Paikallisuutiset

Tuulivoimasta on tutkimusten mukaan monia haittoja metsäkanalinnuille – Kuolavaaran metsästäjä: ”Nämä oli parhaat lintumaat”

Luonnonvarakeskuksen professorin mukaan teeri palaa tuulivoimala-alueelle mutta metso ei.

Puomi Kuolavaaran laelle nousevalle huoltotielle on auki. Viiden kilometrin päässä asuvalla Kalervo Mustosella on tiedossa koodit, joilla puomi avautuu, vaikka autolla väärälle puolelle jäisikin, mutta päätämme jalkautua tuulivoimaloiden reunametsiin.

Mustonen on aiemmin sanonut puhelimessa, että ei näissä vaaroissa voi metsästää — myllyjen äänen vuoksi. Olemme nyt puomilla, 700 metrin päässä tuulivoimalasta numero seitsemän. Kaikki myllyt eivät ole käynnissä, mutta lähin mylly on, ja olemme juuri tuulen alapuolella. ”Suhhuuuh, suuhhhuuuh” -ääni vahvistuu, kun kävelemme kohti. Välillä ääni muuttuu kimakammaksi, kun vispilä korjaa suuntaa tuuleen mukaisesti.

– Yksi hyöty myllyistä on linnunpyyntiin. Myllyistä näkee aina nopeasti tuulensuunnan, Mustonen sanoo.

Mustonen on paikallinen metsästysaktiivi. Kuolavaara-Keulakkopään tuulipuiston alueella hän on kulkenut metsällä koko ikänsä. Laajat vaara-alueet ovat elättäneet metsoja ja teeriä.

– Nämä oli parhaat lintumaat. Tässä on paljon pikkukuruja ja hetteitäkin, Mustonen sanoo kävellessämme syvemmälle metsään.

Kuolavaaran lakialue on välttynyt suuremmilta hakkuilta, mutta kolme kilometriä pitkä leveäksi pengerretty huoltotie ja seitsemän tuulimyllyä ovat vaatineet ison siivun vaaran metsäalueista. Keulakkopään puolella tietä on viisi kilometriä ja myllyjä kymmenen. Metsä on sekametsää, jossa on Mustosen mukaan viihtynyt hyvin etenkin teeri. Nykyisin lintuja ei juuri vaarassa näy.

Vastaan tulee koivu, jossa on värikäs nauha.

– Se taitaa olla meidän riistakolmio. Se lopetettiin muutama vuosi sitten, kun sitä oli turha pitää. Mitään ei löytynyt, Mustonen sanoo.

Viime vuosina Kittilässä on ollut paljon hirviä. Mustonenkin on keskittynyt hirvestykseen, ja kanalinnustus on jäänyt vähemmälle. Nyt hirvet ovat vähissä viime vuosien kovan pyynnin seurauksena, mutta lintuja on enemmän. Mustonen kertoo, että alkukesän suotuisat säät ovat suosineet kanalintupoikueita. Suuremmilta sateilta on vältytty, poikaset eivät ole kärsineet kylmästä, eivätkä ne ole hukkuneet lammikoihin.

Myös Luonnonvarakeskuksen mukaan metso- ja pyy-, teeri- ja riekkokannat ovat kasvaneet Lapissa.

Vaikka ainuttakaan lintua lakimetsässä ei nyt tule vastaan, mustikkasato on poikkeuksellisen hyvä. Mustonen kertoo, että 80-luvulla Kuolavaaraan tultiin kaukaakin poimimaan marjoja. Lakialueen nokkaan pääsi jo tuolloin autolla, ja paikalla saattoi olla joskus jopa 30 autoa. Sittemmin juuri tuon metsikön rakenne on muuttunut, ja parempiakin marjapaikkoja löytyy.

Kuolavaaran alueella liikkuu kuitenkin edelleen ulkoilijoita. Vaaran pohjoiskyljessä, ykkös- ja kakkosmyllyn tuntumassa on laavu, jonka kunta on äskettäin kunnostanut. Se toimii etenkin moottorikelkkailijoiden taukopaikkana. Matkaa myllyyn tulee alle 300 metriä, joten nuotiolla taustaäänenä riittää huminaa. Se ei liene kelkkailijoille ongelma.

