Ylä­kou­lun opet­ta­ja Har­ri Ek­mark on muut­ta­mas­sa uu­teen asun­toon kir­kon­ky­läl­lä. Suu­rin osa ta­va­rois­ta kul­kee ki­lo­met­rin mit­tai­sen mat­kan pol­ku­pyö­rän kont­ti­kär­rys­sä.

On rus­ka­vii­kon 37 kes­ki­viik­ko­aa­mu­päi­vä, ja Le­vin kes­kus­tan tun­tu­mas­sa Etu­rin­teel­lä liik­kuu ih­mi­siä kä­vel­len ja pyö­ril­lä. Sää on pil­vi­nen mut­ta tois­tai­sek­si kui­va. Il­ta­päi­väk­si on en­nus­tet­tu sa­det­ta.

Ai­no­lee­na Lai­ti­nen käy läpi kir­ja­hyl­lyä työ­huo­nees­saan kirk­ko­her­ran­vi­ras­tos­sa. Hän aloit­ti di­a­ko­ni­na Kit­ti­län seu­ra­kun­nas­sa syys­kuun alus­sa, ja hä­net siu­nat­tiin vir­kaan­sa tois­sa sun­nun­tai­na. Lai­ti­nen ko­kee, et­tä Kit­ti­lä on ot­ta­nut hä­net vas­taan hy­vin.

Oli hel­mi­kuun seit­se­mäs päi­vä ja vuo­si 1908. Kel­lo oli puo­li nel­jä il­ta­päi­väl­lä. He­vos­mies oli läh­te­nyt aja­maan tuk­ki­kuor­maa jo­ki­var­teen, ja hak­kuu­mies Wil­le Wan­ha­la oli jää­nyt Pik­ku Pal­vi­se­län sa­vot­ta­työ­maal­le yk­sin lait­ta­maan uut­ta kuor­maa. Hän oli tul­lut sa­vot­ta­töi­hin Kit­ti­lään Hai­luo­dos­ta.

Lop­pu­ke­sän päi­vä on har­vi­nai­sen läm­min. Kas­vu­kau­si on kui­ten­kin jo lo­puil­laan, ja puu­tar­ha­har­ras­ta­jal­la pi­tää kii­ret­tä.

Lii­ken­ne met­sä­au­to­teil­lä al­kaa li­sään­tyä met­säs­tys­se­son­gin alet­tua. Sa­mal­la Pe­tä­jä­se­län van­han sa­vot­ta­käm­pän ovi­kin na­rah­taa taas use­am­min. Pe­tä­jä­sel­kä si­jait­see Kum­pu­tun­tu­rin ta­kai­ses­sa kai­ras­sa laa­jan met­sä­tie­ver­kos­ton var­rel­la. 50–60-lu­ku­jen tait­tees­sa ra­ken­net­tu kämp­pä sai uu­den elä­män, kun Por­ko­sen pe­rin­ne­seu­ra os­ti pai­kan 20 vuot­ta sit­ten. Seu­ran pu­heen­joh­ta­ja Har­ri Sii­to­nen ker­too, et­tä seu­ran pe­rus­teh­tä­vä on säi­lyt­tää van­haa sa­vot­ta­kult­tuu­ria ja pi­tää ra­ken­nuk­sia kun­nos­sa.

Työn al­la on täl­lä ker­taa Mar­ja Yli­sir­kan tyt­tä­ren pyö­rä. En­sim­mäis­tä luok­kaa käy­vän Me­ten pyö­räs­tä rii­sut­tiin ke­säl­lä ala­mä­ki­pyö­räi­lyä var­ten kaik­ki yli­mää­räi­nen, ja kou­lun alet­tua se pi­täi­si huol­taa ja va­rus­taa jäl­leen ar­ki­a­jo­ja var­ten.

