Mer­kil­li­nen oli kul­ku­ni, to­te­aa On­ni Rau­ha­la päi­vä­kir­jas­saan. So­ta­muis­tel­man virk­kees­tä sai ni­men­sä täs­sä kuus­sa il­mes­ty­nyt Mer­kil­li­nen oli kul­ku­ni – On­ni Rau­ha­lan (1919–1980) so­ta­tai­val Jr12:n pi­o­nee­ri­na tal­vi­so­dan ase­vel­vol­li­ses­ta La­pin so­taan 1940–1945.

– 30 vuot­ta olen tak­sia aja­nut, en­kä ole iki­nä en­nen näh­nyt täl­lais­ta vä­ki­mää­rää hei­nä­kuus­sa, sirk­ka­lai­nen tak­si­au­toi­li­ja Ur­po Kaa­re­la sa­noo.

Tul­va­vah­din hom­mat Kit­ti­läs­sä ap­pi­van­hem­pien ta­lol­la ovat vii­väs­tyt­tä­neet Mark­ku Myl­ly­län ka­las­tus­kau­den al­kua. Ka­tis­kal­la on sen­tään hau­ki saa­tu ja se syö­ty, mut­ta muu­ten ta­ri­na kuu­los­taa juu­ri sel­lai­sel­ta se­li­tyk­sel­tä, joi­ta löy­tyy Myl­ly­län ke­rää­mäs­tä tuo­rees­ta ka­la­va­le­ko­ko­el­mas­ta Jod­laa­van ma­tik­ka­koi­ran poi­ka.

Hil­la­nos­ta­jia ei ole vie­lä nä­ky­nyt Kit­ti­län kor­keu­del­la. Sen si­jaan kul­la­nos­ta­ja oli vii­kon­lop­pu­na to­ril­la os­ta­mas­sa ar­vo­me­tal­lia – kul­taa ja ho­pe­aa. Mikä saa os­ta­jan tu­le­maan paik­ka­kun­nal­le, jos­sa tuo­te­taan maa­il­mal­le 5000 ki­loa kul­taa vuo­des­sa?

Le­vin oh­jel­ma­pal­ve­lu­y­rit­tä­jät ovat jär­jes­täy­ty­neet. Pit­kään Le­vin Mat­kai­lun eli ny­kyi­sen Vi­sit Le­vin al­la toi­mi­nut oh­jel­ma­pal­ve­lu­y­rit­tä­jien työ­ryh­mä re­kis­te­röi­tiin tou­ko­kuus­sa yh­dis­tyk­sek­si. Re­kis­te­röi­ty­mis­tä esit­ti yrit­tä­jä Ilk­ka Soi­nu, jos­ta myös tuli yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja.

”Koi­ra­hie­ron­taa. Hö­pö­hö­pö­hom­maa.” Näin ajat­te­li­vat jot­kut kit­ti­lä­läis­met­säs­tä­jät vie­lä vä­hän ai­kaa sit­ten.

Nyt ol­laan uu­den ää­rel­lä. Tä­hän syn­tyy pa­ri­sa­taa­met­ri­nen pol­ku, jota myö­ten pää­see nä­ke­mään ihan vie­res­tä maa­ti­ai­se­läi­miä. Tee­mu ja Leea Tau­la­vuo­ren per­he to­teut­taa luon­to­koh­taa­mon yh­des­sä ko­ti­seu­tu­mu­se­on kans­sa.

Ree­ta Jyl­hä on avan­nut kah­vi­lan kir­kon­ky­läl­le. Cafe Jyl­hä pal­ve­lee sa­mois­sa lii­ke­ti­lois­sa, jois­sa ai­em­min toi­mi Café Soma. Kau­pat teh­tiin jo al­ku­ke­vääs­tä, mut­ta avaa­mi­nen vii­väs­tyi ko­ro­na­ra­joi­tus­ten vuok­si.

