Lomalla niin monen puheissa vilahdelleet paikannimet tulivat vihdoin minullekin tutuiksi ihan oikeasti. Pyhäkero, Hannukuru, Pahakuru, Nammalakuru. Kävelin Hetasta Pallakselle, tuon yhden tunnetuimmista vaellusreiteistä tässä ihan meidän takapihallamme.
Ounasjoki näyttäytyi kauniina, kun kenraaliharjoituksena järjestetty jokilasku lipui virran mukana Raattamasta Tepastoon. Hyvän vesitilanteen ja mukavan seuran vuoksi kulku oli leppoisaa.
Tällaisen monipaikkaisen kittiläläisen kesään kuuluu aina käynti paikallisissa museoissa. Palsan taidemuseo on jo helppoutensakin takia pakollinen käyntikohde, sillä se sijaitsee Narikalla. Sinne olen vienyt myös vieraitani. Särestöniemen taidemuseoon johtava tie on valitettavan huonossa kunnossa erityisesti sääriittoaikana, mutta kesälläkin huonon tien kunnon korvaavat museon vaihtuvat näyttelyt. Tänä vuonna suuntaan sinne Kotiseutupäivien retkellä syyskuussa. Pakatissa sijaitsevassa kotiseutumuseossa on tänä kesänä ollut monia tapahtumia.
Pitkin Eurooppaa valmistaudutaan energianiukkaan talveen ja ihmisiä kannustetaan omatoimiseen säästämiseen. Venäjän kaasuhanojen katkaiseminen vaikuttaa myös Suomeen esimerkiksi hinnoittelun kautta.
Tämän viikon lehdessä on jututettu kahta liikunnallista nuorta – pöytätennistä pelaavaa Henri Kujalaa ja triathlonin kokeilukisan käynyttä Viljam Kangasta. Kummatkin harjoittelevat monipuolisesti eri lajeja, mikä onkin fiksua nuorena.
Mari Palomaa
Heti alkuun voin sanoa, että en ole kummoinenkaan runojen asiantuntija, mutta ystävä kylläkin. Tuo, kirjallisuuden kenties epäkaupallisin osa-alue on kuitenkin kiehtonut ja kiinnostanut minua aina. Kirjahyllystä löytyy muutama kymmenen runoteosta ja olenpa joskus lainaillut niitä kirjastostakin.
Hillat ovat taas monen mielessä, kun marjat ovat alkaneet kypsyä jängillä nopeaa tahtia. Hyviä saaliita on saatu tänä kesänä Keski-Suomea myöten.
Alue oli todella kaunista ja helppokulkuista vaellusmaastoa, ja satuin paikalle parhaaseen kasvien kukinta-aikaan. Esimerkiksi harvinaisia jääleinikkejä oli korkeimmilla tuntureilla lumikenttien lähellä vieri vieressä. Jääleinikki on yksi arktisista lajeista, joka on vaarassa hävitä tuntureilta ilmaston lämmetessä. Kukat loistivat nyt lumenvalkoisina, mutta kasvin valkoinen väri muuttuu kameleonttimaisesti kesän edetessä ja uv-säteilyn vaikutuksesta pinkiksi. Jääleinikki on maailman pohjoisimpana kukkiva kasvi, ja se maistuu ainakin porolle.
Kesävieraita on ollut Lapissa jälleen mukavasti, vaikka ulkomaillekin pääsee jo matkustamaan. Levin matkailusta kesäkuun osalta myynnin kerrotaan yltäneen viime kesäkuun tasolle, jolloin tulos oli jopa parempi kuin koronaa edeltävät vuodet. Meneillään oleva heinäkuukin näyttää hyvältä vaikka se voi jäädä myynnillisesti viimevuotisesta ennätysheinäkuusta.
Sain jo lapsena tietää, että uudenvuodenyö on merkittävä hetki. Ei pelkästään sillä, että silloin vuosi vaihtuu ja raketit paukkuvat näyttävästi, vaan myös sen vuoksi, että uudenvuodenyönä oleva tähtien määrä kertoo tulevan kesän hillasadosta. Eli jos tähtiä on runsaasti, niin heinä–elokuussa on odotettavissa raskaita ja hikisiä reissuja, tai jos taivas on vastaavasti pilvessä ja tähdet pois näkyvistä, niin silloin hillareissut tulevat olemaan – jos mahdollista vieläkin raskaampia. Moinen ennustus tuskin pitää paikkaansa, mutta se viestii osaltaan muun muassa hillaksi, suomuuraimeksi, valokiksi, lakaksi ja soiden kullaksikin kutsutun marjan arvostuksesta.
