Kun Puu­te­ri­kuk­ka Sirk­ka in­nos­tuu jos­ta­kin, hän yleen­sä in­nos­tuu niin, et­tä hank­kii ai­hees­ta kou­lu­tuk­sen. Vii­me vuo­si­na lii­kun­nal­li­set kiin­nos­tuk­sen koh­teet ovat omien las­ten myö­tä vaih­tu­neet äi­tiy­teen liit­ty­viin asi­oi­hin, ja Sirk­ka on kou­lut­tau­tu­nut dou­lak­si eli syn­ny­tys­tu­ki­hen­ki­lök­si ja ol­lut mu­ka­na noin kym­me­nes­sä syn­ny­tyk­ses­sä. Tam­pe­reel­la asu­es­saan hän myös veti ime­tys­ryh­miä ja syn­ny­tys­tee­mail­to­ja, ja hän jat­kaa va­paa­eh­tois­työ­tä Kit­ti­läs­sä, jo­hon pa­la­si va­jaa vuo­si sit­ten per­hei­neen rei­lun kym­me­nen vuo­den jäl­keen.

Kit­ti­län maa­ta­lou­sop­pi­lai­tos­ta pit­kään joh­ta­nut un­ka­ri­lais­syn­tyi­nen Ist­van Biro muis­te­lee läm­möl­lä vuo­si­aan poh­joi­ses­sa. Hel­sin­gis­sä asu­va Biro täyt­ti 90 vuot­ta kes­ki­viik­ko­na 13. mar­ras­kuu­ta.

Joka toi­nen vuo­si jär­jes­tet­tä­vä Fen­nos­can­di­an exp­lo­ra­ti­on and mi­ning -kai­vos­kon­fe­rens­si FEM ko­ko­si vii­me vii­kol­la Le­vil­le jäl­leen ai­em­paa suu­rem­man jou­kon ko­kous­vie­rai­ta. Vuo­des­ta 1998 läh­tien jär­jes­tet­tyyn ta­pah­tu­maan osal­lis­tui yli 1200 ih­mis­tä 32 eri maas­ta. Osal­lis­tu­ja­mää­rät ovat kas­va­neet vuo­sit­tain. En­sim­mäi­ses­sä kai­vos­kon­fe­rens­sis­sa osal­lis­tu­jia oli al­le sata.

Sel­lai­nen isä Jani Je­si­ö­jär­vi ty­tär­ten­sä Ven­lan, 7, Sen­jan, 5, ja Mi­rel­lan, 2, mie­les­tä on. Mu­ka­vin­ta is­kän kans­sa on ajaa kel­kal­la ja ol­la hir­ven­pyyn­nis­sä.

Moni on tör­män­nyt pai­kal­li­siin, kä­sin­teh­tyi­hin kor­va­ko­rui­hin ja ha­lun­nut tie­tää nii­den te­ki­jäs­tä. Reet­ta Kaut­to on kui­ten­kin tah­to­nut pi­tää har­ras­tuk­sen har­ras­tuk­se­na, ei­kä ko­ru­jen pak­kaus­pah­veis­sa esi­mer­kik­si lue merk­kiä tai te­ki­jää. Kos­ka ko­rut kui­ten­kin kiin­nos­ta­vat ih­mi­siä, Kaut­to ava­si hil­jat­tain In­na­de­sings-ni­mi­sen
Ins­tag­ram-pro­fii­lin.

Osa­kas­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Mik­ko Yli­ta­lo nos­taa pe­rä­kär­rys­tä suu­ren san­kon ja kip­paa si­säl­lön jär­ven jää­hän ha­kat­tuun auk­koon. Kym­men­sent­ti­set sii­an­poi­ka­set pyö­ri­vät het­ken ym­py­rää, ja osa vi­lah­taa jo koh­ti sel­kä­ve­siä.