Py­säy­tys tuli mar­ras­kuus­sa 2018, kun ol­ka­ni­vel meni sii­hen kun­toon, et­tei kä­del­lä enää voi­nut teh­dä töi­tä. Ma­ria Rau­ha­la tun­si syyl­li­syyt­tä, et­tei ol­lut työ­ka­ve­rei­den­sa apu­na kii­vaim­man mat­kai­lu­se­son­gin ai­ka­na, mut­ta pa­hin­ta oli huo­li omas­ta ter­vey­des­tä. Ne aja­tuk­set ei­vät enää jät­tä­neet rau­haan.

Tru­kin haa­ru­kas­ta löy­tyy pari pa­ket­tia, jot­ka kai­paa­vat kan­ta­jaa. Ke­sä­työn­te­ki­jä Mar­kus Sii­to­nen, 17, tart­tuu laa­ti­koi­hin ja kan­taa pa­ke­tit Le­vin Rau­dan va­ras­toon. Sii­to­nen on ke­sä­hom­mis­sa en­sim­mäis­tä ke­sää, ja työ rau­ta­kau­pas­sa tun­tuu mu­ka­van mo­ni­puo­li­sel­ta. Vä­lil­lä sii­vo­taan, pal­vel­laan asi­ak­kai­ta ja myös nos­tel­laan pai­na­via pa­ket­te­ja. Sii­to­sen pes­ti kes­tää elo­kuu­hun as­ti.

Tem­pauk­sia pi­tää teh­dä ja Kit­ti­läs­tä läh­teä. En­sim­mäi­sen ker­ran Paa­vo Mar­ti­kai­nen läh­ti kä­ve­le­mään Kit­ti­läs­tä 22 vuot­ta sit­ten. Kä­ve­ly jäi kes­ken, mut­ta seu­raa­val­la yri­tyk­sel­lä Mar­ti­kai­nen kä­ve­li 1100 ki­lo­met­riä. Kol­man­nen ker­ran mies läh­ti me­lo­maan Kit­ti­läs­tä ja pää­tyi Kot­kaan. Vii­me vuon­na Mar­ti­kai­nen läh­ti taas, kun eteen tuli muut­to Kit­ti­läs­tä Kot­kaan.

Im­mel­jär­ven ran­ta on yh­tä työ­maa­ta. Sau­na­baa­ril­la käy re­mon­tin kol­ke, ja vie­rei­sel­lä kun­nan kaa­va-alu­eel­la kai­ve­taan tei­tä. Ju­han­nuk­seen on viik­ko, mut­ta kai­ken tar­vit­ta­van pi­täi­si ol­la val­mis­ta niin, et­tä Sau­na­baa­ri saa­daan aa­tok­si au­ki.

Kun ko­ro­na­vi­rus al­koi maa­lis­kuus­sa ra­joit­taa elä­mää, kit­ti­lä­läi­nen Kik­ka Ma­ju­ri miet­ti, mitä ih­mi­set mah­ta­vat ra­joi­tus­ten kes­kel­lä teh­dä. Hän oli ku­to­mas­sa suk­kaa ja sai ide­an. Hän ky­syi Fa­ce­boo­kin Kit­ti­lä-ryh­mäs­sä, löy­tyi­si­kö paik­ka­kun­nal­ta mui­ta in­nok­kai­ta ku­to­jia ilah­dut­ta­maan pai­kal­lis­ten hoi­va­ko­tien asuk­kai­ta suk­ka­lah­joi­tuk­sel­la.

Hei­nä­kuun kym­me­nes päi­vä. Jos Ari Sa­vik­ko sai­si va­li­ta vain yh­den päi­vän vuo­des­ta, mil­loin hän ka­las­taa, se oli­si juu­ri tuo. Sil­loin ve­si­per­ho­set kuo­riu­tu­vat Kä­si­var­ren enoil­la, isot har­juk­set syö­vät hur­jas­ti ja is­ke­vät ha­na­kas­ti pin­ta­per­hoi­hin.