Metsänistutus on monille tuttua kesätyötä, ja itsekin olin lukioaikoina kahtena kesänä istuttamassa metsää Karhulan tienoilla. Auto vei aamulla seitsemän aikaan metsään ja toi takaisin neljän jälkeen. Metsänistutus oli mukavaa ja hyvin palkattua ulkotyötä, mutta myös raskasta. Urakkapalkan vuoksi taimia täynnä ollut vakka painoi – erityisesti se painoi silloin, kun taimia piti kesäkuumalla kastella. Alue oli ojitettua entistä metsää tai rääsikköä. Kovaan ja kiviseen maahan taimet istutettiin metallisen pottiputken avulla. En muista enää istutettuja taimimääriä, mutta ei työ ollut turhaa, sillä alueella kasvaa nyt taas puita. En kyllä tiedä, koska sinne päästään metsänhakkuuseen.
Vaikka eletään keskikesää, uutisia piisaa. Tässä lehdessä kerromme muun muassa vasta valitun kunnanjohtaja Jari Rantapelkosen hakeutumisesta Sodankylään sekä kaivoksen oikeudessa kumoutuneista laajennuksen ympäristöluvista. Uutisoimme myös esimerkiksi siitä, että Santeri Hänninen sijoittui viikonloppuna toiseksi Ironman-kisassa ja että Jalmari Tammela saavuttaa tänään sadan vuoden iän.
Jätelainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan, ja mittavat muutokset koskettavat myös yrittäjiä ja asukkaita Kittilässä. Yrittäjien erilliskeräysvelvoite eli velvoite järjestää lasin, muovin, metallin, paperin, kartongin ja biojätteen keräys, astuu voimaan tämän viikon perjantaina. Taajamissa sijaitsevien, vähintään viiden hengen kiinteistöjen on järjestettävä erilliskeräyksen keräysastiat kuntoon ensi vuoden lokakuun alkuun mennessä, biojätteen osalta päivämäärä on vielä auki. Kittilässä velvoite koskee reilua sataa kiinteistöä.
Tässä lehdessä on kirjoitus punakottaraishavainnosta Kittilässä. Lintuharrastajat onnistuivat bongaamaan harvinaisen linnun Alakittilässä 17. kesäkuuta, ja sitä tultiin katsomaan kauempaakin.
Varhaisaamu paistaa metsikön läpi, ja rantasipi ponnahtaa jaloista samotessani joelle. Kuulen Muotkakosken tutun kohinan. Törmällä ihailen auringonsäteiden kultaamia vesikuohuja. Kirjosieppo ilmoittaa reviiristään. Urokselle ei yksi kesäkaveri riitä, haussa on juhannusmorsio.
Rauhalassa vietettiin lauantaina kittiläläisittäin ja ehkä valtakunnallisestikin harvinaista juhlaa. Kylään on rakennettu talkootyönä uusi kylätalo. ”Rauhalan kylä näyttää esimerkkiä siinä, mitä tarkoittaa yhteisöllisyys. Juhlimme kylätaloa, jonka tekivät kyläläiset”, avajaisjuhlan juontanut Jukka Sirkkala sanoi toivottaessaan juhlaväen tervetulleeksi. Yhteistä ponnistusta kiitettiin ja kehuttiin myös juhlaan tuoduissa kuntien ja kylien tervehdyksissä.
Lapin kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, mikä asettaa pohjoisen ihmisille omat haasteensa. Eteläiseen Suomeen nähden kesä napapiirin pohjoispuolella kun on kuukautta lyhyempi molemmista päistä. Tästä johtuen sulan maan puuhastelut ja talveen varautumiset tulee tehdä aikailematta.
Mustikka ja hilla kukkivat jo Kittilässäkin – ja molemmat harvinaisen runsaasti. Moni on tähän aikaan vuodesta syönyt pakastimestaan edelliskesäiset marjat, ja nyt toivotaan suotuisia olosuhteita uuden sadon kehittymiselle. Innokkaimmat koluavat suon laitoja tarkistamassa tilannetta pitkin kesää, ja kun hilla alkaa kypsyä, se on menoa.
Tällä hetkellä monien kiireisiin kuuluvat lomasuunnitelmat. Kuka suuntaa ulkomaille, kuka mökille tai merelle, kuten monet täällä rannikolla. Monille kotiseutu on tärkeä lomaviettopaikka, ja siellä on usein mökki.
Kittilässä on kaikkiaan yli 30 kylää, joiden asukasmäärät vaihtelevat alle kymmenestä useaan sataan. Kunta on pinta-alaltaan laaja, ja esimerkiksi pohjoisimman ja eteläisimmän kylän välinen etäisyys on yli 140 kilometriä.