Lom­mol­tun­tu­rin sa­tu­lan le­vik­keel­lä ei ole yh­tään au­toa, ren­kai­den jäl­kiä kyl­lä. Mus­ta­vaa­ran au­ti­o­tu­van suun­taan läh­te­vän tien­poh­jan al­kuun joku on pyö­ri­tel­lyt lu­miu­kon. Se ei ole sa­mal­ta päi­väl­tä, sil­lä pak­kas­lu­mes­ta ei syn­ny pal­loa. Ukon pit­kät ri­su­kä­det ovat val­mii­na ha­laa­maan – tai es­tä­mään läh­dön.

Le­a­der Tun­tu­ri-La­pin uu­te­na toi­min­nan­joh­ta­ja­na aloit­ta­nee­seen El­la-Noo­ra Pol­veen voi ot­taa yh­teyt­tä, kun ha­lu­aa neu­von­taa ja ra­hoi­tus­ta yri­tyk­sen tai yh­tei­sön ke­hit­tä­mi­seen.

– Olen op­pi­mi­sen tu­ke­na ja it­se­kin op­pi­mas­sa. Olen oi­val­ta­nut, et­tä on tur­ha kate-
de­ril­la saar­na­ta, ha­lu­an ol­la mu­ka­na op­pi­misp­ro­ses­sis­sa. Se toi­mii pa­rem­min, hän sa­noo.

Kun yrit­tä­jä ja ta­lous­neu­vos Tau­no Mä­ke­lä al­koi vuon­na 2007 suun­ni­tel­la Le­vin Ut­su­vaa­raan lasi-ig­lu­ja, avus­tuk­sia ei myön­net­ty, kos­ka ide­aa pi­det­tiin kan­nat­ta­mat­to­ma­na, hän sa­noo.

Pi­ha­pii­ris­sä on jo jon­kin ai­kaa nä­ky­nyt lai­kuk­kai­ta ora­via, ja au­ton­va­lois­sa sän­täi­le­vä jä­nis on kir­ja­va. Met­säs­sä len­toon le­hah­ta­vat rie­kot ei­vät ole enää rus­kei­ta mut­ta ei­vät vie­lä ihan kun­nol­la val­kei­ta­kaan. Eläi­met val­mis­tau­tu­vat tal­veen, mut­ta mikä käyn­nis­tää vä­ri­tyk­sen vaih­tu­mi­sen ja mi­ten se ta­pah­tuu?

Ala­ky­län läpi kul­ke­va kan­ta­tie 79 ohit­taa ala­kou­lun ja ryh­mä­per­he­päi­vä­ko­din muu­ta­man kym­me­nen met­rin etäi­syy­del­tä. Tuo­ta tie­tä kul­kee niin ras­kas lii­ken­ne kuin tu­ris­ti­se­son­gin au­to­jo­not­kin. Eril­li­siä pyö­rä- tai suo­ja­tei­tä ei ky­län koh­dal­la ole, mut­ta tu­le­vai­suu­des­sa saam­me ky­läl­le no­peus­näyt­tö­tau­lut.

Pak­ka­saa­mu. Met­sän­poh­ja on aa­vis­tuk­sen kuu­ras­sa, ja au­rin­ko pais­taa rus­ka­pui­den lo­mas­ta. Ol­laan Ve­ne­jo­el­la Ro­va­se­läs­sä, Aa­ke­nus­tun­tu­rin kaak­kois­puo­lel­la. Timo Hut­tu­nen hal­koo li­sää pui­ta nuo­ti­oon. Kir­ves on suu­ri ja me­tal­li­var­ti­nen, pai­na­va kuin mikä. Se on pe­rua ajal­ta, jol­loin Ve­ne­jo­en kämp­pä oli vie­lä Met­sä­hal­li­tuk­sen omis­tuk­ses­sa ja vuok­ra­käy­tös­sä.