Huo­maa­mat­ta oli­si jää­nyt, el­lei Tuo­mo Ol­li­la oli­si sor­mel­la osoit­ta­nut. Kot­kan­pe­sä kym­men­met­ri­sen puun lat­vas­sa erot­tuu vain, jos sitä hok­saa et­siä.

Moni tun­tu­ri­lap­pi­lai­nen yri­tys on tänä ke­vää­nä koh­dan­nut eh­kä his­to­ri­an­sa suu­rim­mat haas­teet. Ko­ro­na­ke­vään ku­ri­muk­ses­sa on ol­lut ko­e­tuk­sel­la pait­si yri­tyk­sen ta­lous myös yrit­tä­jän jak­sa­mi­nen ja us­ko tu­le­vaan.

Lau­ra Junt­ti­la on he­rän­nyt puo­li vii­del­tä aa­mul­la kas­te­le­maan vas­ta ava­tun puu­tar­ha­y­ri­tyk­sen­sä kuk­kia. Ar­ki on ol­lut tuo­reel­le yrit­tä­jäl­le vii­me ai­koi­na mel­kois­ta pyö­ri­tys­tä, sil­lä per­hee­seen kuu­luu kol­me las­ta ja maan­siir­to­a­lal­la työs­ken­te­le­vä yrit­tä­jä­puo­li­so on teh­nyt pit­kää päi­vää tul­va­pen­ger­työ­mail­la. Sil­ti Junt­ti­lan hymy on her­käs­sä. Hän elää to­dek­si pit­kä­ai­kais­ta haa­vet­taan.

– Näin Yo­u­tu­bes­sa vi­de­on, jos­sa joku teki pie­nois­mal­lia maa­na­lai­ses­ta kul­ta­kai­vok­ses­ta. Mie­tin, et­tä voi vit­sit on siis­ti, Vaa­ra­la ker­too.

En­sim­mäi­sen Kit­ti­lä­leh­ti-työ­päi­vän­sä päät­teek­si Ot­to Pon­to on hiih­tä­nyt ylös Le­vin Koil­lis­rin­teil­le, ot­ta­nut nou­su­kar­vat pois suk­sien­sa poh­jas­ta ja las­ke­nut alas. Ta­val­li­se­na vuon­na hän oli­si tä­hän ai­kaan Nor­jan vuo­ril­la, mut­ta ko­ro­na­e­pi­de­mi­an vuok­si sin­ne ei nyt ole asi­aa. Tal­vi on kui­ten­kin ol­lut har­vi­nai­sen run­sas­lu­mi­nen, ja lun­ta riit­tää Län­si-La­pin­kin tun­tu­reil­la, eten­kin Pal­lak­sel­la.

Kah­dek­sat­ta luok­kaa käy­vä Kat­rii­na Sii­to­nen kil­pai­lee tä­nään tors­tai­na val­ta­kun­nal­li­ses­sa Met­sä­vi­san fi­naa­lis­sa. Al­ku­kil­pai­luun osal­lis­tui hel­mi­kuus­sa yli 21 000 op­pi­las­ta noin 350 kou­lus­ta, ja fi­naa­liin pää­si 50 pa­ras­ta kou­lun­sa voit­ta­jaa. Ta­val­li­ses­ti fi­naa­lia var­ten mat­kus­te­taan Hel­sin­kiin, mut­ta tänä vuon­na kil­pai­lu jär­jes­te­tään ko­ro­na­e­pi­de­mi­an vuok­si ver­kos­sa. Sii­to­nen on ki­san poh­joi­sin osal­lis­tu­ja.

Vel­jek­set Juho, 8, ja Toi­vo Yrt­ti­a­ho, 10, ovat tänä ke­vää­nä ra­ken­ta­neet lin­nun­pönt­tö­jä ja ötök­kä­ho­tel­le­ja isän­sä Jaak­ko Yrt­ti­a­hon kans­sa.

Kit­ti­lä­läi­nen Sini-Vuok­ko Kar­vo­nen oli juu­ri kir­joit­ta­nut yli­op­pi­laak­si, ja edes­sä oli vä­li­vuo­si. Hän oli laa­ti­nut lis­tan asi­ois­ta, joi­ta ha­lu­si vuo­den ai­ka­na teh­dä. Sii­nä luki: mat­kus­te­le, ko­kei­le jo­ta­kin uut­ta.

