En oli­si us­ko­nut mah­dol­li­sek­si, et­tä pää­si­sin kos­kaan mat­kus­ta­maan Af­rik­kaan. Se on ol­lut haa­vee­ni sii­tä as­ti, kun otin siel­tä kum­mi­lap­sen. Toi­vee­ni kui­ten­kin to­teu­tui, kä­vin Ugan­das­sa One Way Mis­si­o­nin lä­he­tys­mat­kal­la tou­ko­kuus­sa 2018.

Aar­re Paa­si­ro­va is­tuu Kön­kääl­lä pir­tis­sä, jos­sa hän on syn­ty­nyt ja viet­tä­nyt lap­suu­ten­sa ja jos­sa hä­nen isän­sä Alek­si Pak­su­kin ai­ka­naan syn­tyi. Vie­res­sä pöy­däl­lä on tuo­re kir­ja, ro­maa­ni La­pin lumo, jon­ka jul­kis­ta­mis­juh­laa on vie­tet­ty sa­mas­sa pir­tis­sä edel­li­se­nä il­ta­na. Talo on edel­leen su­vun omis­tuk­ses­sa ja toi­mii ny­ky­ään ma­joi­tus­ti­la­na.

Mai­ja­lee­na Pa­lo­saa­ri aloit­ti ge­o­kät­köi­lyn vuon­na 2016. Hän oli näh­nyt kurs­si­ka­ve­rin­sa ai­hee­seen liit­ty­vän Fa­ce­book-päi­vi­tyk­sen ja kuul­lut har­ras­tuk­ses­ta nuo­ri­so-oh­jaa­jal­ta. Hän al­koi tut­kia asi­aa ne­tis­tä ja kiin­nos­tui.

Ny­ky­a­jan kii­rei­ses­sä elä­mäs­sä tun­tei­den näyt­tä­mi­nen ja niis­tä pu­hu­mi­nen jää­vät taka-alal­le, poh­tii Maa­rit Kaa­re­la-Mus­to­nen Ma­ri­an kap­pe­lis­sa. Hän esiin­tyy jou­lun al­la kah­des­sa ti­lai­suu­des­sa yh­des­sä tyt­tä­ren­sä Mi­rel­la Mus­to­sen kans­sa. Lu­vas­sa on Mi­rel­lan esit­tä­mää mu­siik­kia, ja lau­lu­jen lo­mas­sa Maa­rit avaa jou­lu­lau­lu­jen sa­no­maa. Kap­pe­lis­sa ole­va hil­jen­ty­mi­sen tun­nel­ma so­pii esiin­ty­jien mie­les­tä hy­vin ti­lai­suu­teen.

Jos lei­pu­ri-kon­diit­to­ri Ma­ria Halt­tu­nen sai­si lei­poa ai­van mil­lai­sen ka­kun ta­han­sa, se oli­si tar­kas­ti ko­ris­tel­tu ker­ma- tai juus­to­kak­ku.

Kit­ti­län jou­lu­yö -ta­pah­tu­mas­sa huo­mi­oi­daan en­si vii­kon kes­ki­viik­ko­na Kit­ti­län kun­nan 150-vuo­tis­juh­la­vuo­si, kun ta­pah­tu­mas­sa jul­kis­te­taan levy, joka koos­tuu kit­ti­lä­läi­sis­tä kap­pa­leis­ta kit­ti­lä­läis­ten esit­tä­mä­nä. To­ril­la jär­jes­tet­tä­väs­sä ti­lai­suu­des­sa kuul­laan suu­rin­ta osaa le­vyl­lä esiin­ty­vis­tä ar­tis­teis­ta.

Kit­ti­län tier­na­po­jat ovat val­mii­na esi­tyk­siin. Har­joit­te­lu on aloi­tet­tu lo­ka­kuus­sa, ja vuo­ro­sa­nat ovat jää­neet jo mie­leen.

Säh­kö­a­sen­ta­ja Juk­ka Rie­me ker­too, et­tä säh­kö­a­lal­la on tur­val­lis­ta, kun tie­tää, mitä te­kee

Kun­taan ha­e­taan par­hail­laan vt. kun­nan­joh­ta­jaa en­si vuo­dek­si, sil­lä lait­to­mas­ti ir­ti­sa­not­tu An­na Mä­ke­lä on yhä vi­ral­li­ses­ti Kit­ti­län kun­nan­joh­ta­ja. Kun­nan­joh­ta­jaa et­sit­tiin Kit­ti­lään myös 25 vuot­ta sit­ten, lop­pu­vuo­des­ta 1993, sil­lä Aar­ne Nik­ka oli jää­mäs­sä eläk­keel­le.