Ma­ro­co on poi­ka­su­si, ko­vis, jol­la on si­ni­nen iro­kee­si, ja mo­nes­sa ku­vas­sa se po­see­raa tas­sut puus­kas­sa. Ewe, rus­ke­a­val­koi­nen tyt­tö­koi­ra, on Ma­ro­coa lem­pe­äm­män nä­köi­nen. Ku­vis­sa se hei­lut­taa kät­tään lu­mi­lin­nas­sa, pi­tää kä­sis­sään pää­si­äis­ruo­hoa ja kuo­nol­laan pää­si­äis­mu­naa, ja erääs­sä ku­vas­sa se rat­sas­taa.

Vii­mei­set leh­mät ta­lu­tet­tiin ulos On­ne­lan ti­lan na­ve­tas­ta Kiis­ta­las­sa 24. ke­sä­kuu­ta. Tors­ti Pit­kä­nen, 55, oli har­kin­nut asi­aa pit­kään ja päät­tä­nyt vii­mein luo­pua ti­lan­pi­dos­ta. Hän oli ol­lut maa­ta­lou­sy­rit­tä­jä 35 vuot­ta ja vii­si kuu­kaut­ta. Jat­ka­mi­nen oli­si edel­lyt­tä­nyt vuon­na 1962 ra­ken­ne­tun na­ve­tan re­mon­toi­mis­ta ja lan­ta­ko­neen uu­si­mis­ta, ei­vät­kä mit­ta­vat in­ves­toin­nit lä­hel­lä elä­kei­kää tun­tu­neet jär­ke­vil­tä. Ter­veys­kin oli al­ka­nut reis­tail­la.

– Pu­nik­ki­ta­til­la on ai­na xl-ko­koi­nen lak­ki. Se on nu­me­roa lii­an iso. Leh­män­ta­til­la taas pil­lit pul­lis­te­le­vat ja pipo on lii­an tiu­kal­la, Kati Lam­pi­nen se­lit­tää ja leik­kaa pu­nik­ki­ta­tin la­kin hal­ki näh­däk­seen, ovat­ko ma­dot syö­neet sitä.

Si­vu­ky­lien kaik­ki kaa­to­pai­kat sul­jet­tiin ja mai­se­moi­tiin lo­pul­li­ses­ti ke­säl­lä 1994, kun jä­te­huol­to­la­ki tiu­ken­tui. Tä­män jäl­keen kaik­ki kun­nan alu­eel­la syn­ty­neet jät­teet alet­tiin kul­jet­taa kir­kon­ky­läl­le.

– Olen sie­lul­ta­ni ai­na sirk­ka­lais­tyt­tö. Mi­nun juu­re­ni ovat tääl­lä, ei­kä mi­nun ole tar­vin­nut en­kä ole suos­tu­nut nii­tä kos­kaan hä­pe­ä­mään. Vaik­kei tie­dol­li­ses­ti ole eh­kä tääl­tä kaik­kea yh­tä hy­vin saa­nut­kaan kuin Hel­sin­gin Suo­ma­lai­ses­sa Yh­teis­kou­lus­sa, sit­key­des­sä ja sin­nik­kyy­des­sä päi­hit­tää mo­nen men­nen tul­len, tuo­re kas­va­tus­tie­teen toh­to­ri Ai­la Nie­me­lä (ent. Wal­lin) poh­tii rus­ka­reis­sul­laan lap­suus­ko­tin­sa keit­ti­ös­sä Sir­kas­sa.

Kau­kos­lai­sel­la Paa­vo Jau­ho­jär­vel­lä, 13, ei ole mi­tään on­gel­mia nous­ta vii­kon­lop­pu­aa­mui­sin en­nen kuut­ta.

– Kie­hi­set ovat puus­sa si­säl­lä, ne täy­tyy vain ot­taa pois siel­tä, Pet­ri Rau­ha­la tuu­maa ja al­kaa veis­tää kie­his­tä juu­ri kir­veel­lä pilk­ko­mas­taan ke­lo­puun pa­las­ta.

