Vii­mei­set leh­mät ta­lu­tet­tiin ulos On­ne­lan ti­lan na­ve­tas­ta Kiis­ta­las­sa 24. ke­sä­kuu­ta. Tors­ti Pit­kä­nen, 55, oli har­kin­nut asi­aa pit­kään ja päät­tä­nyt vii­mein luo­pua ti­lan­pi­dos­ta. Hän oli ol­lut maa­ta­lou­sy­rit­tä­jä 35 vuot­ta ja vii­si kuu­kaut­ta. Jat­ka­mi­nen oli­si edel­lyt­tä­nyt vuon­na 1962 ra­ken­ne­tun na­ve­tan re­mon­toi­mis­ta ja lan­ta­ko­neen uu­si­mis­ta, ei­vät­kä mit­ta­vat in­ves­toin­nit lä­hel­lä elä­kei­kää tun­tu­neet jär­ke­vil­tä. Ter­veys­kin oli al­ka­nut reis­tail­la.

– Pu­nik­ki­ta­til­la on ai­na xl-ko­koi­nen lak­ki. Se on nu­me­roa lii­an iso. Leh­män­ta­til­la taas pil­lit pul­lis­te­le­vat ja pipo on lii­an tiu­kal­la, Kati Lam­pi­nen se­lit­tää ja leik­kaa pu­nik­ki­ta­tin la­kin hal­ki näh­däk­seen, ovat­ko ma­dot syö­neet sitä.

Si­vu­ky­lien kaik­ki kaa­to­pai­kat sul­jet­tiin ja mai­se­moi­tiin lo­pul­li­ses­ti ke­säl­lä 1994, kun jä­te­huol­to­la­ki tiu­ken­tui. Tä­män jäl­keen kaik­ki kun­nan alu­eel­la syn­ty­neet jät­teet alet­tiin kul­jet­taa kir­kon­ky­läl­le.

– Olen sie­lul­ta­ni ai­na sirk­ka­lais­tyt­tö. Mi­nun juu­re­ni ovat tääl­lä, ei­kä mi­nun ole tar­vin­nut en­kä ole suos­tu­nut nii­tä kos­kaan hä­pe­ä­mään. Vaik­kei tie­dol­li­ses­ti ole eh­kä tääl­tä kaik­kea yh­tä hy­vin saa­nut­kaan kuin Hel­sin­gin Suo­ma­lai­ses­sa Yh­teis­kou­lus­sa, sit­key­des­sä ja sin­nik­kyy­des­sä päi­hit­tää mo­nen men­nen tul­len, tuo­re kas­va­tus­tie­teen toh­to­ri Ai­la Nie­me­lä (ent. Wal­lin) poh­tii rus­ka­reis­sul­laan lap­suus­ko­tin­sa keit­ti­ös­sä Sir­kas­sa.

Kau­kos­lai­sel­la Paa­vo Jau­ho­jär­vel­lä, 13, ei ole mi­tään on­gel­mia nous­ta vii­kon­lop­pu­aa­mui­sin en­nen kuut­ta.

– Kie­hi­set ovat puus­sa si­säl­lä, ne täy­tyy vain ot­taa pois siel­tä, Pet­ri Rau­ha­la tuu­maa ja al­kaa veis­tää kie­his­tä juu­ri kir­veel­lä pilk­ko­mas­taan ke­lo­puun pa­las­ta.

Lo­ma­jär­ven myl­lyn si­säl­lä osat ovat pai­koil­laan ja val­mii­na käyt­töön. Kaik­ki on ku­ten vuon­na 1890, kun myl­ly teh­tiin oma­va­rai­sen ky­län tar­pei­siin.

Kit­ti­lä­läis­läh­töi­nen
Pirk­ko Ala muut­ti Lähi-idäs­sä si­jait­se­vaan Oma­niin vuon­na 2006, kun hä­nen esi­kois­tyt­tä­ren­sä oli puo­len vuo­den ikäi­nen. Maa­han hou­kut­te­li ys­tä­vä­pa­ris­kun­ta, jo­hon Ala ja hä­nen sil­loi­nen mie­hen­sä oli­vat tu­tus­tu­neet työs­ken­nel­les­sään va­paa­eh­tois­työs­sä Erit­re­as­sa, Af­ri­kas­sa.