Vanhus- ja vammaispalveluissa on työntekijä- ja sijaispula. Uusia työntekijöitä ei saada rekrytoitua, eikä sijaisia ole tarpeeksi. ”Voi sanoa, että kaikki henkilöt, jotka on löydetty, on palkattu”, kunnan hoivapalvelupäällikkö Katja Hietanen kertoo.
”Oi Odessa, sä helmi Mustanmeren, oi Odessa sä hurmasit mun niin” – sanoja tapailen, kun nousen Potjomkinin portaiden ylätasanteelle. Portaat tulivat maailmankuuluksi venäläisohjaaja Sergei Eisensteinin elokuvasta Panssarilaiva Potemkin. Lähes satavuotista filmiä on esitetty myös Sodankylän filmifestivaalilla. Festivaalien guru, hiljattain edesmennyt oululaissyntyinen Peter von Bagh arvotti filmin maailmanvalioiden kärkipäähän. Sanoo filmin keskeisten osien niveltyneen toisiinsa.
Kesä on jo lähellä. Viimeisin ”lintutosentin” Kittilälehteen laatima linturaportti kertoo, että käki kukkui viime viikolla Kenttälässä. Muutkin odotetut muuttolinnut ovat saapuneet kotituntureille ja jokivarsille. Koivukin on jo heleän vihreällä hiirenkorvalla.
Tuli käytyä isossa kaupungissa, Turussa, ja ensi alkuun se oli taas ihan mahtavaa! Elämää, ihmisiä, säpinää, iloisia ohikulkijoita. Jokainen oli sellainen kuin halusi ja kulki muiden välittämättä. Kaiken ikäisiä ihmisiä ja kaikkia sukupuolia. Oli kuin ulkomailla olisi, kun kuunteli suurten rakennusten keskellä vieraita kieliä. Tai no, lähinnä ruotsia.
Kerroimme viime viikon lehdessä Kuolavaara-Keulakkopään tuulipuiston huoltamisesta. Myllyt ovat jauhaneet sähköä nyt seitsemän vuotta, ja niiden siluetit ovat tulleet tutuiksi ainakin luonnossa liikkujille.
Alakylän eteläpuolelle, kymmenien kilometrien päähän Kittilän kirkonkylästä ja useiden kilometrien päähän asutuksesta, on suunnitelmissa 11 000 hehtaarin suuruinen, 50–60 tuulivoimalan puisto, joka maksaisi toteutuessaan kiinteistöveroja Kittilän kunnalle ja vuokraa sopimuksen tehneille maanomistajille seuraavan 60 vuoden ajan.
Nykyisessä maailmanpoliittisessa ja energiatalouden tilanteessa Kittilässä ollaan kunnanvaltuuston 16. toukokuuta jätetyssä aloitteessa linjaamassa, että kunnan alueella ei käynnistetä tuulivoiman kaavoitushankkeita kuluvalla valtuustokaudella vuosina 2021–2025. Tämä antaa virheellisen viestin, että Kittilässä ei kannattaisi kartoittaa tuulivoimaloille soveltuvia alueita.
Viime viikolla rannassa kävellessäni jaloista pyrähti lentoon kevään ensimmäinen taivaanvuohi. Pitkä-nokkainen lintu nousi heinikosta vaappuvaan lentoon ja nousi pian pisteeksi taivaalle. Korkeuksista se pian syöksyi jo alas ja viritteli pyrstösulkiaan, joista sen mäkättävä soidinääni lähtee. Taas pysäytti ajattelemaan, kuinka nuinkin hassulla tyylillä lentävä siivekäs on Kittilään asti päässyt.
Sulavat lumet paljastavat taas tutun roskacoctailin tölkkeineen, tupakantumppeineen ja kasvomaskeineen. Vaikka ilmiö on jokakeväinen, Levillä on nyt herätty maiseman roskaisuuteen, ja asiaan aiotaan puuttua. Tuoreen kyselyn mukaan Levin yleinen siisteys on vuosien mittaan huonontunut.
Tukholmassa 12. toukokuuta 1806 syntyneestä J. V. Snellmanista kehittyi yksi vuosisadan merkittävimmistä kansallisuusaatteen miehistä. Tähän liittyen vietämme huomenna myös suomalaisuuden päivää. Koulussa myimme hänestä kuvallisia rintamerkkejä, myöhemmin säästimme lompsassa samalla kuvalla painettua satasta. Monitaitoinen Snellman toimi 75-vuotisen ikänsä aikana tehtävissä, että häntä voi verrata maamme Leonardo da Vinciin?