Kit­ti­lä­läis­läh­töi­nen
Pirk­ko Ala muut­ti Lähi-idäs­sä si­jait­se­vaan Oma­niin vuon­na 2006, kun hä­nen esi­kois­tyt­tä­ren­sä oli puo­len vuo­den ikäi­nen. Maa­han hou­kut­te­li ys­tä­vä­pa­ris­kun­ta, jo­hon Ala ja hä­nen sil­loi­nen mie­hen­sä oli­vat tu­tus­tu­neet työs­ken­nel­les­sään va­paa­eh­tois­työs­sä Erit­re­as­sa, Af­ri­kas­sa.

Lo­ma­jär­ven myl­lyn si­säl­lä osat ovat pai­koil­laan ja val­mii­na käyt­töön. Kaik­ki on ku­ten vuon­na 1890, kun myl­ly teh­tiin oma­va­rai­sen ky­län tar­pei­siin.

Jä­nes­lam­pi-Pa­lo­vaa­ra su­ku­seu­ran vii­des su­ku­ko­kous pi­det­tiin 10. elo­kuu­ta Ala­ky­läs­sä, Pa­lo­tie­van Poi­kien ta­lol­la. Su­ku­juh­laan osal­lis­tui noin sata hen­ki­löä. Juh­la aloi­tet­tiin su­ku­vii­rin nos­tol­la sal­koon, jota sä­es­ti su­kum­me lah­ja­kas muu­sik­ko Juk­ka Lam­pe­la Kit­ti­lä-ai­hei­sel­la lau­lul­la ja lo­puk­si lau­let­tiin yh­des­sä Maam­me-lau­lu. Lam­pe­la esit­ti juh­lis­sa usei­ta Lap­pi-ai­hei­sia kap­pa­lei­ta ja juh­la­vie­raat sai­vat esit­tää kap­pa­le­toi­vei­ta. In­ke­rin Pi­to­pal­ve­lu hoi­ti kah­vi­tuk­set sekä lohi- ja po­ron­li­ha­kei­tot. Su­ku­ko­kous va­lit­si hal­li­tuk­seen pu­heen­joh­ta­jak­si Paa­vo Rii­hi­tam­me­lan, va­ra­pu­heen­joh­ta­jak­si He­le­na Krei­vin, sih­tee­rik­si Mai­re Yli­ta­lon, hal­li­tuk­sen jä­se­nik­si eri su­ku­haa­rois­ta Ee­rik­ki Mus­to­sen, Gu­nil­la Koi­vu­maan, Lee­na Sa­to­kan­kaan, Mau­ri Vie­re­län, Ar­ja Kum­pu­lan, Juk­ka Lam­pe­lan ja Pek­ka Kou­rin. Toi­min­nan­tar­kas­ta­jak­si va­lit­tiin Ou­ti Mart­ti­la, va­ral­la Päi­vi Pant­sar.

Kuu­sa­jär­vel­lä vart­tu­nut Sä­res­tö­nie­mi pa­la­si koti-seu­dul­leen kä­ti­lö­nä ja ra­ken­si it­sel­leen ta­lon ja mö­kin

–Täs­tä kul­kee ohit­se pal­jon vä­keä rink­ko­jen kans­sa, sil­lä va­el­lus­reit­ti Yl­läk­sel­tä Pal­lak­sen kaut­ta Het­taan kul­kee ky­län kaut­ta, Pent­ti Ruo­ko­kos­ki Rau­ha­lan ky­läyh­dis­tyk­ses­tä ker­too.

– Ener­gia oi­kein huo­kuu kär­ryil­le, sen tun­tee kä­sis­sään kun he­vo­nen on juok­su­kun­nos­sa, Kat­ja Bäck sa­noo.

