Sun­nun­tai­na vie­te­tään isän­päi­vää. Tänä vuon­na isyy­des­tään ker­too Kit­ti­lä­leh­des­sä Juk­ka Mark­ka­nen, joka on mu­ka­na myös tu­ki­per­he­toi­min­nas­sa.

Tu­ki­per­heek­si voi ryh­tyä kuka ta­han­sa täy­si-ikäi­nen, jon­ka oma elä­män­ti­lan­ne on va­kaa. Tu­kea tar­vit­se­van per­heen jak­sa­mis­ta voi­vat ve­rot­taa kuor­mit­ta­va elä­män­ti­lan­ne ja puut­tu­vat tu­ki­ver­kos­tot.

Mark­ka­nen ker­too, et­tä tu­ki­per­hee­nä voi elää nor­maa­lia per­he­ar­kea – kes­ki­ty­tään ole­mi­seen, ul­koi­luun, leik­ki­mi­seen ja tou­hui­le­mi­seen.

– Koko maa­il­man on­gel­mia ei voi rat­kais­ta, mut­ta tämä on yk­si oma tapa aut­taa. Koen tä­män mer­ki­tyk­sel­li­sek­si ja tär­ke­äk­si, Mark­ka­nen sa­noo.

Nyt ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na ih­mi­set viet­tä­vät ai­kaan­sa ko­to­na enem­män kuin ai­koi­hin. Etä­työt ovat li­sään­ty­neet ja mat­kat vä­hen­ty­neet. Ti­lan­ne voi ki­ris­tää her­mo­ja, mut­ta toi­vot­ta­vas­ti se myös lä­hen­tää.

Hy­vää isän­päi­vää!

PS. Nyt isien­kin kan­nat­taa ajaa hil­jaa. Po­ro­ko­la­ri­ris­ki on suu­rim­mil­laan, ja on liu­kas­ta ja pi­me­ää.