Suu­res­ti ar­vos­ta­ma­ni älyk­kö, hu­maa­ni tie­de­mies Es­ko Val­ta­o­ja sa­noi tv:ssä ru­man sa­nan vii­me vii­kol­la. Hän ei sa­no­nut mi­tään ki­ro­sa­naa tai esi­mer­kik­si ih­mis­ten su­ku­e­li­miin viit­taa­vaa, vaan sa­nan, jon­ka har­teil­la pai­naa vuo­si­kym­men­ten ja -sa­to­jen or­juu­den, alis­ta­mi­sen, epä­ta­sa-ar­von, syr­jin­nän, toi­seut­ta­mi­sen ja louk­kaa­mi­sen pai­no. Oi­ke­as­taan en­nem­min pa­han sa­nan kuin vain ru­man sa­nan. Sa­nan, joka pai­not­taa ihon­vä­riä. Kyl­lä, sen sa­nan, joka viit­taa tum­maan ihon­vä­riin, al­kaa n-kir­jai­mel­la ja jota en ha­lua kir­joit­taa tai edes sa­noa. Kut­su­taan sitä siis n-sa­nak­si.

Tu­li­ko huo­not poh­jat? tämä huo­li on ol­lut tänä syk­sy­nä mo­nien mie­les­sä tääl­lä Pal­lak­sen ty­vel­lä, ja ai­van var­mas­ti koko po­ron­hoi­to­a­lu­eel­la. Eräs tut­tu­ni epäi­li, et­tä on­ko­han koko ter­mi jo ka­to­a­vaa kan­san­pe­rin­net­tä, mut­ta ei se tai­da ol­la.

Ei sii­tä mon­taa su­ku­pol­vea ole, kun Kit­ti­läs­sä­kin käy­tiin kaup­pa­reis­sus­sa Kum­pu­tun­tu­rin yli va­el­ta­en, Jee­si­ö­jo­kea sau­vo­en tai jän­kiä ylit­tä­viä te­la­tei­tä mars­sien. Ruo­ka­tar­pei­ta oli han­kit­ta­va ker­ral­la pal­jon. So­tien jäl­keen suu­ret sa­vo­tat toi­vat vä­keä ky­liin, ja vä­hän­kin isom­paan si­vu­ky­lään oli kan­nat­ta­vaa pe­rus­taa ruo­ka­ta­va­ra­kaup­pa. Vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä kaup­pa­mat­kat ovat taas kas­va­neet, usein kah­vi­mai­to on ha­et­ta­va kym­me­nien ki­lo­met­rien pääs­tä. Oi­ke­aan ky­lä­kaup­paan voi tu­tus­tua vie­lä esi­mer­kik­si Kal­los­sa, Raat­ta­mas­sa ja Lo­hi­ni­vas­sa.

Mie­hel­lä on pääs­sään tum­ma hat­tu ja rie­ka­lei­set vaat­teet. Hän pi­te­lee kä­si­ään sor­met ha­ral­la por­tail­la is­tu­van nai­sen pal­jaan pol­ven pääl­lä. Ku­va­teks­tis­sä lu­kee: ”Vil­le Pa­lo­maa pa­ran­taa kos­ke­maa. Ko­la­rin Kur­tak­ko.”

”Minä juon nyt kah­via”, ”Voi­ko vi­tu­tuk­seen kuol­la?”, ”Me kyl­lä ta­paam­me nah­ku­rin or­sil­la” ja nyt il­mei­ses­ti ” Hei, boom-boom-boo­me­ri, jäi­tä hat­tuun, ota coo­lim­min!”

Suo­ma­lai­nen syö vuo­des­sa kes­ki­mää­rin 50 gram­maa sär­keä. It­se mo­nin­ker­tais­tin mää­rän vii­me vii­kol­la, kun sa­vus­tin en­sim­mäis­tä ker­taa tätä ta­lous­sii­ak­si­kin kut­sut­tua ka­laa. Tuu­las­tus­reis­sul­la va­lo­kei­laan il­mes­tyi niin pak­su­ja ka­lo­ja, et­tä pi­ti­hän niis­tä pari saa­da mu­kaan sii­ko­jen ja hau­en ka­ve­rik­si. Kun sär­jet oli­vat tar­peek­si suu­ria, ei­vät ruo­dot­kaan juu­ri hai­tan­neet. Ei­vät pal­jon sii­al­le hä­vin­neet!

Jos­kus tu­lee pa­lau­tet­ta ko­lum­neis­ta­ni. Täl­lä ker­taa pyy­det­tiin ker­to­maan rii­hes­tä. Nyt on se vuo­de­nai­ka, jol­loin rii­hien käyt­tö vie­lä maa­il­man­so­tien vä­li­se­nä ai­ka­na oli yleis­tä. Van­hois­sa maa­lais­ta­lo­jen pi­ha­pii­reis­sä rii­hi oli etäi­sin ra­ken­nus. Si­sään­läm­pi­ä­vän uu­nin vuok­si se oli al­tis pa­la­maan.

Elä­mäs­sä tu­lee vas­taan kai­ken­lai­sia opet­ta­jia. Oli ala-as­teen ylä­luok­kien opet­ta­ja­ni, joka ai­vas­ti niin, et­tä luok­ka rai­kui – ja ai­vas­ti usein. Ylä­kou­lun lii­kun­na­no­pet­ta­ja jäi mie­leen lu­kui­sis­ta hiih­to- ja suun­nis­tus­tur­hau­tu­mi­sis­ta­ni, mut­ta an­toi myös pe­la­ta usein kori- ja len­to­pal­loa. Lu­ki­os­sa eng­lan­ni­no­pet­ta­ja liet­soi in­noi­tus­ta­ni lu­kea, pu­hua ja kir­joit­taa eng­lan­tia. Se in­to to­sin sit­tem­min sam­mah­ti. Am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa osa opet­ta­jis­ta oli suo­ras­taan to­ve­ril­li­sia, osal­lis­tui­pa joku heis­tä jos­kus op­pi­lai­den il­lan­viet­toon­kin.