Ele­tään ai­kaa en­nen ko­ro­na­ra­joi­tuk­sia. Toi­mi­tuk­sen ovi käy. Si­sään as­tuu iloi­ses­ti hy­myi­le­vä nai­nen ja ky­syy, muis­tan­ko.

El­li Ala­ries­to, 92, viet­tää ko­ro­na­ka­ran­tee­nia ri­vi­ta­lo­ko­dis­saan Kit­ti­län kir­kon­ky­läl­lä. Vie­rai­ta ei käy, ai­no­as­taan ko­din­hoi­ta­ja ker­ran vii­kos­sa ja ko­ti­sai­raan­hoi­ta­ja har­vem­min. Joka päi­vä joku ys­tä­vis­tä tai su­ku­lai­sis­ta kui­ten­kin soit­taa, jos­kus use­am­pi­kin.

Mil­ja Nik­ka tie­tää, mi­ten mun­kit pais­te­taan. En­sim­mäi­set munk­kin­sa hän lei­poi jo 12-vuo­ti­aa­na toi­mies­saan ko­kin apu­lai­se­na met­sän­kyl­vös­sä, ja myyn­tiin hän al­koi pais­taa munk­ke­ja 1990-lu­vul­la. En­sin hän teki munk­ke­ja omaan la­tu­kah­vi­laan ja pian myös muil­le pie­ny­rit­tä­jil­le. Par­haim­mil­laan munk­ke­ja syn­tyi ke­vät­se­son­ki­aa­mui­sin Ni­kan au­to­tal­lis­sa 500–600, ja apu­na oli kak­si muu­ta­kin pais­ta­jaa.

– Ko­din ul­ko-ovi on raja, jota ei voi yli­tää. Ul­koi­lu on kiel­let­ty. Sil­loin kun läh­tee ulos, uh­maa koh­ta­lo­aan, ker­too Sen­ja Ah­vo­nen, joka muut­ti ta­kai­sin Ita­li­aan jää­ty­ään eläk­keel­le Kit­ti­län seu­ra­kun­nan di­a­ko­nis­san työs­tä.

Olen viet­tä­nyt kai­ken va­paa-ai­ka­ni yk­sin rei­lun kuu­kau­den ajan, ja vä­hin­tään toi­nen mo­ko­ma on vie­lä edes­sä. Tämä on ih­mis­koe, jo­hon tus­kin ku­kaan meis­tä oli­si ha­lun­nut osal­lis­tua tänä tal­ve­na. Oman li­sä­maus­teen­sa yk­si­no­loon tuo se, et­tä per­he ja muut lä­hei­set ovat tu­han­nen ki­lo­met­rin pääs­sä. Sitä fyy­sis­tä etäi­syyt­tä sa­nan var­si­nai­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä!

Ko­ro­na­vi­rus­vaa­ra on erot­ta­nut lap­set mo­nes­sa ta­pauk­ses­sa iso­van­hem­mis­taan. Mum­mil­le ja vaa­ril­le voi soit­taa, mut­ta ei voi men­nä ky­lään.

Han­na-Ma­ria Gran­dell sai hal­lin­to­joh­ta­jan pes­til­leen Ki­tit­läs­sä len­tä­vän läh­dön, kun sen al­ku osui sa­mal­le päi­väl­le ko­ro­na­vi­rus­ra­joi­tus­ten voi­maan­tu­lon kans­sa. Hän aloit­ti en­sim­mäi­sen työ­päi­vän­sä suo­raan joh­to­ryh­män ko­kouk­ses­sa.

Sir­kas­sa Val­ma Kes­ki­ta­lon ja Ee­ro Kur­ki­sen päi­vä on al­ka­nut kuin mikä ta­han­sa muu ke­vät­päi­vä. Elä­mä kul­kee tut­tua ra­taa.