Pais­to­mit­ta­ri­a­kin voi­si käyt­tää, mut­ta Jal­ka­nen on lei­po­nut jo niin mon­ta lei­pää, et­tä oi­ke­an­lai­nen ää­ni riit­tää.

Net­ta Körk­kö ja Tai­ka Mu­sik­ka poh­ti­vat nau­hal­la mer­ki­tyn kuu­sen pi­tuut­ta. Tä­hän saak­ka teh­tä­vät ovat ol­leet help­po­ja, ja ty­töt ovat tun­nis­ta­neet pyy­de­tyt puu­la­jit. Vie­lä on löy­det­tä­vä kuu­sen ja män­nyn käpy ja vie­tä­vä ne teh­tä­vä­ras­tia hoi­ta­val­le pai­kal­li­sen met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen met­sä­neu­vo­jal­le Jar­mo No­po­sel­le.

Mum­mot hiih­tä­vät, mum­mot pot­kut­te­le­vat. Kir­jas­ton näyt­te­lys­sä on esil­lä mui­ta­kin ai­hei­ta, mut­ta pää­o­saa esit­tä­vät mum­mot. Ne nou­si­vat Rami Lum­peen te­ok­siin sat­tu­mal­ta.

Lem­pää­läs­tä Kön­kääl­le muut­ta­nut ja uu­den hy­vin­voin­ti­pis­teen pe­rus­ta­nut Lau­ra Kok­ko­nen toi­voo, et­tä pai­kal­li­set ja mat­kai­li­jat löy­täi­si­vät tien­sä hä­nen luok­seen. Kok­ko­nen käy edel­leen hoi­ta­mas­sa asi­ak­kai­taan ai­ka ajoin myös yri­tyk­sen toi­ses­sa toi­mi­pis­tees­sä Tam­pe­reel­la, mut­ta luon­to ja La­pin vä­li­tön il­ma­pii­ri sai­vat yrit­tä­jän muut­ta­maan Kit­ti­lään.

Po­kan pien­len­to­kent­tä val­mis­tui lii­ken­nöin­ti­kun­toon en­nä­tys­vauh­dis­sa syk­syl­lä 1996. Kit­ti­lä­leh­ti ker­toi, et­tä kak­si Maan­siir­to­lii­ke Kaar­lo Kur­ki­sen työ­ko­net­ta teki töi­tä kak­si pit­kää päi­vää, jol­loin kent­tä oli­kin jo käy­tän­nös­sä val­mis.

Käyn­nis­sä ovat pai­kal­li­sen Levi Golf ry:n mes­ta­ruus­ki­sat, ja Kor­ho­sen ryh­män läh­tö­ai­ka on pian. Ki­sat ovat avoi­met kai­ken­ta­soi­sil­le pe­laa­jil­le, ja ne käy­dään pil­ke sil­mä­kul­mas­sa, mut­ta kisa-
sta­tus te­kee päi­väs­tä sil­ti eri­tyi­sen.

On il­ta­päi­vä, ja Hel­mi Rau­ha­laa vä­syt­tää. Anu Rau­ha­la on tul­lut kat­so­maan pal­ve­lu­ta­los­sa asu­vaa anop­pi­aan ja vie tä­män het­kek­si ulos au­rin­koon. Muu­ta­man vuo­den ta­kai­sen ai­voin­fark­tin vuok­si vie­raan on vai­kea saa­da Hel­min pu­hees­ta sel­vää, mut­ta sen ym­mär­tää sa­noit­ta­kin, et­tä pu­nai­set pih­la­jan­mar­jat ilah­dut­ta­vat van­hus­ta.