Kuu­sa­jär­vel­lä vart­tu­nut Sä­res­tö­nie­mi pa­la­si koti-seu­dul­leen kä­ti­lö­nä ja ra­ken­si it­sel­leen ta­lon ja mö­kin

Jä­nes­lam­pi-Pa­lo­vaa­ra su­ku­seu­ran vii­des su­ku­ko­kous pi­det­tiin 10. elo­kuu­ta Ala­ky­läs­sä, Pa­lo­tie­van Poi­kien ta­lol­la. Su­ku­juh­laan osal­lis­tui noin sata hen­ki­löä. Juh­la aloi­tet­tiin su­ku­vii­rin nos­tol­la sal­koon, jota sä­es­ti su­kum­me lah­ja­kas muu­sik­ko Juk­ka Lam­pe­la Kit­ti­lä-ai­hei­sel­la lau­lul­la ja lo­puk­si lau­let­tiin yh­des­sä Maam­me-lau­lu. Lam­pe­la esit­ti juh­lis­sa usei­ta Lap­pi-ai­hei­sia kap­pa­lei­ta ja juh­la­vie­raat sai­vat esit­tää kap­pa­le­toi­vei­ta. In­ke­rin Pi­to­pal­ve­lu hoi­ti kah­vi­tuk­set sekä lohi- ja po­ron­li­ha­kei­tot. Su­ku­ko­kous va­lit­si hal­li­tuk­seen pu­heen­joh­ta­jak­si Paa­vo Rii­hi­tam­me­lan, va­ra­pu­heen­joh­ta­jak­si He­le­na Krei­vin, sih­tee­rik­si Mai­re Yli­ta­lon, hal­li­tuk­sen jä­se­nik­si eri su­ku­haa­rois­ta Ee­rik­ki Mus­to­sen, Gu­nil­la Koi­vu­maan, Lee­na Sa­to­kan­kaan, Mau­ri Vie­re­län, Ar­ja Kum­pu­lan, Juk­ka Lam­pe­lan ja Pek­ka Kou­rin. Toi­min­nan­tar­kas­ta­jak­si va­lit­tiin Ou­ti Mart­ti­la, va­ral­la Päi­vi Pant­sar.

–Täs­tä kul­kee ohit­se pal­jon vä­keä rink­ko­jen kans­sa, sil­lä va­el­lus­reit­ti Yl­läk­sel­tä Pal­lak­sen kaut­ta Het­taan kul­kee ky­län kaut­ta, Pent­ti Ruo­ko­kos­ki Rau­ha­lan ky­läyh­dis­tyk­ses­tä ker­too.

– Ener­gia oi­kein huo­kuu kär­ryil­le, sen tun­tee kä­sis­sään kun he­vo­nen on juok­su­kun­nos­sa, Kat­ja Bäck sa­noo.

– En­sim­mäi­se­nä aa­mul­la kat­son ik­ku­nas­ta, et­tä ovat­ko ka­ve­rit jo he­rän­neet, Ii­ris Ol­li­kai­nen hy­myi­lee. Pu­nai­sen hir­si­tu­van ik­ku­nas­ta nä­kyy kak­si lam­mas­ta ja nii­den ta­ka­na Sy­vä­jär­vi. Ol­laan Kal­lon ky­läs­sä, jos­sa pu­nai­nen talo, Ii­rik­sen pirt­ti, on pal­vel­lut Ol­li­kai­sia ke­sä­a­sun­to­na jo 1970-lu­vul­ta läh­tien. Lam­paat sen si­jaan ovat ai­van uu­si tut­ta­vuus, sil­lä ta­lon emän­tä hank­ki ne tänä ke­sä­nä.

Tun­tu­rei­den ja vaa­ro­jen laet oli­vat 1930–1980-lu­vuil­la tär­ke­äs­sä roo­lis­sa, kun met­sä­pa­lo­ja pai­kal­lis­tet­tiin La­pin laa­jois­sa kai­rois­sa. Kit­ti­läs­sä pa­lo­var­ti­jan ma­jo­ja on ol­lut ai­na­kin Kum­pu­tun­tu­ris­sa, Le­vi­tun­tu­ris­sa, Pul­ju­tun­tu­ris­sa, Liit­to­vaa­ras­sa ja Uur­re­kar­ki­an la­el­la. Ai­na­kin puus­toi­sis­sa pai­kois­sa Liit­to­vaa­ras­sa ja Uur­re­kar­ki­as­sa on ol­lut myös tä­hys­tys­tor­ni. Kai­kis­sa koh­teis­sa on edel­leen ai­na­kin jään­tei­tä pa­lo­var­ti­jan ma­jois­ta. Ret­kei­li­jät voi­vat yö­pyä Kum­pu­tun­tu­ris­sa ja Uur­re­kar­ki­as­sa, mis­sä ma­jat toi­mi­vat ny­ky­ään au­ti­o­tu­pi­na. Le­vin pa­lo­var­ti­jan tupa on muun­net­tu ra­vin­to­lak­si.