En­nen erä­o­pas­kou­lua An­ni­ka Myl­ly­kos­ki ei ol­lut käy­nyt Ke­mi­jär­veä poh­joi­sem­pa­na. Vuo­si 2014–2015 Muo­ni­os­sa oli kui­ten­kin kään­teen­te­ke­vä: hän kiin­tyi Lap­piin, sen luon­toon ja rau­hal­li­seen elä­män­ryt­miin. Hän pa­la­si Muo­ni­os­ta Jy­väs­ky­lään, jos­sa hä­nel­lä oli hyvä työ­paik­ka val­ti­on eri­tyis­kou­lus­sa. Halu poh­joi­seen oli kui­ten­kin niin kova, et­tä vuo­den pääs­tä hän myi kai­ken yli­mää­räi­sen, las­ta­si ta­va­ran­sa ja koi­ran­sa far­ma­ri­au­toon ja muut­ti Kit­ti­lään, jos­ta oli saa­nut töi­tä. Aluk­si hän työs­ken­te­li yk­si­tyi­ses­sä hoi­va­pal­ve­lu­y­ri­tyk­ses­sä, ja vuo­si sit­ten hän aloit­ti var­hais­kas­va­tuk­sen eri­tyi­so­pet­ta­ja­na kun­nan pal­ve­luk­ses­sa.

Mu­se­on­joh­ta­ja Tui­ja Ala­ries­to ihai­lee Sä­res­tö­nie­men elä­män­ta­ri­naa, hä­nen oma il­mai­su­kei­non­sa on mu­siik­ki

Kym­me­nen vuot­ta sit­ten täyt­tä­es­sä­ni 60 vuot­ta mi­nul­ta ky­syt­tiin, kuin­ka sit­ten 70-vuo­tis­juh­lia vie­te­tään. Sa­noin puo­li­lei­kil­lä­ni, et­tä ne pi­de­tään Tei­de-vuo­ren hui­pul­la. Asia jäi kut­kut­ta­maan miel­tä­ni, ja niin­hän tuo­ta mat­kaa alet­tiin suun­ni­tel­la hy­vis­sä ajoin. Jo use­am­pia vuo­sia sit­ten il­moi­tim­me lap­sil­lem­me, et­tä va­rau­tu­kaa Te­ne­rif­fan-mat­kaan syk­syl­lä 2018. To­den­te­ol­la asi­an suun­nit­te­lu al­koi tä­män vuo­den tam­mi­kuus­sa. Syn­ty­mä­päi­vien ajan­koh­ta syys­kuus­sa on Te­ne­rif­fan lo­ma­se­son­gin ul­ko­puo­lel­la, ja len­to­jen jär­jes­te­lyi­den ta­kia juh­lia oli vai­kea jär­jes­tää juu­ri tuol­loin. Niin­pä aloim­me sel­vi­tel­lä ai­kai­sin­ta mah­dol­lis­ta ajan­koh­taa syn­ty­mä­päi­vä­ni jäl­keen. Ma­joi­tuk­set ja len­not saim­me jär­jes­ty­mään ajan­jak­sol­le 7.–14. lo­ka­kuu­ta.

Ee­li Hon­ka­nen on he­rän­nyt päi­vä­u­nil­ta. Isän sy­lis­tä on tur­val­lis­ta tut­kail­la vie­ras­ta ja vä­hän hy­myil­lä­kin. Kau­aa ei tar­vit­se pöy­dän ää­res­sä is­tua, kun jut­tu al­kaa luis­taa. Sa­no­ja ei vie­lä ole mut­ta asi­aa on sen­kin edes­tä.