Vii­me vuo­den mar­ras­kuus­sa Ni­va­las­ta Kit­ti­lään per­heen­sä kans­sa muut­ta­nees­ta Mei­mi Myl­ly­läs­tä tu­lee en­si vii­kol­la eka­luok­ka­lai­nen, kun lu­ku­vuo­si jäl­leen start­taa. Isän, äi­din ja vel­jen­sä Ei­non kans­sa asu­va tu­le­va kou­lu­lai­nen odot­taa kou­lun al­ka­mi­ses­sa eni­ten sitä, et­tä saa viet­tää ai­kaa ys­tä­vien kans­sa.

Tänä ke­sä­nä jo mon­ta ker­taa hil­las­sa käy­nyt te­pas­to­lai­nen Mik­ko Rau­ha­la ker­too hil­la­ke­sän ole­van vii­me vuot­ta huo­nom­pi. Hil­la­ke­säs­tä en­nus­tet­tiin hy­vää ja an­toi­saa, mut­ta poi­mi­tut mää­rät ker­to­vat tois­ta ta­ri­naa.

Ala­ky­läs­sä Ou­nas­jo­en ran­nal­la rul­la­taan siir­to­nur­mik­koa pai­kal­leen ja teh­dään pi­han vii­meis­te­ly­töi­tä. Lau­an­tai­na ke­sän­viet­to­pai­kan on syy­tä ol­la kun­nos­sa, sil­lä ran­nas­sa juh­li­taan yrit­tä­jä Jor­ma Vai­ni­on 70-vuo­tis­juh­laa sekä hä­nen ni­me­ään kan­ta­van per­hey­ri­tyk­sen 50-vuo­tis­juh­laa. Ran­nal­la on ai­em­min ol­lut Vai­ni­on isän mök­ki. Nyt van­ha mök­ki on pu­ret­tu ja ti­lal­le on ra­ken­net­tu uut­ta vii­me ke­säs­tä läh­tien.

Kit­ti­lä­läis­läh­töi­nen ru­noi­li­ja ja ro­vas­ti Nii­lo Rau­ha­la täyt­ti äs­ket­täin 85 vuot­ta. Hän juh­lis­ti syn­ty­mä­päi­vää pie­ni­muo­toi­ses­ti per­he­pii­ris­sä ko­ti­ta­los­saan Kui­va­sal­mel­la. Vuon­na 1938 ra­ken­net­tu talo on vii­mei­sen kah­den vuo­den ai­ka­na re­mon­toi­tu pe­rus­teel­li­ses­ti lä­heis­ten käyt­töön. Nii­lo Rau­ha­lan poi­ka Mar­ko Rau­ha­la ker­too, et­tä paik­kaan liit­tyy hä­nel­lä­kin pal­jon lap­suu­den muis­to­ja. Hän on ko­toi­sin Ke­mis­tä ja asuu ny­kyi­sin per­hei­neen Hel­sin­gis­sä.

Rau­ha­las­ta läh­töi­sin ole­va Tui­ja Yli­tör­mä­nen on väi­tel­lyt ter­veys­tie­tei­den toh­to­rik­si Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­ta. Väi­tös­ti­lai­suus jär­jes­tet­tiin tou­ko­kuus­sa. Vas­ta­väit­tä­jä­nä ti­lai­suu­des­sa toi­mi­vat do­sent­ti Ou­ti Kans­te Ou­lun yli­o­pis­tos­ta ja kus­tok­se­na pro­fes­so­ri Han­ne­le Tu­ru­nen Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­ta.

Aa­ke­nuk­sen To­to­vaa­ran pir­til­lä vi­hit­tiin 25 vuot­ta sit­ten käyt­töön uu­si luon­to­pol­ku, Jout­sen­pol­ku. 5,5 ki­lo­met­rin mit­tai­nen reit­ti teh­tiin var­si­nai­sen suo­je­lu­a­lu­een ul­ko­puo­lel­le, kos­ka sil­lä ha­lut­tiin näyt­tää, et­tä ta­val­li­ses­sa­kin met­säs­sä on elä­mää. Rei­tin var­rel­le si­joit­tui 1960-lu­vul­la ha­kat­tua met­sää, jo­ten myös met­sän kas­vu­vauh­tiin pää­si tu­tus­tu­maan.

