Paikallisuutiset

Poroisäntä Jani Jääskö sanoo, että suuret tuulipuistot olisivat loppu Alakylän paliskunnalle

Uhattu elinkeino

Porot vasovat molemmin puolin Erkkiä. Erkin päivä oli viime viikon keskiviikkona. Alakylän paliskunnan poroisäntä Jani Jääskö kertoo, että säiden puolesta uusilla pikkuporoilla kelpaa tulla päivänvaloon. Lumet ovat pitkälti sulaneet, eikä märkiä räntäsateita näy sääennusteissa. Tuoretta ruokaakin porot saavat jo mahaansa. Hangen alta pilkistää ensimmäisiä vihreitä kasveja, joita poromiehet kutsuvat mustapäiksi. Myös silmut ja pian puhkeavat lehdet maistuvat.

Pikkuisia vasoja ei ole nyt helppo löytää. Kantavat porot ovat hakeutuneet kauaksi hälystä, turvalliseksi kokemaansa paikkaan rauhallisille seuduille esimerkiksi vaarojen ja kumpujen pälvipaikoille. Nykyisin poroja voidaan seurata GPS-paikantimilla, jolloin poron omistaja näkee karttapohjalla, mihin eläin menee. Myös uuden elämän syntymisen voi päätellä ruudulta.

– Pikkuisen liike pienenee, ja poro on pari kolme päivää samassa paikassa, Jääskö sanoo.

Alakylän paliskunnan poroista valtaosa elää kunnan eteläosassa, alueella, johon suunnitellaan tuulivoimaa.

– Neljäsosa paliskunnasta jäisi alueen alle, mikä merkitsisi Alakylän paliskunnan loppua. Vaikutusalueella on 3000 poroa, Jääskö sanoo.

Hän kertoo, että äskettäin julkisuuteen tulleet Peittoselän suunnitelmat sekä selvityksessä oleva Tuohivaaran alue on käytännössä samaa seutua, jonka katkaisee vain välissä oleva Pahtajoki.

– Se on meidän pääporonhoitoaluetta – siellä on syyslaitumet, vasonta ja kesälaitumet. Alueen sisällä on myös monta erotusaitaa. Merkitystä ei varmaan moni osaa kuvitellakaan.

Hiljaisesta kairasta tulisi Jääskön mukaan teollisuusalue.

– Mihin porot sitten menisivät? Ja millainen sorakenttä siitä tulee? Pahimmillaan 70 myllyä, joiden jokaisen alle tietty määrä soraa ja betonia.

Jääskö kertoo käyneensä tutustumisretkellä Tervolassa Varevaaran tuulipuistoalueella.

– Vaikka olen 40 vuotta kuljettanut poroja, sellaisen alueen läpi en niitä saa vietyä, Jääskö puistelee päätään.

Jääskö sanoo, että tuulivoimayhtiöt eivät ota poronhoitajia tosissaan – heitä kyllä kuullaan, mutta huolia ei oteta käytännössä huomioon. Poikkeuksiakin on. Jääskö kertoo kysyneensä vuokralle aitapaikkaa Metsähallitukselta. Toimistolla hän perusteli aidan tärkeyden, ja selvisi, että Ristivaara-Luuvaaran alueelle Metsähallitus oli suunnitellut tuulivoimaa.

– Siihen pistettiin iso rasti, että tähän ei tulla tuulivoimaa tekemään, Jääskö sanoo.

Kolarin ja Kittilän rajalla sijaitsevan Kellovuoman kaavoitusaikeet puolestaan kuopattiin kunnanhallituksessa. Tuulipuisto olisi Jääskön mukaan katkaissut läntisen osan paliskunnasta.

Tuohivaaran hanke eteni niin rivakasti, että siihen ei ehditty Jääskön mukaan ajoissa reagoida. Nyt alueella tehdään muun muassa luontoselvityksiä, ja kaava-asia etenee aikanaan kunnanvaltuustoon.

– Se vaikeuttaa toimintaa. Juuri sinne on investoitu paliskunnan paras erotusaita. Viime kesänä merkittiin siellä tuhannen vasaa. Paikka on kuin isossa niemessä, johon poro tulee luontaisesti joka kevät ja syksy. Siihen tehtiin aita, ja porot tuli sinne itse.

Peittoselän hanke olisi massiivinen isku poronhoidolle. Suunnitelmista Jääskö kertoo kuulleensa ensimmäistä kertaa viime kesän merkityksissä. Hänen mukaansa nyt on meneillään valtava tuulivoimaryntäys, jossa niin sanotusti vapaata aluetta yritetään saada nopeasti käyttöön.

– Mutta maat ovat jo käytössä. Meillä on ollut palaveri, ja on sanottu, kuinka tärkeä alue se on.

– Poro on tärkeä koko Lapin alueelle. Poron kuva näkyy joka paikassa. Tuulivoimasafareita ei ole olemassakaan, mutta porosafareilla on kysyntää, Jääskö sanoo.

Hän muistuttaa, että poro paitsi vetää turisteja myös pitää kyliä elossa. Kylien elinvoimaisuudelle poronhoito on Jääskön mukaan äärimmäisen tärkeä elinkeino.

– Toistasataa poronhoitajaa asuu täällä kylissä. Mihin ne sitten lähtee, jos ajetaan poronhoito pois? Ei ne jää tänne.

Jääskö vertaa nykytilannetta 50-luvun salkkumiehiin, kun herrat kävivät ostamassa vesiä.

– Taas luvataan jotain, mutta enemmän menetetään. Oikeasti raha menee muualle, eikä Lapin ihmisistä välitetä.

Alakylän paliskunnan alueella tehtiin Jääskön mukaan etenkin 70–80-luvulla valtavia hakkuita, jotka veivät poroille tärkeät vanhat metsät. Nyt metsä alkaa toipua, ja kun nuorta metsää harvennetaan, siellä kasvaa muutakin kuin sammalta, kuten nurmea, jäkälää ja luppoa. Osa paliskunnasta on Ylläksen ja Levin matkailukeskusten tuntumassa, mutta toiminnan pääpaino on valunut alemmas matkailun tieltä.

– Metsätalouden ja matkailun kanssa on opittu elämään, mutta neljäs toimija tänne ei sovi, Jääskö sanoo.

Uhattuna on myös porotilamatkailu, mikä on luonteva lisä elinkeinolle etenkin talviaikana.

– Ei matkailija halua nähdä Aakenuksen tai Levin päältä myllyjä, vaan koskematonta maisemaa, Jääskö sanoo.

Poroisännän mielestä on täysin selvää, että porot väistävät tuulipuistoalueita. Moni vetoaa tutkimustiedon puutteeseen. Jääskö sanoo, että Ruotsissa ja Norjassa on tutkittu, miten tuulivoimalat vaikuttavat poroihin.

– Sanotaan, että Suomessa ei ole tutkittu, mutta sama poro se on täälläkin. Poro on pakeneva eläin, pakoon se niitä lähtee. Hirvaat voivat pötkötellä kesällä voimalan juurella räkkäsokeana. Mutta ne menee vaikka surman suuhun räkän edessä.

Uskoa poronhoitoon Jääskön mukaan riittää, jos sen edellytyksiä ei viedä. Monet ovat tehneet merkittäviä investointeja, esimerkiksi lihaleikkaamoja, että toiminta olisi kannattavaa.

– Poroja on hoidettu Lapissa satoja vuosia ja pyritään vielä satoja vuosia hoitamaan, Jääskö sanoo.

”Metsätalouden ja matkailun kanssa on opittu elämään, mutta neljäs toimija tänne ei sovi.