mis­ten kans­sa ve­res­tää muis­to­ja ja he­rät­tää ha­lun tie­tää li­sää.

Ke­sä­ta­pah­tu­mien kul­ta-ai­ka on al­ka­nut ja täl­lä ker­taa säät­kin suo­si­vat, kun Suo­men yl­le on park­kee­ran­nut hel­tei­nen il­ma­mas­sa. Tu­le­va­na vii­kon­lop­pu­na juh­li­taan vuo­den lap­pi­lai­ses­sa ky­läs­sä Ke­lon­te­ke­mäs­sä mu­sii­kin sä­es­tyk­sel­lä. Ult­ra­juok­si­jat hank­ki­vat puo­les­taan hien pin­taan kan­sal­lis­puis­tos­sa juok­se­mal­la Het­taan pi­dem­män ja ly­hy­em­män kaa­van mu­kaan. Poh­joi­ses­sa ke­sä­ta­pah­tu­mak­si voi­daan lu­kea myös vuo­sit­tai­set va­san­mer­ki­tyk­set, jot­ka on nyt saa­tu val­miik­si. Mer­ki­tyk­set ko­ko­a­vat usein mel­kein koko ky­län yh­teen. Soit­to­kier­rok­sen mu­kaan va­so­ja on syn­ty­nyt ke­vääl­lä vä­hin­tään­kin koh­ta­lai­ses­ti. Po­ro­jen li­sään­ty­mis­tä hait­ta­si se, et­tä vii­me kesä oli kyl­mä ja mär­kä ja sitä seu­ra­si sie­ne­tön syk­sy.

Kä­sil­lä on yk­si Kit­ti­län ke­sän odo­te­tuim­mis­ta vii­kon­lo­puis­ta. Moni kit­ti­lä­läi­nen ajoit­taa lo­man­sa ke­sä­mark­ki­noil­le, ja usea en­ti­nen kit­ti­lä­läi­nen suun­taa sil­loin ko­ti­seu­dul­leen ta­paa­maan tut­tu­ja ja su­ku­lai­sia. Kit­ti­lään tul­laan myös naa­pu­ri­kun­nis­ta, vaik­ka sa­maan ai­kaan osu­vat Pa­ja­lan mark­ki­nat saat­ta­vat­kin jon­kin ver­ran ro­kot­taa kä­vi­jöi­tä jo­ki­var­ren kun­nis­ta.

Van­has­sa mus­ta­val­ko­ku­vas­sa on mies ja pie­ni lap­si. Mie­hel­lä on val­kea par­ta ja työ­tä­teh­neet kä­det. Hän hy­myi­lee, ja sil­mien ym­pä­ril­lä on pit­kät ry­pyt. Lap­sel­la on vaa­lea pai­ta ja pol­vi­hou­sut, epä­ta­sai­nen ot­sa­tuk­ka ja va­rau­tu­nut il­me. Tie­dän, et­tä mies on hui­jat­tu ku­vaan, pi­te­le­mään las­ta ku­vaus­ta var­ten. Mies on pap­pa­ni äi­ji eli pap­pa­ni isoi­sä, ja muu­ta ku­vaa hä­nes­tä ei ole. Lap­si on hä­nen lap­sen­lap­sen­sa, pap­pa­ni pik­ku­ve­li. Lap­sen iäs­tä pää­tel­len vuo­si on 1939 tai 1940.

Muo­vin mää­rään on ha­vah­tu­nut kun­nol­la vas­ta sen jäl­keen, kun sitä on al­ka­nut ke­rä­tä ja kier­rät­tää. Kaik­ki on kie­dot­tu, pa­kat­tu ja pa­ke­toi­tu muo­viin. Mel­kein kai­kes­sa, min­kä kau­pas­ta os­taa, on muo­via, pa­him­mil­laan muo­vi­pak­kauk­sen si­säl­lä on muo­vi­pak­kaus. Muo­vi on ol­lut vii­me päi­vi­nä myös ot­si­kois­sa, sil­lä EU-ko­mis­sio ha­lu­aa ym­pä­ris­tö­syis­tä kiel­tää ja kor­va­ta muil­la ma­te­ri­aa­leil­la ker­ta­käyt­tö­muo­vin, ku­ten me­hu­pil­lit, ker­ta­käyt­tö­haa­ru­kat ja muo­vi­var­ti­set pum­pu­li­pui­kot.