Aa­ro Gran­roth työn­tää ve­neen ve­sil­le tot­tu­nein ot­tein ko­ti­ran­nas­saan Ke­lon­te­ke­män Maan­tie­kum­mus­sa. Sara-koi­ra hy­päh­tää kyy­tiin, en­nen kuin kuin vene eh­tii lii­an kau­as kui­val­ta maal­ta.

Kit­ti­lään saa­tiin en­sim­mäi­nen ma­ton­pe­su­paik­ka 20 vuot­ta sit­ten hei­nä­kuus­sa kun­ta­lais­ten toi­vees­ta, ja paik­ka on edel­leen hy­väs­sä kun­nos­sa ja ko­val­la käy­töl­lä. Al­ku­pe­räi­sel­le pe­su­pai­kal­le on li­sät­ty avaa­mi­sen jäl­keen kui­vaus­te­li­neet ja kui­vaus­man­ke­li, joka on ol­lut ma­ton­pe­si­jöil­le eri­tyi­sen mie­lui­nen.

25 vuot­ta sit­ten hei­nä­kuus­sa jul­kais­tus­sa Kit­ti­lä­leh­den ju­tus­sa Ris­to Ma­te­ro ker­toi omas­ta vuo­den 1970 Kup­la­volk­ka­ris­taan. Ma­te­ro oli au­ton­sa kans­sa Kit­ti­läs­sä tut­tu näky, ja pie­ni­ko­koi­nen mies jopa mah­tui nuk­ku­maan ka­las­tus- ja met­säs­tys­reis­suil­laan au­tos­sa. Kup­lan yk­si val­teis­ta oli, et­tä sii­nä oli tar­peek­si maa­va­raa huo­noim­mil­le­kin teil­le.

Lau­la­ja, mu­sii­kin­te­ki­jä, ää­nen­käy­tön- ja lau­lu­no­pet­ta­ja Rosa Lat­va, 31, tai­tei­li­ja­ni­mel­tään Rosa He­art, on pi­tä­nyt mu­sii­kis­ta pie­nes­tä ty­tös­tä saak­ka. En­sim­mäi­nen soi­tin oli pi­a­no, jol­la hän al­koi te­ke­mään omia kap­pa­lei­taan. Myös ki­ta­raa ja kan­te­let­ta soit­ta­val­ta lau­la­jal­ta on il­mes­ty­nyt kak­si sink­kua, ja tar­koi­tus on jul­kais­ta ko­ko­nai­nen levy tu­le­vai­suu­des­sa.

Pou­ta­sää on vaih­tu­nut yl­lät­tä­en sa­teek­si, ja ala­ky­lä­läi­nen Mau­no Ala on päät­tä­nyt esi­tel­lä vas­tan­te­koa har­ras­te­lu­pai­kas­saan läm­mi­ty­suu­nin ku­pees­sa keit­ti­ös­sä. Ta­val­li­ses­ti vas­tat si­do­taan pi­hal­la.

Kit­ti­lä­läi­nen Veli-Mat­ti Het­tu­la mat­kus­ti vii­me vii­kon­vaih­tees­sa Tans­kaan jal­ka­pal­lon EM-tur­nauk­seen seu­raa­maan Suo­men maa­jouk­ku­een his­to­ri­an en­sim­mäis­tä ar­vo­ki­sa­pe­liä. Suo­men avau­sot­te­lu käy­tiin isän­tä­maa­ta vas­taan lau­an­tai­na, ja il­las­ta tuli mel­koi­nen tun­tei­den vuo­ris­to­ra­ta. Tans­ka­lais­pe­laa­ja Chris­ti­an Erik­se­nin sy­dän py­säh­tyi kes­ken pe­lin en­sim­mäi­sen puo­li­a­jan lo­pul­la, ja kun tä­män tila ken­täl­lä teh­ty­jen el­vy­tys­toi­mien ja sai­raa­la­hoi­don jäl­keen va­kiin­tui, pe­liä pää­tet­tiin pa­rin tun­nin tau­on jäl­keen jat­kaa. Suo­mi voit­ti ot­te­lun 0–1.

