Paikallisuutiset

Ungelo on Yrjö Kokon ja Lapin järvien lintu

Kun lintuharrastajan kiikarin tai kaukoputken kuvaan ilmestyy uivelokoiras, katse pysähtyy siihen uudestaan joka kevät. Kauempaa valkoisesta linnusta erottuu lähempää mustia täpliä ja viivoja sekä helmenharmaa kupeen vipevöinti.

Mustat viivat ovat kuin taiteilijan luonnoksesta, jossa linnun profiilia on jaettu osiin viivoilla.

Uivelon pään höyhenet nousevat joskus pystyyn tukkamuodin mukaisesti. Vain tukkakoskelo pystyy kilpailemaan hiuslaitteen komeudessa lähisukulaisensa kanssa.

Uivelo, lappilaisittain nimeltään ungelo, on Lapin ja erityisesti kirjailija Yrjö Kokon lintu. Se pesii monenlaisissa vesistöissä järvistä ja jokisuvannoista suoallikoihin.

Uivelo kuuluu Kittilän pesimälinnustoon, mutta sen reviireitä on vuoteen 2010 ulottuneen lintuatlastutkimuksen mukaan löytynyt harvakseltaan.

Muonion eläinlääkärin Yrjö Kokon erämaja Enontekiöllä oli nimeltään Ungelon torppa ja Kokon tyttären (syntynyt 1932) kirjailijanimi on Anna Ungelo. Hän teki aikoinaan tohtorinväitöskirjan ja ranskalaistui.

Uivelo on erämaalintu, joka ei missään ole runsaslukuinen. Suomen kanta on vuosikymmenten mittaan runsastunut, mutta uiveloita pesii Lapissa vain muutamia tuhansia pareja.

Etelässä uiveloa pääsee ihailemaan vain huhti–toukokuussa ja lokakuussa, kun uivelot ovat muuttomatkalla kohti Itämeren eteläosia ja Pohjanmerta.

Uivelo pesii puun kolossa eli uutussa kuten telkkä. Nämä lajit saattavat pesiä samaan uuttuun ja joskus risteytyäkin keskenään, mutta harvoin.

Saamenkielen sanakirjan mukaan uivelo on pohjoissaameksi gárggogoalsi.

Markku Paakkinen

Vii­kon luon­to­ää­nen kuu­let ju­tun il­mes­ty­mis­tä seu­raa­va­na sun­nun­tai­na Yleis­ra­di­os­ta kel­lo 6.30. Vii­kon luon­to­ää­ni löy­tyy myös Yle Aree­nas­ta.