– Tääl­lä oli­si vai­kea teh­dä myö­tä­tuu­li­tu­los­ta – pait­si tänä ke­sä­nä, Pau­li Tam­me­la ja Jaak­ko Yli­pa­lo nau­ra­vat Kit­ti­län ylei­sur­hei­lu­ken­täl­lä, kun hyp­py­suun­ta on koh­ti ete­lää.

Ku­ten tun­net­tua on niin ete­län ih­mi­sil­le Lap­pi al­kaa vii­meis­tään Ou­lun kor­keu­del­ta. Meil­le lap­pi­lai­sil­le­kin on ky­sei­nen asia ny­ky­ään ko­vas­ti vai­kea. Mis­tä se Lap­pi to­del­la­kin al­kaa? On­ko Na­pa­pii­ri ra­ja­na, vai joku muu luon­toon liit­ty­vä seik­ka? Ny­kyi­nen La­pin maa­kun­ta kä­sit­tää his­to­ri­al­li­sen La­pin lää­nin, La­pin ja Pe­rä­poh­jo­lan. En­ti­sai­kaan oli tär­ke­ää tie­tää ja tun­tea La­pin ja Lan­nan raja, sil­lä se raja ja­koi tar­kas­ti lap­pa­lai­set toi­sel­le ja uu­di­sa­suk­kaat toi­sel­le puo­len ra­jaa. Tämä raja oli usein kiis­ta­na­lai­nen. Lap­pa­lais­ten mie­les­tä raja pyr­ki ai­na vaan siir­ty­mään lii­an poh­joi­seen ja Lan­nan mie­les­tä raja oli lii­an ete­läs­sä ra­joit­ta­en no­pe­as­ti kas­va­vaa uu­di­sa­su­tus­ta.

Le­vin uu­den tram­po­lii­ni­puis­ton tram­po­lii­nit ei­vät na­ti­se. Sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä ai­van pa­kas­ta ve­de­tyt lait­teet näyt­tä­vät ole­van jo ko­vas­sa käy­tös­sä. Yh­del­lä tram­po­lii­nil­la pomp­pi­vat si­sa­ruk­set Frans ja In­ke­ri Ota­va.

Va­lo­kui­tu­verk­ko tu­lee vauh­dil­la Kit­ti­län si­vu­ky­liin. Sen te­ke­mi­seen tar­vi­taan ul­ko­puo­li­sen ra­hoi­tuk­sen li­säk­si pai­kal­lis­ten kiin­nos­tus­ta ja raa­kaa tal­koo­voi­maa. Ra­hoi­tus­ta ver­kon ra­ken­ta­mi­seen ha­e­taan ely-kes­kuk­sen maa­seu­tu­ra­has­ton kaut­ta. Ke­lon­te­ke­mäs­sä ja Tep­sas­sa ra­ken­ne­taan par­hail­laan ra­hoi­tuk­sen saa­nut­ta ky­lä­verk­koa ura­koit­si­jan ja pai­kal­lis­ten tal­koo­voi­min. Va­lo­kui­tu­verk­ko mah­dol­lis­taa val­mis­tut­tu­aan lä­hes ra­jat­to­man tie­don­siir­ron ta­louk­siin, ja se kor­vaa ny­kyi­sen lan­gat­to­man ver­kon.

– Kat­son mitä ku­vi­oi­ta puus­sa it­ses­sään on, luon­toa ei pidä muo­ka­ta lii­kaa, Jan­ni Yri­tys ker­too ja näyt­tää pih­la­jai­sia kiek­ko­ja, ko­ru­ai­hi­oi­taan.

– Kan­sal­lis­pu­vun käyt­tö tuli pu­heek­si Kit­ti­län 150-vuo­tis­juh­lis­sa, et­tä nii­tä ei pää­se usein nä­ke­mään ja käyt­tä­mään. Nyt on mah­dol­lis­ta pu­keu­tua kan­sal­lis­pu­kuun ja tul­la viet­tä­mään ko­ti­seu­tu­mu­se­on 40-vuo­tis­juh­lia sun­nun­tai­na, Ma­ri­ka Sal­mi­nen ker­too.

Juk­ka Lam­pe­la on pu­he­li­men pääs­sä Pirk­ka­las­sa huol­to­a­se­mal­la. Täl­lä ker­taa hän ei ole keik­ka­mat­kal­la vaan lo­mai­le­mas­sa. Pu­he­lun ede­tes­sä to­sin sel­vi­ää, et­tei tä­mä­kään reis­su ai­van il­man esiin­ty­mis­tä ete­ne.