Vene-Aa­po oli oman ai­kan­sa il­mi­öi­den tark­kai­li­ja ja tai­ta­va ky­nä­niek­ka, joka ei jää­nyt toi­met­to­mak­si

Lom­po­los­sa ak­tii­vi­nen ky­läyh­dis­tys uu­dis­ti ky­län bus­si­ka­tok­sen. Ka­tos on ol­lut pai­koil­laan vuo­si­kym­me­niä, ja kun 20 vuot­ta sit­ten se yri­tet­tiin pois­taa, ky­lä­läi­set ha­lu­si­vat ka­tok­sen jää­vän pai­koil­leen. Ka­tos pal­ve­lee nyt pa­rem­min niin ky­lä­läi­siä kuin myös ul­ko­paik­ka­kun­ta­lai­si­a­kin.

Ke­vääl­lä 1996 kak­si nuor­ta nais­ta, An­na Ha­ka­la ja Lot­ta Lam­pe­la sai­vat val­ko­la­kit päi­hin­sä ja pääs­tö­to­dis­tus­ten kes­ki­ar­vo oli täy­si kymp­pi. Nuo­ret nai­set ke­hui­vat ko­vas­ti saa­maan­sa ope­tus­ta Kit­ti­län lu­ki­os­sa, ja ker­toi­vat lu­ki­on tar­jon­neen hy­vän poh­jan tu­le­vai­suu­del­le.

Mil­tä näyt­tää suo­ma­lai­nen? Mi­ten suo­ma­lai­nen käyt­täy­tyy? Hä­nel­lä on si­ni­set sil­mät, vaa­le­at hiuk­set ja kaa­mok­sen kal­peut­ta­mat kas­vot. Suo­ma­lai­nen me­nee si­suk­kaas­ti läpi vaik­ka har­maan ki­ven ja vai­ke­nee mie­luum­min kuin lip­saut­taa va­hin­gos­sa suus­taan jo­tain epä­so­pi­vaa. Suo­ma­lai­sen suu­pie­let tait­tu­vat va­ro­vai­ses­ti ylös­päin, kun hän huo­maa saa­van­sa is­tua bus­sis­sa il­man vie­rus­to­ve­ria. Suo­ma­lai­nen kul­kee mie­lel­lään kul­tais­ta kes­ki­tie­tä ei­kä poik­kea po­lul­taan ai­na­kaan mui­den näh­den.

Haa­vei­le­maan­sa alaa Tur­kuun opis­ke­le­maan pääs­syt ja lois­ta­vat ar­vo­sa­nat yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­sa kir­joit­ta­nut Mi­rel­la Mus­to­nen on tyy­ty­väi­nen suo­ri­tuk­seen­sa. Äi­din­kie­len ai­neis­to­es­seen ai­he vai­kut­ti en­sin Mus­to­ses­ta sil­tä, et­tei se ol­lut hä­nen vah­vuu­sa­lu­et­taan.

Vee­ra ja Valt­te­ri Laa­so­nen ovat ke­vään yli­op­pi­lai­ta. He juh­li­vat lak­ki­ai­si­aan yh­des­sä 19:n muun kit­ti­lä­läi­sen yli­op­pi­laan kans­sa lau­an­tai­na. Kou­lun juh­la on tar­koi­tus jär­jes­tää lu­ki­on piha-alu­eel­la, jos sää vain sen suin­kin sal­lii.