Metsästäjiäkin alueella on.

– Joka syksy kulkee porukoita. Metsäautotieverkosto on niin hyvä Metsähallituksen toimesta.

Kanalintujen pyynti alkaa syyskuussa. Mustonen kertoo metsästäneensä vaarassa etenkin teeriä pystykorvan kanssa. Ylhäältä on tullut raavaita lintuja myöhään syksyllä.

– Poikuudet taitavat olla nyt alempana.

Mustonen ei ole nähnyt myllyjen lähellä kuolleita lintuja, eikä hän usko, että vaaran laella sijaitseviin myllyihin niitä paljoa törmää. Hirvet eivät myllyistä välitä, vaan kävelevät tottuneesti niiden vierestä.

Mustonen kertoo, että navakammalla tuulella tuulivoimaloiden äänet kuuluvat kotipihaan saakka. Tottuuko ääneen?

– Ei siihen totu. Kyllä se ärsyttää jatkuvasti. Eniten ärsyttää kuitenkin tie, jota ei laiteta kuntoon, vaikka niin luvattiin, kun myllyt tulivat, Mustonen sanoo.

Hänen mukaansa tien reunaojat ovat liian matalat, jolloin vesi jää sateella seisomaan. Purojen ylityskohtien sillankannet ovat kuitenkin saaneet muutama päivä sitten paikkaukset. Niissä oli Mustosen mukaan pitkän aikaa terävä kantti.

Metsoa koskeva tutkimus useissa Euroopan maissa osoitti kuitenkin, ettei lintujen havaittu palaavan alueelle edes kahdeksan tutkimusvuoden kuluessa rakentamisesta.

Tuulivoiman vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta pääasiassa Suomen ulkopuolella. Tietoaukkoja on runsaasti, sillä tutkimukset ovat usein olleet lyhytaikaisia, vaihtelevasti eri lajeilla, sukupuolilla ja elinvaiheilla ja usein vasta voimaloiden rakentamisen jälkeen.

– Siten myös tulokset vaihtelevat huomattavasti. Huomattavaa on myös, että lähes kaikki tutkimukset on tehty huomattavasti pienemmillä turbiineilla kuin mitä parhaillaan rakennetaan, sanoo Luonnonvarakeskuksen professori Anne Tolvanen.

Tolvanen kuuluu tutkimusryhmään, joka on kirjallisuuden pohjalta tutkinut tuulivoiman vaikutuksia eläimistöön. Metsäkanalinnut ovat herkkiä ihmisen aiheuttamalle häiriölle. Tuulivoimaloiden rakennusvaihe on eläinten kannalta häiritsevin, kun alueella liikkuu paljon ihmisiä ja koneita.

– Metsoa koskeva tutkimus useissa Euroopan maissa osoitti kuitenkin, ettei lintujen havaittu palaavan alueelle edes kahdeksan tutkimusvuoden kuluessa rakentamisesta. Näin vaikutukset saattavat jäädä pysyviksi, mutta pitempiaikaista seurantatietoa tarvitaan.

Metsäkanalintulajeja koskevia tutkimuksia on tehty pääosin Suomen ulkopuolella. On muun muassa havaittu, että lintujen soitiminen ja lisääntymismenestys vähenevät tuulivoimaloiden ympäristössä.

– Joissakin tutkimuksissa havaittiin poikaskuolleisuuden lisääntyvän, ja syyksi oletettiin muun muassa , etteivät poikaset kuule emon hälytysääniä silloin kun se varoittaa niitä pedoista, Tolvanen sanoo.

Nisäkäspedot puolestaan saattavat viihtyä tuulivoimaloiden ympäristöissä, koska tiestö helpottaa niiden liikkumista. Edellä mainitut vaikutukset sekä itse tuulivoimalaympäristön muuttuminen epäedullisemmaksi muun muassa metsän katoamisen seurauksena voivat pienentää lintupopulaatioita.

– Silloin kun kyse on pitkäikäisestä ja hitaasti lisääntyvästä lajista, yksikin lisätekijä populaation pienenemiselle on haitallinen, joskus jopa kriittinen.

Toisaalta on myös havaittu, että voimalaympäristö saattaa jopa houkutella metsäkanalintuja.