Kit­ti­län emän­tä­kou­lus­ta vuon­na 1968 val­mis­tu­neet ko­koon­tui­vat muis­te­le­maan kou­lu­ai­kaan­sa

Elo­kuu on jo pit­käl­lä, mut­ta yhä riit­tää läm­min­tä. Vas­ta kai­vet­tu oja ke­tun­mul­ta­pi­toi­seen maa­han te­kee so­man mut­kan pyyk­ki­ki­ven vie­rel­lä. Pyyk­ki­ki­vi on ko­ti­ni ja naa­pu­rim­me raja-ai­dan koh­dal­la. Oja on sen ver­ran syvä, et­tä saam­me kul­kea mel­kein pys­ty­a­sen­nos­sa ja kui­ten­kin olem­me ul­ko­puo­li­sil­ta kat­seil­ta nä­ky­mät­tö­mis­sä. Mei­tä on kol­me, mie­les­täm­me ko­vaa ka­ve­ria, it­se­ni li­säk­si Esa ja Timo, vel­jek­set toi­ses­ta naa­pu­ris­ta. On nau­ris­sa­don ai­ka. Olem­me me­nos­sa ve­rot­ta­maan Jaa­kon, pie­ni­ko­koi­sen naa­pu­ri-isän­nän nau­ris­maa­ta, joka laa­ja­na vih­re­ä­nä mat­to­na le­vit­täy­tyy ojan reu­nal­ta va­sem­man kä­den puo­lel­ta. Vaik­ka nau­rii­ta oli­si heti nos­tet­ta­vis­sa ai­van ojan reu­nal­ta, kont­taam­me kaa­lien se­as­sa lä­hel­le pir­tin pie­ni­ruu­tuis­ta ik­ku­naa. Se temp­pu osoit­tau­tuu vää­räk­si liik­keek­si.

Jaak­ko Kan­to­la on viet­tä­nyt ikän­sä po­ro­jen kans­sa, mut­ta hän­kään ei tie­dä, ket­kä ra­ken­si­vat Ki­nis­jär­ven van­him­mat po­ro­ai­dat

Le­vil­le odo­tet­tiin tal­vel­la 1993–1994 sa­taa ja­pa­ni­lais­ta mat­kai­li­jaa. Pie­nes­tä mää­räs­tä huo­li­mat­ta asi­aa pi­det­tiin tär­ke­ä­nä avauk­se­na, ja Kit­ti­lä oli ai­noa paik­ka La­pis­sa, joi­ta ja­pa­ni­lai­sil­le myy­tiin. ”Yli­pää­tään ul­ko­lai­sia hiih­to­mat­kai­li­joi­ta La­pis­sa käy suh­teel­li­sen vä­hän. Ei ole mah­dot­to­muus, et­tä ja­pa­ni­lai­set avai­si­vat por­tit mo­nil­le muil­le­kin ul­ko­lai­sil­le hiih­to­mat­kai­li­joil­le”, Kit­ti­lä­leh­ti ker­toi 25 vuot­ta sit­ten.

Satu Pe­so­sen käyn­ti­kor­tis­sa lu­kee Head of Events. Suo­men­kie­lis­tä tit­te­liä hä­nel­lä ei ole, mut­ta käy­tän­nös­sä hän ve­tää ja koor­di­noi Le­vil­lä jär­jes­tet­tä­viä ta­pah­tu­mia.

Jo­han­na Sai­jan päi­vä on al­ka­nut ajo­mat­kal­la ko­vas­sa su­mus­sa ko­toa Ro­va­nie­mel­tä työ­pai­kal­le Kit­ti­lään. Hän on viih­ty­nyt työs­sään K-su­per­mar­ke­tin ka­la­tis­kin vas­taa­va­na niin hy­vin, et­tä puo­lek­si vuo­dek­si ai­ot­tu pes­ti on kes­tä­nyt jo kol­me vuot­ta. Joka päi­vä Sai­ja ei Ro­va­nie­men vä­liä au­toi­le, vaan hän asuu työ­jak­son­sa Kit­ti­läs­sä.