Ge­o­lo­gi­an tut­ki­mus­kes­kus jär­jes­ti ke­sä­kuus­sa 1996 Kiis­ta­las­sa tie­do­tus­ti­lai­suu­den pai­kal­li­sil­le asuk­kail­le. Ky­lä­läi­siä kiin­nos­ti, tul­laan­ko pai­kal­le pe­rus­ta­maan jos­kus kai­vos. Ky­sy­myk­seen ei tul­lut ge­o­lo­geil­ta suo­raa vas­taus­ta, ja kau­pal­li­nen kan­nat­ta­vuus ei ol­lut vie­lä sel­vil­lä. Mal­mi­ge­o­lo­gi Ilk­ka Här­kö­nen ker­toi ti­lai­suu­des­sa, et­tä kai­vos­toi­min­nan aloit­ta­mi­nen tu­li­si ky­see­seen sii­nä vai­hees­sa, kun esiin­ty­mä kat­sot­tai­siin tar­peek­si suu­rek­si. 25 vuot­ta sit­ten pi­det­tiin to­den­nä­köi­se­nä, et­tä pai­kal­le voi­si tul­la avo­lou­hos, jos­ta riit­täi­si kai­vet­ta­vaa nel­jäk­si vuo­dek­si. Mah­dol­li­sen kai­vok­sen us­kot­tiin työl­lis­tä­vän 50 ih­mis­tä ja ker­ran­nais­vai­ku­tus oli­si 200 työ­paik­kaa. Ky­lä­läi­siä kiin­nos­ti, tu­lee­ko Kiis­ta­laan ul­ko­mai­nen kai­vo­sy­rit­tä­jä ja sai­si­vat­ko he sil­loin töi­tä ol­len­kaan.

Kit­ti­lä­läi­sen tai­teen­har­ras­ta­jan Maa­rit Nis­ka­sen suun­ni­tel­mat muut­tui­vat, ja Af­rik­kaan va­ra­tut len­to­li­put jäi­vät tois­tai­sek­si käyt­tä­mät­tä, kun ko­ro­na­pan­de­mia is­ki. Se tai­si ol­la tai­tei­li­jan on­ni, sil­lä Nis­ka­nen on tal­ven ai­ka­na löy­tä­nyt oman ta­pan­sa teh­dä tai­det­ta Li­min­gan tai­de­kou­lus­sa.

Ou­lu­lais­syn­tyi­nen Es­ko Ve­sa­la kiin­nos­tui Kit­ti­län his­to­ri­as­ta sat­tu­mal­ta. Hän opis­ke­li his­to­ri­aa 1990-lu­vul­la Ou­lun yli­o­pis­tos­sa ja pää­si opis­ke­lu­ai­ka­naan tut­ki­mu­sa­pu­lai­sek­si La­pin his­to­ri­aa tut­ki­vil­le tut­ki­joil­le. Hän viet­ti pal­jon ai­kaa Ou­lun maa­kun­ta-ar­kis­tos­sa lu­kien van­ho­ja kä­rä­jä­pöy­tä­kir­jo­ja. Ar­kis­ton uu­me­nis­sa hän tu­tus­tui myös omaa tut­ki­mus­taan te­ke­vään ke­lon­te­ke­mä­läis­läh­töi­seen su­ku­tut­ki­jaan.

Ii­da-Ma­ria Pa­lo­saa­ri odot­taa in­nol­la lu­ku­vuo­den vii­meis­tä viik­koa. Sil­loin jär­jes­te­tään mu­siik­ki-il­ta­päi­vä, jos­sa ylä­kou­lun ja lu­ki­on op­pi­laat pää­se­vät esiin­ty­mään toi­sil­leen. Ta­pah­tu­mas­ta on toi­veis­sa teh­dä pe­rin­ne, jo­hon ko­ro­na­pan­de­mi­an väis­tyt­tyä myös op­pi­lai­den van­hem­mat ja muut ky­lä­läi­set pää­si­si­vät kat­so­maan, mitä kaik­kea kou­lun mu­siik­ki­tun­neil­la on saa­tu ai­kaan.