– Syyksi on arvoitu muun muassa rakennushiekka, joka on tärkeää lintujen ruoansulatukselle. Lisäksi petolinnut usein välttelevät tuulivoimala-alueita, jolloin predaation riski sitä kautta pienenee, Tolvanen sanoo.

Tuulimyllyjen aiheuttama vahinko linnuille voi olla merkittävä. Tolvanen mainitsee Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen, jonka mukaan poikasten elossa säilymisen todennäköisyys väheni puoleen, jos kahden kilometrin etäisyydellä pesästä oli kymmenen tai enemmän turbiinia.

– Juuri tähän arvioitiin syynä olevan se, etteivät poikaset kuulleet emojen hälytysääniä. Kyseessä oli laji (suippopyrstökana), jota ei Suomessa esiinny, mutta ilmiö pätee todennäköisesti myös meillä, Tolvanen sanoo

Tuulimyllyihin liittyy myös törmäysriski. Metsäkanalinnut törmäävät yleensä pylväisiin, kun muut linnut törmäävät roottoreihin.

– Metsäkanalintujen oletetaan luulevan valkeaa pylvästä aukoksi metsässä ja törmäävän siihen.

Pylväiden juurelta löydettyjen kuolleiden metsäkanalintujen määrä väheni puoleen, kun pylväät maalattiin mustiksi.

Norjassa on selvitetty lintujen törmäyksiä ja siellä on myös etsitty mahdollisuuksia vaikuttaa siihen.

Norjan rannikolla sijaitsevan Smølan saaressa 18 neliökilometrin kokoiselta tuulivoima-alueelta löydettiin 11 seurantavuoden aikana lähes viidensadan kuolleen linnun jäänteet, joista yleisimmät olivat riekko ja merikotka.

Roottoreiden maalaaminen kokonaan tai osittain mustaksi vähensi lintujen kuolleisuutta yli 70 prosentilla, ja petolintujen törmäykset loppuivat lähes täysin.

– Vastaavasti pylväiden juurelta löydettyjen kuolleiden metsäkanalintujen määrä väheni puoleen, kun pylväät maalattiin mustiksi, Tolvanen sanoo.

Suomen Tuulivoimayhdistyksellä on kokemusta hyvästä yhteistyöstä metsästäjien kanssa. Tuulivoimala-alueilla saa metsästää ottaen huomioon sen, ettei omaisuutta kohti saa ampua.

– En ole kuullut, että metsästäminen olisi ongelma tuulivoimala-alueilla. Voi olla myös tyylivoimayhtiön etu, että alueella liikutaan, operatiivinen johtaja Heidi Paalatie sanoo.

Metsästäjät saattavat esimerkiksi havaita ilkivaltaa tuulivoimayhtiöiden alueilla. Tuulivoimayhtiöt puolestaan ovat lahjoittaneet metsästysseuroille vahtitorneja, taukopaikkoja ja varoitusliivejä.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen verkkosivuilla kerrotaan, että lintujen esiintyminen ja niiden muuttoreitit selvitetään aina osana tuulivoimahankkeiden suunnittelua. Hyvin sijoitetut voimalat eivät lisää selvitysten mukaan merkittävästi lintukuolemien määrää.

– Rakennusaikana riista saattaa väistää, mutta pitkällä aikavälillä esimerkiksi hirvet ovat palanneet, Paalatie sanoo.

Linnustoseurannan toteutti konsulttiyhtiö FCG Perämeren rannikolla Simossa ja Iissä sekä Kalajoella, Pyhäjoella ja Raahessa vuosien 2014-2020 aikana toiminnassa olevien tuulivoimaloiden alueella.

Selvityksen mukaan tuulipuistoilla ei havaittu olleen vaikutuksia lintujen lepäily- ja ruokailualueisiin tai niiden ja yöpymisalueen välisiin lentoihin. Sen sijaan muuttoreitteihin on havaittu olevan vähäisiä vaikutuksia.

Lukumääräisesti eniten tuulivoimaloihin havaittiin törmänneen metsäkanalintuja, jotka eivät törmää voimalan lapoihin vaan tornin alaosaan. Tuulivoimalan lapoihin on havaittu törmänneen erityisesti kaartelevia lintulajeja, kuten petolintuja, lokkeja sekä tervapääskyjä.