Lumi ja pak­ka­set tu­li­vat ker­ral­la Kit­ti­lään 25 vuot­ta sit­ten. Kit­ti­län tie­mes­ta­ri­pii­rin koko ka­lus­to oli käy­tös­sä, ja au­rauk­set aloi­tet­tiin kai­kil­la teil­lä, sil­lä lun­ta tuli 15 sent­tiä. ”Au­rauk­set on aloi­tet­ta­va syk­syl­lä hi­taas­ti, kos­ka au­ral­le ei ole ole­mas­sa vie­lä lu­mi­poh­jaa. Am­mat­ti­mie­het sa­no­vat, et­tä var­sin­kin so­ra­teil­lä on aloi­tus teh­tä­vä va­ro­vas­ti, jot­ta au­ra ei tör­mää yl­lät­tä­en jo­hon­kin es­tee­seen”, Kit­ti­lä­leh­des­sä ker­rot­tiin. Kit­ti­län alu­eel­la oli vuon­na 1993 yh­teen­sä 700 ki­lo­met­riä hoi­det­ta­via tei­tä.

Pie­nes­tä Kent­tä­län Näl­kä­jär­ves­tä nou­si 25 vuot­ta sit­ten niin iso sii­ka, et­tä La­pis­ta ei ol­lut Kit­ti­lä­leh­den ju­tun mu­kaan ti­las­toi­tu yh­tä suur­ta. Sii­ka tart­tui lo­ka­kuun alus­sa ma­ta­laan verk­koon, joka oli ka­lan myö­tä men­nyt ha­jal­le vii­den met­rin mat­kal­ta. Ka­lan nos­ti­vat ver­kois­ta Pek­ka ja Ei­la Kent­tä­lä. ”Näl­kä­jär­ves­sä on har­va sii­ka­kan­ta, sil­lä is­tu­tuk­sia on ai­na teh­ty sääs­te­li­ääs­ti. Olem­me tyy­ty­neet vuo­sit­tain 300 is­tu­tus­sii­kaan. Näin sii­ka ei ole pääs­syt kää­pi­öi­ty­mään, mut­ta saan­ti­kaan ei ole ol­lut run­sas­ta. Suu­rin ai­kai­sem­min Näl­kä­jär­ves­tä saa­tu sii­ka on pai­na­nut 2,5 ki­loa”, Pek­ka Kent­tä­lä ker­toi haas­tat­te­lus­sa.

Kun­nan­ta­lon ala­ker­ran toi­mis­tos­sa ei ole toi­mis­to­pöy­tiä, vaan työ­pis­tei­nä toi­mii kak­si van­haa om­pe­lu­ko­ne­pöy­tää, ja asi­ak­kai­ta var­ten on sa­man­hen­ki­set no­ja­tuo­lit. Asi­ak­kaat ovat al­le 29-vuo­ti­ai­ta nuo­ria, jot­ka tar­vit­se­vat tu­kea kuka mis­sä­kin elä­män haas­tees­sa.

Kit­ti­läis­läh­töi­nen Kert­tu He­ly­nen va­lit­tiin vuo­den val­ta­kun­nal­li­sek­si yrit­tä­jä­nai­sek­si

Le­vin his­sien Ac­ti­vi­ty Par­kis­sa Ant­ti Lo­hi­ni­van kä­sit­te­lys­sä on säh­kö­a­vus­tei­nen läs­ki­pyö­rä. Nii­tä nä­kee Le­vil­lä yhä enem­män, ja kiin­nos­tus pyö­räi­lyä koh­taan on kas­va­nut niin, et­tä tal­vek­si­kin vuok­raa­moon on jä­tet­tä­vä muu­ta­mia läs­ki­pyö­riä. Lo­hi­ni­va on huol­ta­nut pyö­riä Le­vil­lä vii­me ke­säs­tä läh­tien. Pian hän myös toi­mii pyö­rien jäl­leen­myy­jä­nä. Tal­vel­la pyö­rien ti­lal­le tu­lee huol­let­ta­vak­si suk­sia. Ai­em­min Lo­hi­ni­va työs­ken­te­li kah­dek­san ke­sää Le­vin golf­ken­täl­lä.