Olet­te­ko kuul­leet Di­gi­ke­hit­tä­mi­nen ja kes­tä­vät ky­lä­ver­kot yri­tys­ten ke­hit­tä­mis­tar­pei­den ra­ja­pin­noil­la Tun­tu­ri-La­pis­sa -hank­kees­ta?

Vii­me vii­kol­la vie­tet­tiin hä­vik­ki­viik­koa, ja lap­sen kou­lus­sa seu­rat­tiin, kuin­ka pal­jon ruo­kaa päi­vit­täin hei­te­tään lau­ta­sil­ta ros­kiin. Ruo­ka­jä­te pun­nit­tiin, ja kun yk­si ruo­ka-an­nos on kes­ki­mää­rin tie­tyn pai­noi­nen, voi­tiin las­kea hä­vik­ki. Päi­vit­täi­nen hä­vik­ki ker­rot­tiin op­pi­lail­le la­pul­la ruo­ka­lan sei­näl­lä.

Vii­me vii­kon­lop­pu­na oli rus­kan vä­ri­lois­to par­haim­mil­laan. Tun­tu­rei­den maa­rus­ka oli mie­les­tä­ni näyt­tä­vin vuo­si­kau­siin. Tai en oi­ke­as­taan muis­ta pa­rem­paa näh­nee­ni Enon­te­ki­ön ete­lä­puo­lel­la.

Näin in­ter­ne­tis­sä ku­van hais­ta. Se ei ol­lut mikä ta­han­sa hai, vaan grön­lan­nin­hai eli jää­hai eli hol­ke­ri. Erit­täin pit­käi­käi­sek­si tie­det­ty eläin voi elää hy­vin pa­ri­kin sa­taa vuot­ta, mut­ta tämä yli seit­se­män met­riä pit­kä ja lä­hes ton­nin pai­noi­nen yk­si­lö mai­nit­tiin 393-vuo­ti­aak­si.

Elo­kuun kah­den­nen­kym­me­nen­nen päi­vän sor­sas­ta­jat ovat tu­lil­la ker­taa­mas­sa päi­vän tun­to­jaan. Koi­vu­ti­kuis­sa pais­tu­vat kä­ris­te­mak­ka­rat, ve­neis­sä muu­ta­ma tavi ja sot­ka. Tois­ta oli en­nen, kun lin­nus­ta­jil­la oli saa­lii­naan edel­lis­ten li­säk­si si­ni­sor­saa, haa­pa­naa, har­maa­sor­saa ja jou­hi­sor­saa. Tu­lis­te­li­jat ei­vät tie­dä ta­ri­naa­ni. Ker­ron­pa sii­tä lä­hi­his­to­ri­an:

En­nen suo­ra­tois­to­pal­ve­lui­den maa­il­maa, jos et pääs­syt per­jan­tai-il­tai­sin kel­lo 19.30 kat­so­maan lem­pi­sar­ja­si uu­sin­ta jak­soa, se jäi ko­ko­naan kat­so­mat­ta. Uu­sim­mat juo­nen­kään­teet piti ti­va­ta ys­tä­vil­tä. Ny­ky­ään tv:stä tu­lee kat­sot­tua ai­no­as­taan kym­pin uu­ti­set ja teks­ti­ka­na­van sivu 201 eli ur­hei­lu­tie­dot­teet. Tu­le­va­na syk­sy­nä ai­on ot­taa tv:n pe­rus­ka­na­vien kat­so­mi­sen osak­si ar­ke­a­ni.

Nii­tän 1950-lu­vul­la Kit­ti­län vii­ka­te­mark­ki­na-ai­kaan ”kal­li­tul­la” työ­vä­li­neel­lä hy­vä­kas­vuis­ta hei­nää. Kym­me­nen vuo­den po­jan in­nol­la vih­re­ää luo­koa syn­tyy van­koil­le kar­heil­le. Niit­tou­ra­ni ete­nee hel­pos­ti lei­kat­ta­val­le kort­teel­le, ja vie­lä täs­tä­kin eteen­päin kiin­nos­ta­ma­ni rä­meen suun­taan. Siel­lä on mie­len­kiin­toi­nen nä­ky­mä.

Uu­den val­tuus­ton maa­nan­tai­ses­sa ko­kouk­ses­sa muis­tel­tiin vie­lä hiu­kan van­ho­ja, mut­ta pää­o­sin kat­seet oli jo suun­nat­tu eteen­päin. Luot­ta­mus­paik­ko­jen jaon kii­tel­tiin su­ju­neen yh­tei­sym­mär­ryk­ses­sä. Pai­kat oli neu­vo­tel­tu en­nak­koon, pää­tök­set nui­jit­tiin so­pi­muk­sen mu­kaan ja ko­kous oli ohi pa­ris­sa tun­nis­sa. Nel­jä vuot­ta sit­ten pai­kat ja­et­tiin pit­käl­lis­ten ää­nes­tys­ten jäl­keen.

Kun­nan­hal­li­tus kä­sit­te­li tiis­tai­na kun­nan vuok­ra-asun­toi­hin liit­ty­vää sel­vi­tys­tä. Sel­vi­tyk­sen mu­kaan asun­toi­hin jo­not­taa täl­lä het­kel­lä kir­kon­ky­läl­lä 40 ja Sir­kas­sa 53 ha­ki­jaa. Sir­kas­sa tyh­jiä asun­to­ja ei ole tar­jo­ta käy­tän­nös­sä yh­tään.