Re­von­tu­li-Opis­toon eh­dit­tiin ha­kea tans­si­no­pet­ta­jaa jo tois­ta vuot­ta, en­nen kuin vii­mein nap­pa­si. Vii­me ke­vää­nä Kuo­pi­on Sa­vo­nia-am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­ta tans­si­no­pet­ta­jak­si val­mis­tu­nut Jo­han­na Ant­ti­la sai kuul­la au­ki ole­vas­ta pes­tis­tä ol­les­saan te­ke­mäs­sä vii­meis­tä har­joit­te­lu­jak­so­aan San­tas­por­tis­sa Ro­va­nie­mel­lä vii­me syk­sy­nä.

Kun kal­lo­lai­nen Erk­ki Ol­li­kai­nen ot­taa tois­sa syk­sy­nä os­ta­man­sa akus­ti­sen ki­ta­ran kä­teen­sä ja al­kaa esit­tää pari vuot­ta sit­ten kir­joit­ta­maan­sa Seku vain -jenk­kaa, on kuu­li­jal­la hymy her­käs­sä. Vaik­ka lau­lun ai­heet ko­ro­nas­ta sil­loi­seen USA:n po­li­tiik­kaan ja mui­hin maa­il­maa mul­lis­ta­nei­siin asi­oi­hin ovat va­ka­via, on lau­lun poh­ja­vi­re iloi­nen ja teks­ti osu­vaa sa­nan­käyt­töä.

Kir­jas­to­toi­men­joh­ta­ja Mar­jat­ta Junt­ti­la (o.s. Sa­to­kan­gas) kuo­li Kit­ti­läs­sä Pal­ve­lu­ta­lo Pääs­ky­läs­sä 30. ke­sä­kuu­ta 2022 sai­ras­tet­tu­aan pit­kään. Mar­jat­ta Junt­ti­la oli sota- ja evak­ko­a­jan lap­si, sil­lä hän oli syn­ty­nyt ke­säl­lä 1939. Evak­ko­a­jal­la oli hä­nen elä­mäs­sään myös toi­sel­la ta­val­la kau­as­kan­toi­sia vai­ku­tuk­sia, sil­lä en­sim­mäi­sek­si ni­mek­seen hän oli saa­nut ni­men Vies­ti, jota ei evak­ko­a­jan jou­lu­juh­las­sa tun­nis­tet­tu ty­tön ni­mek­si. Näin hän sai lah­jak­si po­jil­le tar­koi­te­tun kork­ki­pys­syn ei­kä nuk­kea. Tämä ko­ke­mus oli osa­syy­nä sii­hen, et­tä hän vaih­toi myö­hem­min kut­su­ma­ni­mek­seen Mar­ja­tan.

Kit­ti­lä­leh­den ja Tun­tu­ri-La­pin Pai­non ka­la­ku­va­ki­saan lä­he­tet­tiin saa­lis­ku­via niin Kit­ti­län kuin Kar­ja­lan­kin ka­la­ve­sil­tä. Ar­von­ta suo­si täl­lä ker­taa Art­tu Pet­re­lius­ta, 8, joka po­see­raa ku­vas­sa mah­ta­van Ke­lon­te­ke­mä­jär­ven hau­en kans­sa. Saa­lis pai­ne­taan t-pai­taan.

Re­von­tu­li-Opis­ton teks­tii­li­työ­no­pet­ta­ja­na elo­kuus­sa aloit­ta­nut Mil­la Miet­tu­nen on saa­nut in­nos­tuk­sen kä­si­töi­hin ko­to­aan.

Te­pas­to on yk­si mo­nis­ta Ou­nas­jo­en ran­ta­mil­le syn­ty­neis­tä Kit­ti­län ky­lis­tä. Elä­mä siel­lä on ar­va­ten­kin rau­hal­lis­ta, luon­non­lä­heis­tä ja hy­vin sa­man­lais­ta mui­den kal­tais­ten­sa ky­lien ta­voin, mut­ta omi­nais­piir­tei­tä­kin löy­tyy.