Kuka sa­noi, et­tä Is­lan­nis­sa on kyl­mää, myrs­kyis­tä, tai­vaal­ta tu­lee vaa­ka­suo­ras­sa vet­tä ja et­tei au­rin­ko pais­ta?

– Olen kiin­nos­tu­nut luon­non­tuot­tei­den ke­rää­mi­ses­tä vii­me vuo­si­na en­tis­tä enem­män ja ha­ke­nut niis­tä li­sää tie­toa, Mai­ja Kor­ho­nen ker­too kuu­sen­kerk­kiä kei­tel­les­sään.

– Te­ke­väl­le ih­mi­sel­le on töi­tä, vuo­den säh­kö­a­lan yrit­tä­jä­nä toi­mi­nut Juu­so Vä­li­a­ho sa­noo, kun hä­nel­tä ky­syy tu­le­vai­suu­den nä­ky­mis­tä.

– Ju­han­nus oli muu­ten ta­va­no­mai­nen, mut­ta sii­nä oli pa­ras­ta se, et­tä ei sa­ta­nut ra­kei­ta. Mo­ne­na men­nee­nä ju­han­nuk­se­na on tul­lut lun­ta. Täs­sä ol­laan nyt ke­sän par­haas­sa het­kes­sä, kun kaik­ki ku­kat kuk­ki­vat ja päi­vä on pi­sim­mil­lään, kiis­ta­la­lai­nen Mat­ti Piek­ka­ri sa­noo.

– Valo on pa­ras­ta La­pin ke­säs­sä, se on täy­si vas­ta­koh­ta mar­ras­kuul­le, sa­noo ete­läs­tä Kön­kääl­le muut­ta­nut Pek­ka Jal­ka­nen.

Vii­me hel­mi­kuus­sa An­toi­ne Dos­sot ja No­e­mi Le Gu­en­nec sa­noi­vat hy­väs­tit ko­ti­seu­dul­leen Bour­gog­nel­le Rans­kas­sa. Kaik­ki vä­häi­set ta­va­rat oli pa­kat­tu sa­tu­la­lauk­kui­hin, ja mat­ka maa­il­man ym­pä­ri pol­ku­pyö­räl­lä al­koi. Het­ken mie­li­joh­tees­ta he ei­vät kui­ten­kaan reis­suun läh­te­neet.

Pal­sa-mu­seo kir­kon­ky­läl­lä on jäl­leen avat­tu ke­säk­si. Op­paa­na tai­tei­li­ja Ka­ler­vo Pal­san (1947–1987) ko­din ja atel­jeen pi­ha­pii­ris­sä toi­mii ro­va­nie­me­läi­nen Mari Jär­vi­luo­ma. Hän opis­ke­lee yli­o­pis­tos­sa ku­va­tai­de­kas­va­tus­ta si­vu­ai­nee­naan tai­de­his­to­ria.

Hy­vän­tuu­li­nen Pek­ka Jal­ka­nen is­tuu olo­huo­nees­saan Kön­kään ky­läs­sä yh­des­sä vai­mon­sa Satu Jal­ka­sen kans­sa. Pi­ha­maal­la ly­myi­lee siel­lä tääl­lä vaah­to­muo­vi­sia eläin­hah­mo­ja, ja pir­tin sei­niä ko­ris­ta­vat kar­hun­tal­jat. Pi­hal­la tu­li­jan ot­taa vas­taan kol­me ko­ti­mais­ta met­säs­tys­koi­raa: kar­ja­lan­kar­hu­koi­ra, suo­men­pys­ty­kor­va ja poh­jan­pys­ty­kor­va. Ol­laan sel­väs­ti met­säs­tä­jien ko­to­na.

Tun­tuu kuin ajai­si ei-min­ne­kään. En­sin 30 ki­lo­met­riä Kit­ti­län kir­kon­ky­läl­tä So­dan­ky­lään päin, sit­ten Tep­san ky­läs­tä ete­lään kuu­si ki­lo­met­riä erit­täin mut­kais­ta ja möyk­kyis­tä tie­tä pik­kui­sen vaa­ran la­el­le. Lo­pul­ta vii­mei­sen mut­kan ta­kaa au­ke­aa kau­nis mai­se­ma suo­raan Kit­ti­län kun­nan suu­rim­mal­le jär­vel­le, Ke­lon­te­ke­mä­jär­vel­le.