24-vuo­ti­as len­tä­jä Rei­no Su­ho­nen nou­si len­nol­le Ke­mis­tä lo­ka­kuus­sa 1941. Teh­tä­vä­nä oli pom­mit­taa sak­sa­lais­jouk­ko­ja vä­lil­lä Sirk­ka–Muo­nio–Pa­lo­jo­en­suu. Suo­men il­ma­voi­mien omis­ta­ma ve­nä­läi­nen kak­si­moot­to­ri­nen DB-pom­mi­ko­ne sai kui­ten­kin Kit­ti­läs­sä osu­mia, ja Su­ho­nen jou­tui te­ke­mään pak­ko­las­kun Aa­ke­nus­tun­tu­rin itä­puo­li­sel­le suol­le. 49 vuot­ta ta­pah­tu­neen jäl­keen Su­ho­nen pa­la­si on­net­to­muus­pai­kal­le Kit­ti­lä­leh­den opas­tuk­sel­la. ”Kun­han vie­lä näen syn­nyin­ko­ti­ni Kar­ja­las­sa, sil­loin elä­mä­ni kaik­ki muis­tot an­ta­vat mi­nul­le rau­han”, Ro­va­nie­mel­lä asu­nut Su­ho­nen sa­noi Kit­ti­lä­leh­den haas­tat­te­lus­sa.

Tuuk­ka Rau­ha­la, 17, toi­mi isän­tä­nuo­re­na kan­sain­vä­li­sel­lä li­ons-lei­ril­lä Kit­ti­läs­sä vuo­si sit­ten ke­säl­lä. Pes­ti oli niin mu­ka­va, et­tä hän päät­ti ha­kea it­se­kin vaih­toon. Ha­ke­mus laa­dit­tiin syk­syl­lä, ja mat­ka to­teu­tui hei­nä­kuus­sa. Rau­ha­la viet­ti kuu­kau­den Ja­pa­nis­sa, en­sin pai­kal­li­sis­sa per­heis­sä ja sen jäl­keen kym­me­nen päi­vää kan­sain­vä­li­sel­lä nuo­ri-
so­lei­ril­lä.

On kes­ki­viik­ko­aa­mu. En­si­hoi­ta­ja Heli On­ne­la on juu­ri aloit­ta­nut työ­vuo­ron, joka kes­tää seu­raa­vaan aa­muun. Maa­nan­tai­na ja tiis­tai­na hän on ol­lut töis­sä kak­si­tois­ta­tun­ti­set työ­päi­vät, ja maa­nan­tain ja tiis­tain vä­li­sen yön hän on ol­lut ko­ti­va­ral­la eli päi­vys­tä­nyt ko­toa kä­sin.

– Täl­lä pai­kal­la oli 1941 au­to­tal­li, jos­sa pi­det­tiin hä­kä­kaa­su­au­toa, Ee­ro Kur­ki­nen ker­too Kit­ti­lä­leh­den toi­mi­tuk­seen kä­vel­les­sään.

Riit­ta Pa­lo­saa­ri ei ha­lun­nut, et­tä hyvä kiin­teis­tö oli­si tyh­jän pant­ti­na. Li­säk­si hän kai­pa­si mie­le­käs­tä ja tut­tua te­ke­mis­tä. Sik­si hän päät­ti vii­me tal­ve­na ava­ta kol­men vuo­den tau­on jäl­keen Kön­kään pal­ve­lu­ko­din uu­del­leen. Ai­van kyl­mil­leen ar­vok­kaal­la pai­kal­la Kön­gäs­kos­ken ran­nal­la ole­va ra­ken­nus ei mis­sään vai­hees­sa ol­lut jou­tu­nut. Sää­det­tä­vis­tä sän­gyis­tä, ti­la­vis­ta ves­sois­ta ja muis­ta mu­ka­vuuk­sis­ta naut­ti­vat vä­lil­lä täy­si­hoi­dos­sa ol­leet mat­kai­li­jat, ja li­säk­si pai­kal­la ma­joit­tui kul­ta­kai­vok­sen työn­te­ki­jöi­tä.

Kun Mar­jat­ta Vai­nio, 90, muis­te­lee ko­ti­aan Ala­ky­läs­sä, sil­miin nou­se­vat kyy­ne­leet. Pal­ve­lu­ta­lo Koi­vu­ko­dis­sa on mu­ka­va asun­to ja hyvä ol­la, mut­ta koti on ai­na koti. Pian Vai­nio kui­ten­kin jäl­leen hy­myi­lee. Hän on pe­rus­luon­teel­taan iloi­nen ja po­si­tii­vi­nen, on ai­na ol­lut. Myön­tei­nen elä­mä­na­sen­ne joh­tuu kai­ke­ti kar­ja­lais­juu­ris­ta, ja eh­kä se on myös pit­kän iän sa­lai­suus.