Kit­ti­län Pit­kä­kum­mus­sa asu­va Erk­ki Ki­vi­lah­ti ei ku­lu­ta au­tol­la aja­es­sa ra­ho­jaan die­se­liin, ben­saan, säh­köön saa­ti mui­hin­kaan nes­te­mäi­siin tai ny­ky­ai­kai­siin ener­gi­an­läh­tei­siin vaan tur­vaa mat­kan­te­os­sa kui­vaan koi­vuun -näin ai­na­kin vuo­des­ta 2017 saak­ka omis­tuk­ses­saan ol­leen Opel Cor­san koh­dal­la.

Pul­jun erä­maa-alu­eel­la lä­hel­lä Kit­ti­län ja Enon­te­ki­ön kun­tien ra­jaa, on mer­kit­ty kart­taan Par­ran paik­ka. Sat­ta­vaa­ran poh­jois­puo­lel­la asus­ti Ei­no Kou­ru­la (1930–2002) -ni­mi­nen mies, joka tun­net­tiin ylei­ses­ti ni­mel­lä Par­ta.

Kun kas­veis­ta ja yr­teis­tä pit­kään eri­lai­sia tuot­tei­ta val­mis­ta­neet Suvi Toi­vo­la ja Kati Ha­ka­la päät­ti­vät vii­me ke­vää­nä vie­dä har­ras­tus­taan as­ke­leen va­ka­vam­paan suun­taan syn­tyi yri­tys ni­mel­tään Sai­vo Na­tu­rals.

Kir­kon­ky­läl­tä noin puo­len­tun­nin ajo­mat­kan pääs­sä ole­va Kui­va­sal­mi on yk­si mo­nis­ta Kit­ti­län ky­lis­tä. Po­kan kaut­ta Ina­riin joh­ta­van Kiis­ta­lan­tien var­res­sa si­jait­se­va Kui­va­sal­mi tun­ne­taan kan­san suus­sa myös Ras­ti­na. Nimi on pe­rua niin­kin kau­kaa kuin 1700-lu­vul­ta, jol­loin ky­lään tuli sen en­sim­mäi­nen asu­kas Kaar­le XII:n so­ta­jou­kois­ta ka­ran­nut Joo­nas Trast.

La­pin pe­las­tus­lai­tok­sen Kit­ti­län ase­mal­la ju­han­nuk­sen tie­noil­la uu­te­na pa­lo­mie­he­nä aloit­ta­nut Vil­le Les­ki­nen käy per­jan­tai­sen työ­vuo­ron­sa al­ka­jai­sik­si läpi pa­lo­a­se­man hal­lis­sa ole­vaa ka­lus­toa. Ru­tii­ni­töi­hin kuu­lu­val­la toi­men­pi­teel­lä var­mis­te­taan kai­ken toi­mi­van tar­peen tul­len moit­teet­to­mas­ti.

Kau­ko­ses­sa asu­va 13-vuo­ti­as Tuo­mas Ta­ka­lo sei­soo va­kaas­ti Pa­lo­vaa­ran am­pu­ma­ra­dal­la ja odot­taa sa­vi­kie­kon läh­töä vie­rei­ses­sä ko­pis­sa ole­vas­ta kie­kon­heit­ti­mes­tä. Kau­ko­sää­ti­men avul­la ta­pah­tu­vas­ta kie­kon lä­he­tyk­ses­tä vas­taa hä­nen isän­sä Ari Ta­ka­lo.

Kit­ti­läs­tä noin 74 ki­lo­met­riä poh­joi­seen ole­va Pul­ju on kylä, jota voi­si ku­vail­la rau­han tyys­si­jak­si. Näin sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä Sir­kas­ta Het­taan joh­ta­val­la Pul­jun­tiel­lä riit­tää ke­säl­lä lii­ken­net­tä. Nor­jaan ja Kil­pis­jär­vel­le mat­kaa­vat lo­ma­lai­set voi­vat ma­joit­tua ky­läs­tä löy­ty­vis­sä vuok­ra­mö­keis­sä, mut­ta mui­ta pal­ve­lu­ja Pul­jus­ta ei löy­dy – el­lei sel­lai­sek­si las­ke­ta har­vak­sel­taan ky­län läpi kul­ke­vaa jää­te­lo­au­toa.

