Mielipiteet

Kolumni

Suuntavaisto jos olisi

Viime viikolla rannassa kävellessäni jaloista pyrähti lentoon kevään ensimmäinen taivaanvuohi. Pitkä- nokkainen lintu nousi heinikosta vaappuvaan lentoon ja nousi pian pisteeksi taivaalle. Korkeuksista se pian syöksyi jo alas ja viritteli pyrstösulkiaan, joista sen mäkättävä soidinääni lähtee. Taas pysäytti ajattelemaan, kuinka nuinkin hassulla tyylillä lentävä siivekäs on Kittilään asti päässyt.

Taivaanvuohi talvehtii Etelä-Euroopassa. Ehkäpä se lensi Mustanmeren ylitse ja lepäsi välillä Ukrainan viljapelloilla. Lintu on yömuuttaja. Navigoiko se Lappiin Pohjantähteä ja napa-alueilta kulottavaa yöaurinkoa tuijottamalla? Vai tunsiko se ehkä kehossaan jotain kummaa kipinöintiä pohjoisen suunnalla, kun sisäinen kompassi keväällä aktivoitui. Tai sitten tuuli ja tuuri vain heittivät sen perille.

Eläinten navigointitaidot on paljon tutkittu asia, josta ei kaikkea vieläkään tiedetä. Ihmeitä on joka paikassa. Miten muurahainen löytää pesäänsä, mistä törmäpääsky muistaa oman kolonsa ja haistaako lohi tosiaan reitin kotikoskeensa? Lapintiiralla suunnistettava reitti on melko yksinkertainen – sen tarvitsee vain siirtyä kesän perässä maapallon navalta toiselle.

Eivät ihmeelliset suunnistustaidot rajoitu pelkästään muuttolintuihin tai villieläimiin. Television suosikkisarja Lassien esikuva Ihmekoira Bobbie se vasta jännä tapaus on. Collie köpötteli 1920-luvulla perheensä luo kotiin 4000 kilometrin matkan Yhdysvaltojen halki. Perhe oli matkustanut välin autolla, ja koira katosi lomamatkan ääripäässä. Eläimen kerrotaan vaeltaneen tiensä kotiin ja ylittäneen matkalla korkean vuoriston ja useita jokia. Seikkailusta voi kuunnella Yle Areenan Tiedetrip-podcastista.

Ihminen (Lars Monsenia ja Jukka Hildéniä lukuun ottamatta) on ihan hukassa, jos se jätetään keskelle korpea. Yritä siinä sitten selvitellä, kummalla puolen kuusta on enemmän oksia, tai että nousiko se aurinko nyt idästä vai lännestä. Onkohan ihmisellä luontaista suuntavaistoa enää ollenkaan ja voisiko sisäistä kompassia jotenkin herätetellä? Ihmislajin touhut maapallolla sen sijaan sekoittavat varmasti eläintenkin suunnistusjärjestelmiä, kun valosaaste lisääntyy, metsät vaihtuvat rakennusmassaan ja tehtaanpiiput sylkevät savua. Yöllä lentävät linnut, kuten taivaanvuohi, saattavat seota reitistään, kun valosaaste lisääntyy ja tähdetkin jäävät pilvien taakse. Toivottavasti sisäinen kompassi toimii.

Miika Sirkiä

”Tunsiko se ehkä kehossaan jotain kummaa kipinöintiä pohjoisen suunnalla?