Tal­vi oli pit­kä ja kyl­mä. Pi­ha­lin­nut­kin lois­ti­vat pois­sa­o­lol­laan, jo­ten ruo­kin­ta­pai­kal­le kip­paa­ma­ni au­rin­gon­ku­kan­sie­me­net pää­tyi­vät ora­va­yh­dys­kun­nan ruo­an­su­la­tus­jär­jes­tel­mään. Luon­nos­sa liik­ku­es­sa ei juu­ri muu­ta kuu­lu­nut kuin sa­tun­nais­ten riek­ko­jen pa­koon­läh­tö­pä­kä­tys­tä, ja ke­vät­tal­ven puo­lel­la ta­vi­o­kuur­nat vi­ser­si­vät kuu­lu­vas­ti aa­mun­ka­jos­sa. Pöl­löt­kin oli­vat muil­la mail­la myy­riä et­si­mäs­sä. Eh­kä juu­ri tä­män vuok­si ilah­du­tin it­se­ä­ni asen­ta­mal­la pu­he­li­mee­ni vies­ti- ja soit­to­ää­nik­si lin­tu­jen ää­niä. What­sapp-vies­tin merk­ki­ää­nek­si pää­dyin lait­ta­maan pie­ka­nan nau­ku­van va­roi­tu­sää­nen. Vies­ti­ryh­män ää­nek­si tar­koi­tus oli lait­taa kui­kan huu­to, mut­ta ereh­dyin, ja lai­toin­kin ää­nek­si kui­kan toi­sen yh­tey­den­pi­to­ää­nen, mikä on lä­hin­nä ma­ta­laa mu­ri­naa. Nyt olem­me tul­leet sii­hen ti­lan­tee­seen, et­tä työ­ka­ve­ri­ni on il­moit­ta­nut vi­haa­van­sa lin­tu­ja mi­nun vuok­se­ni. Ei­hän pie­ka­nan ää­ni toki ole ko­vin kau­nis­ta kuul­ta­vaa, eten­kin kun ää­ni­tal­len­ne sat­tui ole­maan ai­ka pit­kä.

Lu­met läh­ti­vät ko­vaa kyy­tiä mai­se­mas­ta, ja nyt esil­le tul­lei­ta ros­kia on ke­rät­ty ym­pä­ris­tös­tä ah­ke­ras­ti. Pe­rin­tei­nen sii­vous­päi­vä jär­jes­tet­tiin kir­kon­ky­läl­lä kes­ki­viik­ko­na, ja myös si­vu­ky­lil­lä on omia sii­vous­päi­viä. Kou­luil­la­kin ros­kia on ke­rät­ty. Luk­ka­rin kou­lul­la ym­pä­ris­tö­a­si­oi­hin on pa­neu­dut­tu eri­tyi­sen tar­kas­ti jo kah­den vuo­den ajan Vih­reä lip­pu -pro­jek­tin myö­tä. Ym­pä­ris­tö­kas­va­tus­hank­keen an­si­os­ta kier­rä­ty­sop­pia on men­nyt pait­si op­pi­lail­le myös ko­tiin van­hem­mil­le. Kou­lus­sa on teh­ty oi­val­luk­sia esi­mer­kik­si jät­tei­den vä­hen­tä­mi­sek­si. Kit­ti­lä on toi­nen lap­pi­lai­nen kun­ta, jol­le lip­pu on myön­net­ty. Kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen oh­jel­maa jär­jes­tä­vä FEE Suo­mi ke­huu, et­tä Kit­ti­läs­sä on ta­ka­na erit­täin on­nis­tu­nut ja mo­ni­puo­li­nen pro­jek­ti.

Muu­tok­set nä­ky­vät leh­den ra­ken­tees­sa ja ul­ko­a­sus­sa, mut­ta myös toi­mi­tus­jär­jes­tel­mä on uu­sit­tu. Säh­kö­pos­ti­o­soit­teet ja net­ti­si­vut­kin muut­tu­vat. Pian ko­ti­paik­ka­kun­nan uu­ti­set voi lu­kea omil­la tun­nuk­sil­laan ne­tis­tä, vaik­ka pa­pe­ri­nen ver­sio ei jos­tain syys­tä oli­si laa­tik­koon tie­tään löy­tä­nyt.