Ke­lon­te­ke­mäs­tä ko­toi­sin ole­va Jal­ma­ri Tam­me­la täyt­tää tä­nään kes­ki­viik­ko­na 6. hei­nä­kuu­ta pyö­re­ät sata vuot­ta. Juh­la­pöy­tä on tar­koi­tus lait­taa ko­re­ak­si 40 hen­gel­le Tam­me­lan ny­kyi­ses­sä ko­dis­sa, asu­mis­pal­ve­lu­yk­sik­kö Ha­vu­kas­sa. Syn­ty­mä­päi­vä­vie­rai­siin kuu­lu­vat muun mu­as­sa hä­nen poi­kan­sa Tais­to Tam­me­la lap­si­neen.

Ke­vääl­lä 1977 Kit­ti­läs­sä sai­vat ylä­as­teen pääs­tö­to­dis­tuk­sen en­sim­mäi­set pe­rus­kou­lun ope­tus­suun­ni­tel­man mu­kaan opis­kel­leet op­pi­laat. Pe­rus­kou­lu­jär­jes­tel­mään oli siir­ryt­ty Suo­mes­sa as­teit­tain vuo­sien 1972 ja 1976 vä­li­se­nä ai­ka­na, ja uu­dis­tus oli aloi­tet­tu La­pis­ta. Pääs­tö­to­dis­tuk­sen saa­nut ikä­luok­ka oli myös vii­mei­nen niin sa­no­tuis­ta suu­ris­ta ikä­luo­kis­ta.

– On­han meil­lä Lom­po­lo­jär­ven lin­tu­tor­ni, Kal­lo­jär­ven Hai­ka­ra­nie­men ui­ma­ran­ta, Rah­ka­jär­ven laa­vu, kou­lun kota ja Port­ti­jär­ven kämp­pä ja lin­tu­tor­ni, Kal­lon Ky­läyh­dis­tyk­sen sih­tee­ri Su­san­ne Kal­lo­jär­vi lu­et­te­lee ky­län ret­ki­koh­tei­ta.

Noo­ra Mus­ta­jo­ki aloit­ti työn­sä kir­jas­to­toi­men­joh­ta­ja­na ke­sä­kuun alus­sa, ja jo muu­ta­ma viik­ko on va­kuut­ta­nut hä­net sii­tä, et­tä Kit­ti­län kir­jas­toon kan­nat­ti tul­la.

It­se­päi­nen toi­mit­ta­ja poh­tii la­ve­as­ti sau­nan his­to­ri­aa ja tie­to­kir­jai­li­ja ker­too tar­kal­leen, kuin­ka ter­veel­li­set löy­lyt saa ai­kaan.

Kit­ti­län poh­joi­so­sas­sa, lä­hel­lä Ina­rin ra­jaa Taat­sin sei­ta sei­soo pai­kal­laan, ku­ten on seis­syt jo vuo­si­tu­han­sia. Ai­koi­naan yl­vää­nä saa­me­lais­ten uh­ri­lah­jo­ja vas­taa­not­ta­nut sei­ta on luon­non muo­vaa­ma kym­me­ni­sen met­riä kor­kea, ylös­päin ka­pe­ne­va ki­vi­paa­si. Sen vie­res­sä si­jait­see Taat­sin­kirk­ko­na tun­net­tu pys­ty­suo­ra kal­lio, ja ala­puo­lel­la väl­keh­tii puh­das­ve­ti­nen Taat­sin­jär­vi. 

Las­ket­te­lun omak­seen ot­ta­neet Lii­na ja Topi Kui­va­lai­nen viet­tä­vät tal­vi­sin mä­es­sä noin sata päi­vää. Ke­säi­sin mää­rä on huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi, mut­ta ei ai­na ole­ma­ton sil­loin­kaan, sil­lä esi­mer­kik­si tänä ju­han­nuk­se­na tois­ta ker­taa avat­ta­va Le­vin ke­sä­park­ki saa myös hei­dät rin­tee­seen.