Vih­doin vuo­si 2020 al­kaa ol­la ta­ka­na päin. Ku­lu­nut­ta vuot­ta vä­rit­tää ikä­väl­lä ta­val­la maa­lis­kuus­ta al­ka­nut ko­ro­na­vi­ruk­sen pan­de­mi­ak­si pai­su­nut tar­tun­ta­ti­lan­ne. Lo­pul­ta jou­lua saa­tiin viet­tää Kit­ti­läs­sä mel­ko rau­hal­li­sin mie­lin. Ko­vin suu­ria ra­joi­tus­toi­men­pi­tei­tä ei ase­tet­tu. Esi­mer­kik­si Le­vil­lä jou­lua vie­tet­tiin en­sim­mäis­tä ker­taa vuo­siin ko­ti­maan mat­kai­li­joi­den voi­min. Tur­va­vä­lien säi­lyt­tä­mi­sek­si jo­not kas­voi­vat hiih­to­his­seis­sä ja kau­pois­sa, mut­ta so­pua ja kär­si­väl­li­syyt­tä toi­von mu­kaan riit­ti.

Vuon­na 2020 jou­dut­tiin pe­ru­maan suu­ri jouk­ko ta­pah­tu­mia. Vuo­des­ta 1948 al­ka­nut Kal­lon jou­lu­puk­ki­pe­rin­ne kui­ten­kin jat­kui, to­sin hie­man eri ta­val­la, kun ky­lä­läi­set läh­ti­vät jär­ven­kier­to­ret­kel­le pu­kin ja muo­rin kans­sa ei­kä ta­loi­hin tul­tu täl­lä ker­taa si­säl­le.

On­nen­sä­de-hy­vin­voin­tiy­ri­tys­tä pyö­rit­tä­vä Maa­rit Kaa­re­la Mus­to­nen ker­too vuo­den vii­mei­ses­sä Kit­ti­lä­leh­des­sä, et­tä tämä ai­ka on li­sän­nyt hen­kis­tä pa­hoin­voin­tia ja yk­si­näi­syyt­tä. Kaa­re­la-Mus­to­nen toi­voo, et­tä tänä vuon­na li­sään­ty­nyt yh­des­sä­o­lo jat­kui­si myös tu­le­vai­suu­des­sa ja jo­tain oli­si myös opit­tu. ”Jos elä­mä oli­si vain ruu­suis­ta, me em­me op­pi­si mi­tään. Su­run kaut­ta ih­mi­nen oi­val­taa, mitä hän on me­net­tä­nyt, mut­ta myös sen, mitä hä­nel­lä vie­lä on. Mitä enem­män ih­mi­nen on ko­ke­nut, sitä em­paat­ti­sem­pi hän voi ol­la toi­sia koh­taan”, Kaa­re­la-Mus­to­nen sa­noo.

Tur­val­lis­ta uut­ta vuot­ta!