– En­sim­mäi­se­nä aa­mul­la kat­son ik­ku­nas­ta, et­tä ovat­ko ka­ve­rit jo he­rän­neet, Ii­ris Ol­li­kai­nen hy­myi­lee. Pu­nai­sen hir­si­tu­van ik­ku­nas­ta nä­kyy kak­si lam­mas­ta ja nii­den ta­ka­na Sy­vä­jär­vi. Ol­laan Kal­lon ky­läs­sä, jos­sa pu­nai­nen talo, Ii­rik­sen pirt­ti, on pal­vel­lut Ol­li­kai­sia ke­sä­a­sun­to­na jo 1970-lu­vul­ta läh­tien. Lam­paat sen si­jaan ovat ai­van uu­si tut­ta­vuus, sil­lä ta­lon emän­tä hank­ki ne tänä ke­sä­nä.

Tun­tu­rei­den ja vaa­ro­jen laet oli­vat 1930–1980-lu­vuil­la tär­ke­äs­sä roo­lis­sa, kun met­sä­pa­lo­ja pai­kal­lis­tet­tiin La­pin laa­jois­sa kai­rois­sa. Kit­ti­läs­sä pa­lo­var­ti­jan ma­jo­ja on ol­lut ai­na­kin Kum­pu­tun­tu­ris­sa, Le­vi­tun­tu­ris­sa, Pul­ju­tun­tu­ris­sa, Liit­to­vaa­ras­sa ja Uur­re­kar­ki­an la­el­la. Ai­na­kin puus­toi­sis­sa pai­kois­sa Liit­to­vaa­ras­sa ja Uur­re­kar­ki­as­sa on ol­lut myös tä­hys­tys­tor­ni. Kai­kis­sa koh­teis­sa on edel­leen ai­na­kin jään­tei­tä pa­lo­var­ti­jan ma­jois­ta. Ret­kei­li­jät voi­vat yö­pyä Kum­pu­tun­tu­ris­sa ja Uur­re­kar­ki­as­sa, mis­sä ma­jat toi­mi­vat ny­ky­ään au­ti­o­tu­pi­na. Le­vin pa­lo­var­ti­jan tupa on muun­net­tu ra­vin­to­lak­si.

– Tääl­lä oli­si vai­kea teh­dä myö­tä­tuu­li­tu­los­ta – pait­si tänä ke­sä­nä, Pau­li Tam­me­la ja Jaak­ko Yli­pa­lo nau­ra­vat Kit­ti­län ylei­sur­hei­lu­ken­täl­lä, kun hyp­py­suun­ta on koh­ti ete­lää.

Ku­ten tun­net­tua on niin ete­län ih­mi­sil­le Lap­pi al­kaa vii­meis­tään Ou­lun kor­keu­del­ta. Meil­le lap­pi­lai­sil­le­kin on ky­sei­nen asia ny­ky­ään ko­vas­ti vai­kea. Mis­tä se Lap­pi to­del­la­kin al­kaa? On­ko Na­pa­pii­ri ra­ja­na, vai joku muu luon­toon liit­ty­vä seik­ka? Ny­kyi­nen La­pin maa­kun­ta kä­sit­tää his­to­ri­al­li­sen La­pin lää­nin, La­pin ja Pe­rä­poh­jo­lan. En­ti­sai­kaan oli tär­ke­ää tie­tää ja tun­tea La­pin ja Lan­nan raja, sil­lä se raja ja­koi tar­kas­ti lap­pa­lai­set toi­sel­le ja uu­di­sa­suk­kaat toi­sel­le puo­len ra­jaa. Tämä raja oli usein kiis­ta­na­lai­nen. Lap­pa­lais­ten mie­les­tä raja pyr­ki ai­na vaan siir­ty­mään lii­an poh­joi­seen ja Lan­nan mie­les­tä raja oli lii­an ete­läs­sä ra­joit­ta­en no­pe­as­ti kas­va­vaa uu­di­sa­su­tus­ta.